BETA Siirry sisältöön
Lähisuhdeväkivaltaongelman luonteeseen vaikuttaa monet tekijät. Tässä osassa kerrotaan konkreettisten väkivallantekojen lisäksi parisuhdeväkivallassa oleellisista ilmiön puolista.

Pelkkä väkivallantekojen tarkastelu ei kerro koko kuvaa 

Ensimmäisessä kurssin osiossa kuvailtiin erilaisia lähisuhdeväkivallan tekomuotoja. Väkivallantekojen lisäksi ongelman kannalta merkityksellistä ovat myös väkivaltaa synnyttävät tekijät. Erilaiset väkivallan ja väkivallantekijöiden luokittelutavat ovat lisänneet ymmärrystä väkivallasta lähisuhteissa ja sitä käyttävien henkilöiden ominaisuuksista. Lähisuhdeväkivaltaa määrittää konkreettisten väkivallantekojen lisäksi väkivaltaan kytkeytyvät mielensisäiset ja vuorovaikutukselliset ilmiöt.  Tässä osassa kerrotaan seikoista, joita pidetään lähisuhdeväkivallassa huomionarvoisina.

Väkivaltaisen käyttäytymisen loppumisen kannalta pidetään keskeisenä sitä, onko väkivalta seurausta ensisijaisesti tunteidensäätelyn pettämisestä, vai onko se harkittua ja omien tavoitteiden saavuttamiseen tietoisesti tähtäävää. Ensimmäistä luokkaa kutsutaan kansankielisesti kuumaksi väkivallaksi ja jälkimmäistä kylmäksi. Kylmä väkivalta liitetään vaikeasti muutettaviin persoonallisuusominaisuuksiin, kun taas tunnesäätely voi aikuisellakin kehittyä vuorovaikutuksellisessa työskentelyssä.

Kuuma väkivalta voidaan ymmärtää seuraavan epäsuhdasta tunnesäätelyn resurssin ja siihen kohdistuvan kuormituksen välillä. Aggressiivista käyttäytymistä provosoi tällöin kokemus todellisesta tai kuvitteellisesta uhasta minuudelle. Ajankohtaisen ulkoisen kuormituksen tiedetään lisäävän väkivaltaisen käyttäytymisen riskiä enemmän, mikäli lapsuudessa on ollut paljon negatiivisia elämäntapahtumia. Reaktiivisesti väkivaltainen, työskentelyyn sitoutunut henkilö hyötyy usein tarpeenmukaisista psykososiaalisista hoitomuodoista ja muista interventioista.

Kontrollointipyrkimyksistä, ristiriidoista ja kehityksellisistä tekijöistä 

Lähisuhdeväkivaltaa jaotellaan usein sen mukaan, onko väkivalta paremmin ymmärrettävissä henkilön luonteenomaisesta kontrolloivuudesta ja alistavuudesta nousevaksi, vai ennemmin seurausta suhteen ristiriidoista ja kärjistyneistä konflikteista.

Pyrkiikö väkivallan tekijä alistamaan ja kontrolloimaan kumppaniaan väkivallalla tai sen uhalla? Liittyykö väkivalta parisuhteen ratkaisemattomiin konflikteihin ja ristiriitoihin? Tekevätkö väkivaltaa aloitteellisesti molemmat osapuolet vai vain toinen? Nämä tässä osassa esitellyt ominaisuudet eivät suinkaan kata kaikkia lähisuhdeväkivallassa oleellisia tekijöitä. Tiedetään, että esimerkiksi tekijän päihdeongelma tai mahdollisuus päästä käsiksi aseisiin lisäävät vakaviin fyysisiin vammoihin tai kuolemaan johtavan väkivallan riskiä. Psykososiaaliseen kehitykseen liittyvien tekijöiden tiedetään myös olevan keskeisesti yhteydessä lähisuhdeväkivaltariskiin. 

Väkivallan taustalla tarve kontrolloida ja alistaa 

Tällainen väkivalta muistuttaa perinteistä kuvaa lähisuhdeväkivallasta. Kumppania pyritään kontrolloimaan uhkailun, tarkkailun ja pelottelun avulla. Väkivallan tekijän tarpeet alkavat näin määrittelemään toiselle sallittua käyttäytymistä, mutta samanaikaisesti tekijä voi syyllistää väkivallantekojen kohdetta väkivaltaisesta käytöksestään. Väkivallan tekijä voi vaatia täydellistä omistautumista, kokija voi etääntyä tai eristäytyä muista tärkeistä ihmissuhteistaan, minkä seurauksena väkivaltaisen suhteen merkitys kasvaa. Kokijassa syntyvät ristiriitaiset ja häpeän sävyttämät tunteet sekä itsearvostuksen heikkeneminen voivat myös vaikeuttaa avun hakemista ja väkivaltaongelman vakavuuden tiedostamista. Yksittäinenkin väkivallanteko voi luoda kokijalle vakavan pelotteen, minkä jälkeen väkivallan tekijä pystyy kontrolloimaan kokijaa niin, että sitä voi olla ulkopuolisen hankala havaitakaan. Tällaista väkivaltaa kutsutaan intiimiterroriksi väkivallan uhan ja pelotteen laskelmoivan tai tietoisen käytön vuoksi. Intiimiterroria pidetään vaikeana lähisuhdeväkivallan muotona.

