BETA Siirry sisältöön
Lähisuhdeväkivallan taustalla vaikuttavat ominaisuudet vaihtelevat yksilöittäin. Tässä kerrotaan minkälaisten taitojen kehittyminen on tyypillisesti hyödyllistä väkivallattomien ratkaisumallien omaksumisessa.

Sisäinen motivaatio on keskeistä pysyvässä muutoksessa 

Etenkin kontrollintarpeeseen kytkeytyvän väkivallan vahingollisuuden ajatellaan usein pahenevan ajan myötä. Aikaisempi väkivaltainen käyttäytyminen on keskeinen tulevia väkivallantekoja ennustava muuttuja, minkä vuoksi jo väkivallan ilmentyessä riski sen uusiutumiseen on olemassa. Ongelman myöntäminen ja vastuun ottaminen omasta toiminnasta ovat olennaisia, jotta voimavaroja vaativa muutostyöskentely johtaisi pysyvään muutokseen. 

Ketkä kykenevät luopumaan väkivallasta lähisuhteissa 

Lähisuhdeväkivaltaan ja ongelman vakavuuteen näyttäisi altistavan monet biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Monen tekijän yhteisvaikutuksesta seuraavaa ilmiötä ja sen kehitystä on vaikea ennustaa, etenkin koska myös muutokset ympäristössä voivat vaikuttaa riskiin suuntaan, jos toiseenkin. Lähisuhdeväkivaltaan altistavat tekijät näyttävät olevan pitkälti samoja molemmilla sukupuolilla ja osin päällekkäisiä muun riskikäyttäytymisen kanssa. Perheväkivalta ja muut kielteiset elämäntapahtumat etenkin lapsuus ja nuoruusiässä vaikuttavat hermoston kehitykseen haitallisesti. Aggressiivisten impulssien hallinnan suotuisa kehitys jatkuu aikuisikään saakka ja on monien tekijöiden summa. Iän myötä aivot mukautuvat hitaammin muutoksille, minkä vuoksi työskentely kohti väkivallattomuutta voi vaatia vuosienkin työskentelyä.  

Varhaiset tekijät

Lapsuus ja nuoruusiässä kehittyy näkemys itsestä, toisista ihmisistä ja siitä minkälainen käyttäytyminen vuorovaikutuksessa on hyväksyttävää. Vanhemmilla on tärkeä rooli lapsen kehityksen tukemisessa, kuten muilla lapsille läheisillä ihmisillä.  

Perheen ja muiden tärkeiden ihmisten kykyä tukea lapsen psykososiaalista kehitystä voi haitata moninaiset kuormitustekijät. Perheväkivalta, mielenterveys ja päihdeongelmat, asuinseudun rikollisuus tai toisaalta perheelle tarjottu tuki voi vaikuttaa merkittävästi lapsen kehitysympäristöön. Pitkä lapsuus ja nuoruusikä mahdollistaa ihmisen sopeutumisen hyvinkin erilaisiin ympäristöihin.  

Monenlaisia haasteita aina lähisuhdeväkivaltaan ulottuen voi syntyä, jos kehitysympäristö ei kykene auttamaan lasta kehityksellisissä haasteissa, väkivaltaa tai muut lapsen sietokyvyn ylittävät pelottavat tapahtumat aiheuttavat traumatisoitumista, tai lapsi ei saa riittävästi myönteisiä vastavuoroisia kokemuksia ihmissuhteissa toimimisesta. 

Negatiivisten elämäntapahtumien ja kehityksellisten haasteiden vakavuus on yhteydessä vakaviin ongelmiin sosiaalisissa suhteissa ja yhteiskuntaan sopeutumisessa ja lähisuhdeväkivaltariskiin 

Vakavien persoonallisuushäiriöiden hoitomuotojen pioneeri Peter Fonagy pitää persoonallisuuden kehityksellisiä ongelmia ja lähisuhdeväkivaltaa osin päällekkäisinä ongelmina. Kaikilla lähisuhdeväkivaltaan syyllistyvillä henkilöillä ei kuitenkaan ole diagnosoitavissa persoonallisuushäiriötä tai muutakaan psykiatrista ongelmaa. Ihmissuhteissa aikaisemmin ilman fyysistä väkivallankäyttöä pärjännyt henkilö voi myöhemmälläkin iällä riittävän ulkoisen kuormituksen johdosta ajautua parisuhteessaan tavallista hallitsemattomampaan riitaan, missä tunnesäätelyn resurssit eivät enää riitäkään. Aikaisemmin vihan tunteina, kiroiluna tai suusanallisena loukkaamisena ilmennyt väkivalta eskaloituu fyysiseen väkivaltaan. Onkin esitetty, että lähisuhdeväkivalta olisi seurausta tunnesäätelyn riittämättömyydestä suhteessa ajankohtaisiin kuormitustekijöihin ja väkivaltaan provosoiviin tekijöihin.  

