BETA Siirry sisältöön
Lähisuhdeväkivallan ilmenemiseen voi liittyä ulkoisia elämäntilannetekijöitä ja mielensisäisiä tekijöitä. Tämä osa käsittelee mielensisäisten ja -ulkoisten tekijöiden suhdetta, ja ihmismielen ajoittaisia vaikeuksia erottaa näitä toisistaan.

Ulkoiset tekijät ja ihmisten väliset suhteet  

Töniminen, lyöminen avokämmenellä, nyrkillä tai jollakin esineellä on helposti tunnistettavissa väkivallaksi. Sanallinen loukkaus, raivostuminen, esineiden rikkominen, toisen kontrollointi suoraan ihmissuhteita tai harrastuksia tai vaikkapa rahankäyttöä rajoittamalla, voivat olla vaikeampia nimetä väkivallaksi. Epäsuorasti toiseen kohdistuvaa kaltoinkohtelua voi olla vaikeaa tunnistaa väkivallaksi. Tyypillinen esimerkki tästä on puhuminen jollekin ulkopuoliselle niin, että siitä seuraa vahinkoa läheiselle. Pahimmillaan tästä voi seurata fyysistä vahinkoa tai tärkeiden ihmissuhteiden menetys. Epäsuoraa väkivaltaa voidaan käyttää myös viranomaisten kautta ja aiheuttaa toiselle vahinkoa sosiaalitoimen tai oikeuslaitoksen avulla perättömien syytteiden ja ilmoituksien muodossa.

Väkivaltaa käyttänyt saavuttaa väkivallankäytöllä oman tietoisen tai tiedostamattoman tavoitteen, eikä siksi pyri ymmärtämään tilannetta toisen kannalta tai nimeämään tekojaan väkivallaksi. Väkivallalla saavutetaan hetkellinen helpotus ahdistukseen tai muuhun tunnetilaan. Siitä aiheutuu kärsimystä toiselle ja vahinkoa ihmissuhteille, joka koituu myös väkivaltaa käyttäneelle vahingoksi. Oman väkivallankäytön tunnistaminen ja tunnustaminen on alku muutokselle.  

Fyysiset, havaittavat tekijät 

Väkivaltatilanteen tarkastelussa huomio kiinnittyy ensin väkivaltaisiin tekoihin. Tilanne rakentuu myös sitä edeltäneistä tapahtumista ja kummankin osapuolen omista aikaisemmista kokemuksista vastaavissa tilanteissa. Aiemmat kokemukset ja esimerkiksi temperamentti voi vaikuttaa siihen, miten tilannetta tulkitaan ja miten tulkintojen varassa toimitaan. Esimerkiksi kellonajalla, vireystilalla, päihteillä, yllätyksellisyydellä, vastoin sopimuksia toimimisella tai puutteellisella toiselle kertomisella voi välillisesti olla vaikutusta väkivallan käyttöön. Vaikeiden asioiden käsittely väsyneenä yöaikaan on haastavaa, kuten myös riitojen ratkominen teksti- tai sähköpostiviestein päiväsaikaan.

Pelkästään edellä kuvattujen ulkoisten tapahtumien pohjalta voi syntyä ristiriitoja läheisessä suhteessa. Osapuolilla on oma tunnekokemus, mielikuvat, merkitykset ja ajatukset tilanteesta. Mikäli näitä ei voida käsitellä keskustelemalla, on vaarana tilanteen pitkittyminen ja kärjistyminen riidaksi, sanalliseksi loukkaamiseksi ja myös fyysiseksi väkivallaksi.

Tyypillisesti toisen sanallista loukkausta voi seurata loukkaava vastaus. Vuorovaikutus lukkiutuu loukkausten kehään ja mahdollisesti väkivalta saa uusia muotoja. Seuraa usein pitkiäkin jaksoja, jolloin ei puhuta mitään toiselle. Vaikka arjen asioihin päästäänkin kiinni ja puhekin palautuu, on väkivallan toistumisen riski kuitenkin ilmeinen. Ilmapiiri on jännittynyt ja varautunut. Väkivalta toistuu kärjistyneessä tilanteessa ja suhteen kriisi syvenee.  

Ihmisten väliset suhteet 

Läheisiin suhteisiin vaikuttaa väistämättä kunkin yksilön elämässä tapahtuvat muutokset. Ne heijastuvat suhteisiin ja vaikuttavat vuorovaikutukseen joskus lähentäen tai myös ristiriitoja aiheuttaen.

Vuorovaikutus voi olla perheessä ja parisuhteessa vähäistä. Suhteet eivät pääse muodostumaan läheisiksi. Tästä seuraa helposti vääriä tulkintoja ja ristiriitoja ihmisten välille.

Kunkin yksilölliset ominaisuudet ja tapa toimia vaikuttavat sosiaalisiin suhteisiin. Mikäli näitä ei tunnisteta ja oteta huomioon ristiriidat kärjistyvät helposti.

Jäykät roolimallit voivat myös ohjata vuorovaikutusta ja aiheuttaa ristiriitoja, jotka voivat kärjistyä.  