Väkivallan taustalla ristiriidat ja konfliktit 

Yleisimmin lähisuhdeväkivalta näyttäisi liittyvän parisuhteen ratkaisemattomiin ristiriitoihin ja konflikteihin. Väkivaltaa käyttää tällöin tyypillisesti molemmat osapuolet. Mikäli fyysistä väkivaltaa esiintyy, on yleensä miehellä potentiaalia aiheuttaa vakavampia ruumiillisia vammoja. Tästä johtuen miehen ja naisen fyysiseen väkivaltaan liittyvä pelon kokemus on hyvin erilainen. Nainen pelkää enemmän, koska tunnetasolla tietää miehen kykenevän tekemään hänelle mitä vain. Mies taas päinvastoin tietää, että hän kykenee hallitsemaan tilannetta fyysisesti kaiken aikaa. Naisilla väkivalta näyttää painottuvan miehiä useammin henkiseen väkivaltaan.  Väkivalta voi olla sanallista loukkaamista, uhkailua tai toisen koskemattomuuden rikkomista, mutta tilanteet voivat eskaloitua hengenvaarallisiksikin.

Yksisuuntainen vai kaksisuuntainen väkivalta 

Parisuhteen väkivalta voi erota myös sen suhteen, onko toinen vai molemmat osapuolet aloitteellisesti väkivaltaisia. Parisuhteessa toisen osapuolen väkivallan jatkuminen lisää myös kumppanin väkivallan jatkumisen todennäköisyyttä. Ristiriitoihin ja konflikteihin kytkeytyvässä väkivallassa ovat molempien osapuolten hyökkäykset yleisempiä, kun taas intiimiterrorissa on useammin yksisuuntaista väkivaltaa. Tapauskohtainen tarkastelu on tärkeää, koska selvärajaisista ryhmistä ei ole kyse.

Avuntarve ja väkivaltaan liittyvät riskit yksilöllisiä 

Hengenvaarallisen fyysisen väkivallan riskitekijöinä pidetään aseiden omistamista, niillä uhkaamista ja aiempaa käyttöä vahingoittamistarkoituksessa. Aikaisempi vammoja aiheuttava fyysinen väkivalta, päihdeongelmat, seksiin pakottaminen, lasten kaltoinkohtelu, voimakas mustasukkaisuus tai dominoivuus, rikoshistoria, väkivalta kodin ulkopuolella, ja tappamisella tai itsemurhalla uhkaileminen kertovat kohonneesta riskistä hengenvaaralliseen väkivaltaan.

Yksilönkehitys ja alttius väkivaltaiseen käyttäytymiseen lähisuhteissa

Aikuisen alttius lähisuhdeväkivaltaan tiedetään olevan yhteydessä lapsuus- ja nuoruusiän kehitykseen. Suotuisaa kehitystä mahdollistavien ihmissuhteiden puuttuminen tai niukkuus, voivat tarjota riittämättömästi harjaantumismahdollisuuksia aikuisuuden ihmissuhteiden haasteita varten. Kehitystä häiritsevät tai traumatisoivat tapahtumat voivat häiritä hienovaraisten toimintamallien harjoittelemista ja sisäistämistä. Riittämättömästi kehittyneet kyvyt säädellä omaa toimintaa ja huomioida toisia ihmisiä voi näyttäytyä lapsena erilaisina sopeutumisen vaikeuksina. Aikuisuudessa ongelmat voivat näyttäytyä puolestaan selkeimmin läheisissä suhteissa. Kehityshistorian tarkasteleminen auttaa usein ymmärtämään miten mielensisäiset tapahtumat ja vuorovaikutustilanteissa syntyvät kokemukset liittyvät väkivaltaiseen käytökseen.  Väkivaltatyössä tapauskohtaisten erojen huomiointia pidetään tärkeinä. Yhdelle henkilölle hyödyllinen työskentely ei välttämättä sovellu toiselle. Kaksisuuntaisessa väkivallassa voivat parisuhteen molemmat osapuolet tarvita tukea väkivaltaisen käyttäytymisen lopettamiseen.

Tutkimus ja käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että osa lähisuhdeväkivaltaa käyttäneistä henkilöistä kykenee lopettamaan väkivaltaisen käyttäytymisensä. Vuorovaikutukselliset työskentelymuodot pienentävät lähisuhdeväkivallan uusiutumisen riskiä.  Lähisuhdeväkivallan ilmenemismuotojen eroavaisuuden ymmärtämistä pidetään keskeisenä työskentelymuotojen kehittämisessä, oikeudellisissa prosesseissa, tiedon jakamisessa, sekä sosiaali- että kriminaalipolitiikassa.

 

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Miten luottamusta voi vahvistaa pettämisen jälkeen?

Luottamus ei palaa itsestään, vaan vaatii tekoja. Kummankin tulee osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Aidosta sitoutumisesta kertovat sekä...

Mistä tietää, että on parempi erota?

Parisuhteissa henkinen ja fyysinen väkivalta ovat asioita, jota ei voi mitenkään selitellä, vaan näiden sattuessa on tärkeää pohtia...

Mitä jos kaverilla on itsetuhosia ajatuksia?

Itsetuhoisuus on vakava asia ja siihen pitää aina suhtautua vakavasti. Itsemurhapuheet voivat olla järkyttäviä ja niihin voi olla vaikeaa...