Tarkoitushakuisessa väkivallassa pyritään itsekeskeiseen omien tarpeiden tyydyttämiseen, tai itselle ei-toivotun asian tietoiseen välttämiseen. ”Kylmä” väkivalta voi ilmetä ilman selvää tunnereaktiota.  Tällaiseen väkivaltaan liittyy useammin antisosiaalista persoonallisuushäiriötä, väkivaltaan hyväksyvästi suhtautumista, seksistisiä asenteita ja pysyviin vammoihin tai kuolemaan johtavaa fyysistä väkivaltaa myös lähisuhteiden ulkopuolella. Moniongelmaisuus on tavallista, vakavat mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat tässä ryhmässä yleisimpiä ja väkivallattomuus vaatii yleensä erityisen kattavia tukitoimia sekä sitoutumista pitkään ja riittävän monipuoliseen kuntoutukseen.  

Lähisuhdeväkivalta on antisosiaalista käyttäytymistä, mutta väkivaltaa elämänsä aikana käyttäneistä henkilöistä vain osa täyttää varsinaisen antisosiaalisen persoonallisuushäiriön kriteerit tai omaa muuta diagnosoitua mielenterveysongelmaa. Eriasteisia narsistisia vaurioita, jotka eivät aina ole helposti tunnistettavia, pidetään lähisuhdeväkivallassa kuitenkin keskeisinä. Itsetunnon haavoittuvuuden ajatellaan aiheuttavan herkästi sietämättömiä riittämättömyyden tunteita ja häpeää, mikä voi ilmentyä etenkin läheisissä suhteissa väkivaltana. Vakavista narsistisista vaurioista kärsivät ihmiset kykenevät harvoin tarkastelemaan omia puutteitaan, minkä vuoksi he ajautuvat usein samankaltaisiin ongelmiin uudelleen ja uudelleen. Lievemmissä ongelmissa vuorovaikutussuhteisiin keskittyvät psykososiaaliset hoitomuodot voivat auttaa riittävän pitkään työskentelyyn sitoutuneita yksilöitä. 

Narsististen vaurioiden lisäksi traumaoireita ja tunnesäätelyn kehittymättömyyttä pidetään lähisuhdeväkivaltaan altistavana tekijänä. Ongelmat ovat osin päällekkäisiä, ja yksilöllä voi olla useamman persoonallisuushäiriön päällekkäisyyttä ja erilaisia piirteiden sekoituksia tiedetään esiintyvän. Tunne-elämän epävakaudessa elämä voi olla monin tavoin kaoottista, itsetuhoisuus yleistä ja lähisuhdeväkivalta vakavuudeltaan vaihtelevaa. Väkivalta voi satunnaisesti kohdistua ulkopuolisiinkin ihmisiin, mutta usein lievemmissä muodoissa kuin lähisuhteissa. Samanaikaisesti esiintyy usein keskivaikeita mielenterveys- ja/tai päihdeongelmia. Väkivaltaisen käyttäytymisen katkaisemisessa keskeisenä pidetään vuorovaikutuksellisia työskentelymuotoja. Psykiatrisessa hoidossa näitä potilaita hoidetaan usein räätälöidyllä viikoittaisella psykoterapialla, jonka kesto vaihtelee puolesta vuodesta usean vuoden jaksoon. Yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin huomattavaa kaikissa ryhmissä. 

Parisuhteen molempien osapuolten ominaisuudet, kuten kiintymyssuhdetyyli ja persoonallisuus näyttäisivät vaikuttavan sekä lähisuhdeväkivaltariskiin että vuorovaikutusdynamiikkaan laajemmin. Miehillä kiintymyssuhteen toinen pääulottuvuus, läheisissä suhteissa koettu ahdistuneisuus, näyttäisi olevan etenkin yhteydessä lähisuhdeväkivaltariskiin. 

 Ajallisesti läheiset riskitekijät 

 Väkivallattomuus on paremmin ymmärrettävissä kehityssaavutuksena, kuin sisäsyntyisenä ihmisen ominaisuutena. Ihmisellä esiintyy aggressiivista käytöstä tiheimmin muutaman vuoden iässä, toinen esiintymispiikki on murrosiässä. Iän myötä lähisuhdeväkivallan riski vähenee, ja osa antisosiaalisesti käyttäytyvistä nuorista pääsevät takaisin positiiviselle kehityspolulle, opiskelemaan, tai töihin ja löytävät vastavuoroisia ihmissuhteita tuhoavien toimintatapojen korvaajiksi. 

