Perinataalipsykiatrian sairaudet

Raskaudenaikainen masennus

Moni äiti kokee raskausaikana epävarmuutta tulevasta äitiydestä, synnytykseen ja vauvanhoitoon liittyviä pelkoja, äitiyteen ja työuran jatkamiseen liittyviä pelkoja tai ristiriitaisia tuntemuksia äidiksi tulemisesta. Nämä ovat aivan luonnollisia ja sallittuja tuntemuksia.

Raskausaikaista masennusta on sen sijaan syytä epäillä, jos yksi tai useampi seuraavista oireista jatkuu yhtämittaisesti yli kaksi viikkoa: väsymys joka ei vähene nukkumalla, alakuloisuus, toivottomuus, pelkotilat tai huonommuuden kokemukset. Oireet voivat kuitenkin olla myös ohimeneviä ja niiden taustalla voi olla esimerkiksi haasteellinen elämäntilanne. Oireiden jatkuessa on ne kuitenkin tärkeää ottaa puheeksi neuvolassa.

Toisinaan masennusta on saattanut esiintyä jo ennen raskautta ja raskausajan hormonaaliset muutokset nostavat oireilun uudestaan pintaan. Myös nuori ikä, suunnittelematon raskaus, parisuhdeongelmat, yksinhuoltajuus, nykyajan iso haaste eli sosiaalisen tukiverkoston puuttuminen, traumat ja päihdeongelmat ovat riskitekijöitä.

Tutkimusten mukaan raskausajan masennukseen sairastuu noin 7–20 prosenttia odottajista. Se on tilastollisesti yleisempää kuin vauva-ajan eli synnytyksen jälkeinen masennus. Esiintyvyys ei kuitenkaan välttämättä ole todellisuudessa suurempaa raskausaikana. Luku selittyy todennäköisesti sillä, että odotusaikana niin neuvolatyöntekijöiden kuin äidinkin huomio on vielä äidin voinnissa ja masennus tunnistetaan helpommin.

Raskausajan masennusta tai uupumusta hoidetaan pääasiassa pehmein keinoin, eli keskusteluavulla esimerkiksi neuvolassa tai vertaistukiryhmissä. Jos äidin tilanne on huono, sitä voidaan helpottaa lääkehoidolla. Lääkäri tekee tarvittaessa lääkehoidon arvioinnin. Masennuksen varhainen tunnistaminen on tärkeää, sillä hoitamattomana se johtaa helposti masennuksen syvenemiseen ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Tutkimusten mukaan aiempi masennushistoria lisää alttiutta sairastua raskaus- tai vauva-ajan masennukseen. Masennus iskeekin helposti juuri elämän käännekohdissa, kuten itsenäistyessä, lasten syntyessä tai elämänkriisien yhteydessä.

Baby blues ja vauva-ajan masennus

Ohimenevät alakulot ovat normaaleja heti synnytyksen jälkeen. Jopa 80 prosenttia äideistä kokee herkistymistä, joka on voimakkaimmillaan 3–5 päivää synnytyksen jälkeen. Niin kutsuttu baby blues kestää yleensä muutamia päiviä. Oireita ovat itkuisuus, mielialan vaihtelu ja ärtyisyys, ruokahaluttomuus ja unihäiriöt. Tila on biologisesti tärkeä, sillä se auttaa äitiä herkistymään ja keskittymään vastasyntyneen hoitamiseen.

Mikäli synnyttäneen äidin ahdistus ja alakulo jatkuvat yhtämittaisesti yli kaksi viikkoa, puhutaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tilastojen mukaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuu Suomessa noin 9–16 prosenttia äideistä, eli vähintään yksi kymmenestä synnyttäneestä naisesta. Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 5000 äitiä.

Masennuksen esiintyvyys on korkeimmillaan ensimmäisen kolmen kuukauden aikana synnytyksestä. Tyypillisimmin se alkaa noin neljän viikon sisällä synnytyksestä, mutta voi alkaa myös useita kuukausia synnytyksen jälkeen.