Oma sisäinen kokemus väkivallan käytön laukaisijana 

Tunnekokemus, jonka hallinta ei onnistu ajattelemalla, voi aiheuttaa raivostumisen tai hyökkäyksen toista kohtaan. Tässä väkivallasta tulee oman tunnekokemuksen hallintakeino, jossa läheisiä käytettään oman tunne-elämän säätelyn välineenä. 

Havainto 

Havainnot vuorovaikutuksesta rakentuvat osin aikaisempien kokemusten ohjaamina. Lapsena ihminen pystyy mukautumaan hyvinkin erilaisiin ympäristöihin. Itsenäistymisen myötä muuttuvassa ympäristössä toiminta nojaa vahvasti kehitysympäristössä omaksuttuihin taitoihin ja toimintatapoihin. Ympäristön vaatimusten muuttuessa paljon, voivat vanhat vuorovaikutuksessa olemisen tavat aiheuttaakin vaikeuksia sopeutua. Uudet tuttavuudet voivat reagoida voimakkaasti käytökseen, jonka henkilö on lapsuudenperheessä omaksunut tavanomaiseksi. Muiden ihmisten toiminta ja se miten itse tulee nähdyksi poikkeaa häiritsevän paljon totutusta. Tämä voi olla vaikeaa muutenkin haastavan elämänvaiheen keskellä.  Suotuisassa ympäristössä jossa nuori aikuinen saa tukea sisäiseen työskentelyyn, voi uuden oppiminen olla kuitenkin huomattavasti nopeampaa kuin vanhempana.

Tunne 

Väkivallan käyttöön lähisuhteissa johtaa usein tekijän välitön tunnevaltainen reagointi, ilman tilanteen, toisen osapuolen ja oman mielensisäisen kokemuksen havainnointia. Oman tunnekokemuksen säätely tapahtuu näissä tilanteissa toiseen kohdistetun väkivallan avulla. Väkivalta motivoituu tekijän tunnekokemuksesta, mikä voi nousta tavallisesta arkisesta tilanteesta. Usein syytä etsitään toisen toiminnasta ja myös väkivallan kohteeksi joutunut saattaa miettiä olevansa väkivallan aiheuttaja jollakin tavalla.

Mielikuva 

Mikäli oma mielikuva vuorovaikutuksesta tulkitaan erehtymättömäksi tiedoksi toisesta, aiheutuu helposti ristiriitoja. Mielikuvan muodostumiseen voi vaikuttaa ajankohtaisen tilanteen lisäksi muun muassa päivän muut tapahtumat, aikaisemmat kokemukset lähisuhteissa tai muulla tavoin samankaltaisessa tilanteessa, ihmissuhteen yleinen tila, ja ajankohtainen tunnevire. Mikäli omaan mielikuvaan suhtaudutaan erehtymättömänä, voidaan toisten tarkoitusperät ymmärtää väärin ja tilanne ajautua yllättävin tavoin konfliktiin. Mielikuviin liittyvien epätarkkuuksien ja etenkin itselle tyypillisten virhetulkintojen tiedostaminen auttaa näkemään ja kuulemaan toisen tarkemmin. Kiinnostus toisen henkilön ainutkertaista ja itsestä eriävästä kokemusmaailmasta auttaa edelleen ymmärtämään toista syvemmin. Yksittäisiin sanoihin takertumisen sijaan toimivassa vuorovaikutuksessa pyritään ymmärtämään mitä toinen pyrkii viestimään.

Toisella henkilöllä on samasta tilanteesta omat mielikuvansa ja merkityksensä. Kuulluksi tuleminen on tärkeä osa vuorovaikutusta, ja väärin ymmärretyksi tuleminen voi olla loukkaavaa. Tarvitaan keskustelua, kuuntelua ja asian vastaanottamista, jotta hyvä keskusteluyhteys voisi syntyä. Etenkin läheisissä suhteissa vuorovaikutuksessa heräävien tunteiden, ajatusten ja mielikuvien sanoittaminen ja kuvaileminen toiselle lähentää ihmisiä ja vahvistaa suhdetta, kun myös toisen kuvailemaan kokemukseen eläydytään tunnetasolla. Tällaisessa vastavuoroisessa keskustelussa kumpikin osapuoli voi kokea tulevansa oikein kuulluksi ja ymmärretyksi.

Ajattelu 

Meidän on välttämätöntä säädellä tunnekokemuksiamme ja niiden ilmaisua onnistuaksemme kanssakäymisessä toisten kanssa. Toiveet ja odotukset, joita ei välttämättä ole kerrottu läheiselle, voivat olla arkisten tilanteiden kärjistymisen taustalla. Joskus pettymyksen kokemukset liittyvät lapsuuden perheessä koettuihin asioihin ja tapahtumiin, jotka syystä tai toisesta aktivoituvat mielessä. Ajattelua ohjaa tällöin varautuminen negatiiviseen vuorovaikutukseen, jossa toinen osapuoli nähdään hylkäävänä ja pettymyksiä tuovana.