Vahvimpia yhteyksiä lähisuhdeväkivaltaan on havaittu viimeaikaisilla vihan tunteilla, vihamielisyydellä sekä negatiivisilla tunteilla laajemmin. Vihan tunteilla on myös adaptiivisia puolia, kuten hallinnan tunteen lisääntyminen kuormittavassa tilanteessa, minkä huomioimista pidetään interventiossa tärkeänä. Esimerkiksi jos viha toimii keskeisenä keinona saavuttaa hallinnan tunne, voi siitä luopuminen lisätä vaikeasti siedettäviä epävarmuuden tunteita. Häpeä ja syyllisyys kertovat toisaalta ennusteen kannalta tärkeästä moraalin kehityksestä, mutta voivat ylikorostuneina altistaa uusille väkivallanteoille. Konfliktit ja tyytymättömyys parisuhteeseen ovat myös keskeisesti yhteydessä kohonneeseen lähisuhdeväkivaltariskiin.  

Saatu tuki ja hoito, myöhäisemmät myönteiset vuorovaikutuskokemukset ja lukuisat muut tekijät näyttäisivät olevan yhteydessä lähisuhdeväkivaltariskiin. Kuormitustekijöiden määrä ja vakavuus näyttäisivät liittyvän lähisuhdeväkivallan ja muiden sosioemotionaalisten ongelmien vakavuuteen.  

Päihteiden ongelmakäytön tiedetään lisäävän lähisuhdeväkivallan riskiä. Päihteiden vaikutuksen alaisena lähisuhdeväkivalta on useammin vakaviin vammoihin tai jopa kuolemaan johtavaa. Aseiden omistaminen tai saatavilla oleminen, aikaisempi väkivaltahistoria, sekä vakavat persoonallisuushäiriöt ovat riskitekijä fyysisen väkivallan vaarallisimpiin muotoihin.  

Aikuisuudessa ilmenevä ulkoinen kuormitus on myös lähisuhdeväkivallan esiintymistä ennustava tekijä. Ulkoinen kuormitus näyttäisi lisäävän lähisuhdeväkivallan riskiä etenkin henkilöillä, joilla on taustalla vaikeita elämänkokemuksia.  

Varhainen reagointi tärkeää 

Lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyssä tärkeää on etenkin lapsiperheiden ja nuorten tukeminen. Aikuis- tai nuoruusiällä ilmenevään tuhoavaan aggressioon olisi parasta reagoida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä pikemmin ongelmia päästään työstämään, sen paremmat mahdollisuudet on ehkäistä ongelman vaikeutuminen, lähisuhdeväkivallan toistuminen ja pitkäaikaisemmaksi ongelmaksi muodostuminen. Yleisintä lähisuhdeväkivalta on nuoruudessa ja aikuisuuden varhaisissa vaiheissa, keski-iässä riski alkaa pienenemään. Vanhuusiässä on hyvä poissulkea muistisairauksien mahdollisuus, päähän kohdistuvat iskut ovat riskitekijä nuorillakin.  

 

 

Pohdintatehtävät 

  1. Miten lapsuudenperheessäsi suhtauduttiin negatiivisiin tunteisiin tai erimielisyyksiin? Muistatko miltä tuntui, kun olit lapsi tai nuori? Miten ajattelet tämän heijastuneen siihen, miten itset suhtaudut tunteisiin?
  2. Minkälaisesta tuesta sinä tai lapsuudenperheesi olisi voineet hyötyä? Kaipasitko lapsena tai nuorena tukea joissain elämän haasteissa? 
  3. Minkälaiset asiat loukkaavat sinua herkemmin? Mikä on varhaisin muistosi tällaisesta loukkaantumisesta? Mikä olisi voinut lapsuus tai nuoruusiässä auttaa sinua suhtautumaan eri tavoin asiaan?  

 

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Miten luottamusta voi vahvistaa pettämisen jälkeen?

Luottamus ei palaa itsestään, vaan vaatii tekoja. Kummankin tulee osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Aidosta sitoutumisesta kertovat sekä...

Mistä tietää, että on parempi erota?

Parisuhteissa henkinen ja fyysinen väkivalta ovat asioita, jota ei voi mitenkään selitellä, vaan näiden sattuessa on tärkeää pohtia...

Mitä jos kaverilla on itsetuhosia ajatuksia?

Itsetuhoisuus on vakava asia ja siihen pitää aina suhtautua vakavasti. Itsemurhapuheet voivat olla järkyttäviä ja niihin voi olla vaikeaa...