Masennusalttiutta lisäävät aiempi taipumus masennukseen, raskausaikainen masennus tai raskausajan komplikaatiot, vaikea synnytys, äidiksi tulo nuorena, suunnittelematon raskaus, tukiverkoston puuttuminen, taloudelliset vaikeudet, päihdeongelmat, maahanmuuttotausta, vanhemmuuden aiheuttama stressi ja kilpirauhasen toimintahäiriöt. Monesti tilanteeseen vaikuttaa myös arjen suuri kuormitus ja yksinäisyys. Äidit eivät välttämättä saa kumppaniltaan kaipaamaansa tukea, tuore äiti saattaa olla yksinhuoltaja, eikä monella äidillä ole myöskään tukena ystävien tai sukulaisten tukiverkostoa.

Synnytyksen jälkeinen masennus voi vaihdella lievistä oireista vakavaan masennukseen. Seuraavaksi kerron mahdollisista oireista vähän tarkemmin.

• Väsymys: Äiti on epänormaalin väsynyt tai uupunut. Riittävä lepo ja uni eivät poista väsymystä.
• Univaikeudet: Äidin voi olla vaikea nukahtaa tai hän herää valvomaan aikaisin aamuyöllä. Tai hän nukkuu levottomasti ja katkonaisesti. Äiti voi myös nukkua epätavallisen paljon.
• Ahdistus ja huolestuneisuus: Äidillä on ahdistunutta pahaa oloa, joka usein on pahimmillaan aamuisin. Hänen on vaikea rentoutua. Olo on kireä ja jännittynyt.
• Ärtyneisyys: Äiti reagoi voimakkaasti arjen vastoinkäymisiin. Hän saattaa esimerkiksi tiuskia puolisolle.
• Elämänilon katoaminen: Äidin mieliala laskee, syyllisyyden ja huonommuuden tunteet lisääntyvät. Negatiiviset ajatukset ja tunteet lisääntyvät. On vaikea kokea iloa ja muistaa hyviä asioita.
• Epävarmuus omasta äitiydestä: Oma kyky hoitaa lasta epäilyttää. Äiti saattaa miettiä, tekeekö hän asiat oikein ja uskaltaako tehdä näin. Hän voi myös pelätä tekevänsä väärin.
• Ylihuolehtivuus lapsesta: Äiti on huolissaan lapsen terveydestä, syömisestä, nukkumisesta, siitä elääkö lapsi tai hengittääkö hän. Äidin on vaikea jättää lasta muiden hoitoon.
• Masentuneisuus, mielialan lasku: Äiti voi olla alakuloinen, onneton ja väsynyt jatkuvasti tai tiettyyn aikaan päivästä. Hyvät sekä huonot hetket ja päivät vaihtelevat.
• Paniikkioireet: Paniikkioireet ilmenevät voimakkaina ja äkillisinä fyysisinä oireina, esimerkiksi sydämen tykytyksenä, hikoiluna, ahdistuneisuutena, nopeana hengityksenä ja jännittämisenä. Ne voivat ilmetä esimerkiksi julkisen paikan pelkona.
• Pakkoajatukset: Äiti saattaa esimerkiksi pelätä vahingoittavansa vauvaa.
• Pelot: Äidillä on epärealistisia, tilanteeseen nähden liian voimakkaita pelkoja. Hän voi esimerkiksi pelätä lapsensa tai itsensä kuolemaa.
• Ruokahalun muutokset: Äidin ruokahalu saattaa kadota lähes kokonaan tai lisääntyä selvästi.
• Ongelmat seksuaalisuuden alueella: Äidin seksuaaliset halut voivat vähentyä huomattavasti tai kadota kokonaan, koska mielihyvän tunteet katoavat.
• Fyysiset oireet: Toisinaan masennus voi näyttäytyä ensin erilaisina fyysisinä oireina. Sen merkkeinä voivat olla vatsavaivat, hiustenlähtö, lievä lämpöily, öinen hikoilu, oksettava olo tai huimaus. Myös päänsärky, niska- ja selkävaivat, raajasäryt, rintakivut ja ruoansulatuskanavan vaivat voivat kätkeä masennuksen.