Loukkaantumisen tunne ja mielikuva siitä, että toinen haluaa olla pahantahtoinen voi aiheuttaa väkivaltaisen reaktion. Toinen reitti olisi ensin ajatella omaa tunnekokemusta ja mielikuvaa toisesta, ja arvioida tilanteen tosiasiallisten puolten ja sisäisen maailman yhteensopivuutta. Ongelmaksi näissä tilanteissa muodostuu tunnekokemuksen yllättävyys, voimakkuus ja se, että tämän kaltaista tunne-elämän säätelyä ei ole ollut mahdollista oppia lapsuudenperheen vuorovaikutuksessa. Tarvitaan tilaa pysähtyä ajattelemaan tapahtunutta ja koettua, jotta voidaan välttää suoraa tunteen ja mielikuvien pohjalta reagoimista.

Välittömästä reagoimisesta tietoiseen valintaan 

Havainnon, mielikuvan tunteen tai ajatuksen pohjalta suoraan reagoiminen johtaa helposti toisen kannalta loukkaavaan ja vahingolliseen tekoon. Vuorovaikutustilanteen ja oman mielessä tapahtuvan tietoinen ajattelu valmistavat toimimaan väkivallattomasti toinen huomioon ottaen.

  1. Minkälaiset tilanteet tai muut tekijät lisäävät riskiäsi väkivaltaiseen käyttäytymiseen? 
  2. Tarkastele tehtävässä yksi löytämiäsi tekijöitä. Pohdi tekijöiden vaikutusta kappaleessa kuvatun mielensisäisen maailman neljästä eri näkökulmasta. 
    1. Havainnot: Mistä konkreettisista tapahtumista tai teoista tunnistat vaikeasti siedettävän tai sietämättömän asian? 
    2. Mielikuvat: Yritä tarkastella minkälaisia muistoja tai mielikuvia kyseiseen asiaan liittyy. Miten sinulle tärkeät ihmiset kytkeytyvät asiaan, miten he ovat asiaan suhtautuneet tai miten se on heihin vaikuttanut. 
    3. Minkälaisia tunteita asiaan liittyy, ne voivat olla ristiriitaisiakin. Yritä kuvata tunnetta joko omin sanoin tai seuraavaa listaa hyödyntämällä: Iloa, surua, vihaa, pelkoa, inhoa, rakkautta, epäoikeudenmukaisuutta?
    4. Minkälaisia ajatuksia asia sinussa herättää. Mitä esimerkiksi ajattelet ihmisestä, jonka käytöksen koet sietämättömäksi? Miten tällöin ajattelet itsestäsi tai siitä, miten sinun kuuluisi tilanteessa toimia. 
  3. Pohdi miten edellisessä tehtävässä pohtimasi mielensisäiset tapahtumat palvelevat sinua nykyisessä tilanteessa. Monesti nämä mielen mekanismit ovat sopeutumia lapsuuden ja nuoruuden ympäristöön, mutta uudenlaisessa aikuisuuden ympäristössä ne voivatkin olla vähemmän toimivia. Pohdinnan tueksi voit hyödyntää seuraavia kysymyksiä.
    1. Onko asian havaitsemisessa väärin tulkitsemisen riskiä? Tässä voi auttaa, jos voi keskustella siitä, miten muut tapahtuman näkevät. 
    2. Kuinka hyvin asian herättämät mielikuvat vastaavat käsitystäsi ihmisestä, jonka koet välillä toimivan sietämättömästi? Voisiko asiasta olla turvallista keskustella tämän henkilön, yhteisen tuttavan tai keskusteluapua tarjoavan tahon kanssa. 
    3. Kun arjessa herää tunne mitä on vaikea sietää, yritä antaa tunteen vain olla hetken ja tunnustele mitä sen sietämättömyyteen liittyy. Tunteeseen liittyvä itsehavainnointi kannattaa aloittaa tilanteista missä koet tunteen sietämisen helpommaksi tai kun tunne ei ole voimakkaimmillaan. 
    4. Vaikeisiin tilanteisiin liittyy usein ajatuksia, mitkä tulevat toistuvasti samankaltaisina. Nämä ajatukset eivät välttämättä kuitenkaan palvele sinua tai läheisiäsi kaikissa tilanteissa. Yritä saada toistuvasta ajatuksesta kiinni ja pohdi missä tilanteissa ajatus on hyödyllinen ja missä se voi ohjata tunteita tai toimintaa tuhoisaan suuntaan. 

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Mikä on Äimä ry?

Äimä ry lähti vuonna 1998 liikkeelle ajatuksesta, että julkisen terveydenhuollon antaman avun rinnalle tarvitaan myös vertaistukitoimintaa....

Äimä ry:n vertaistukipuhelin

Oletko väsynyt, uupunut tai alavireinen? Onko sinulla synnytyksen jälkeinen masennus tai epäiletkö sitä? Vertaistukipuhelin auttaa.

Miten luottamusta voi vahvistaa pettämisen jälkeen?

Luottamus ei palaa itsestään, vaan vaatii tekoja. Kummankin tulee osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Aidosta sitoutumisesta kertovat sekä...