Moni äiti vaikenee kokemuksistaan häpeän tai jopa lasten menettämisen pelossa. Masennuksen paranemisennuste on hyvä. Hoitamattomana se kuitenkin vaikuttaa koko perheeseen ja lisää puolison sekä lasten riskiä sairastua mielenterveysongelmiin. Myös eroriski kasvaa. Masennuksen oireet kannattaa ottaa vakavasti ja rohkaistua hakemaan apua. Raskaus- tai vauva-ajan masennusta hoidetaan ensisijaisesti keskusteluavulla. Tarvittaessa voidaan turvautua myös lääkehoitoon. Moni äiti potee syyllisyyttä tilanteesta, mutta sairaus ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Raskaus- tai vauva-ajan masennus ei aiheuta pysyviä vaurioita lapselle eikä parisuhteelle, vaan perheen väliset vuorovaikutussuhteet eheytyvät, kun äidin vointi kohenee. Ammatillisen tuen ohella myös ympäristön apu arkipäivän askareiden suorittamisessa tai mahdolliset kunnan tukipalvelut edesauttavat toipumista.

Vauva-ajan psykoosi

Vauva-ajan psykoosi on vaikein synnytyksen jälkeinen oireyhtymä. Se on varsin harvinainen ja huonosti tunnettu sairaus. Arviolta yksi tai kaksi äitiä tuhannesta sairastuu vauva-ajan psykoosiin.

Suomessa vuosittain noin 50 äitiä sairastuu lapsivuodepsykoosiin. Sairaus alkaa yleensä noin kahden viikon kuluessa synnytyksestä.

Vauva-ajan psykoosia ja synnytyksen jälkeistä masennusta ei välttämättä alkuun osata erottaa toisistaan. Edetessään psykoosin oireet ovat kuitenkin huomattavasti selkeämmät kuin masennuksen. Vauva-ajan psykoosi käynnistyy väsymyksenä, unettomuutena, itkuisuutena ja ilmenee vähitellen myös epäluuloisuutena, hajanaisuutena ja toimintakyvyn menetyksenä. Joskus tilaan liittyy erilaisia aistiharhoja ja harhaluuloja. Todellisuudentaju häiriintyy ja ajatukset ja puhe voivat ilmetä tulvana. Äiti voi olla hyvin ärtynyt ja itsetuhoinen ja vauvan hyvinvointi voi olla äidille pakkomielteisen tärkeää.

Psykoosiin sairastunut on toimitettava pikaisesti sairaalahoitoon. Hoito tapahtuu yleensä sairaalassa osastolla, joskus myös avohoidossa. Hoidossa käytetään psykoosilääkkeitä ja mielialantasaajia. Psykoosivaiheen kestoaika vaihtelee muutamasta viikosta useaan kuukauteen. Monesti psykoosia seuraa masennusvaihe, jota voidaan hoitaa eri keinoin.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja aiemmat psykoottiset oireet lisäävät äidin riskiä sairastua vauva-ajan psykoosiin. Pykoosiin kertaalleen sairastuneen äidin odottaessa uudelleen lasta tehostettu terveydentilan seuranta on tarpeen, jotta voitaisiin pienentää uudelleen sairastumisen riskiä.

Vauva-ajan psykoosi on raju sairaus, mutta paranemisennuste on hyvä. Vertaistuen merkitys on paranemisprosessin kannalta suuri. Äimä ry:llä on erillinen vertaistukiryhmä vauva-ajan psykoosin kokeneille äideille.

Äimän blogista voit lukea äitien kokemuksia ja selviytymistarinoita.