BETA Siirry sisältöön
Vuorovaikutusongelmat kytkeytyvät usein lähisuhdeväkivaltaan. Tässä osassa kuvaillaan lähisuhdeväkivallan ja vuorovaikutusongelmien välistä suhdetta esimerkkien kautta.

Jokaisella on kyky väkivaltaan

Ihminen on luonnostaan aggressiivinen luontokappale. Ihmisen kyky ymmärtää toisten mielensisältöjä mahdollistaa myös epäsuorat ja systemaattiset väkivallan teot. Tämän kehittyneen mielen teorian, aggression ja väkivallan avulla olemme lajikehityksessä päätyneet tähän asemaan, eräänlaiseen maailmanherruuteen verraten muihin elollisiin olentoihin. Asiassa on niin hyviä, kuin huonojakin puolia. Seuraavassa pyritään kuvaamaan näitä aggression eri puolia kuvitteellisilla asiakashahmoilla, joiden syntymiseen on vaikuttanut kokemus miesten kanssa tehdystä lähisuhdeväkivaltatyöstä.

Väkivaltaan kyllästetty

Elämässä on aina ollut väkivaltaa. Kasvatus on ollut pelottavaa ja rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia. Sisarusten tai kavereiden väkivaltaisiin välienselvittelyihin ei ole puututtu. Koulussa ja nuoruudessa on kasvu tapahtunut väkivallan ja pelon turvin. Parisuhteessa väkivallan käyttöä ei kaihdeta, jos tilanne niin vaatii. Usein puolisolle jää vaihtoehdoksi lähteä, tai sopeutua ja yrittää olla ärsyttämättä kumppaniaan, jos haluaa välttää väkivallan.

Tässä aggressio toimii vahvasti kielteisellä puolella. Kielteinen aggression käyttö johtaa pelolla ja väkivallalla hallitsemiseen ja eriävien näkökulmien kieltämiseen. Käsitys todellisuudesta vääristyy. Väkivallalla hallitseminen näyttäytyy normaalina ja väkivallaton ongelmanratkaisu epänormaalina vuorovaikutuksena.

Säikähtänyt

Säikähtäneellä on joitain kokemuksia itseen kohdistuneesta väkivallasta lapsuuden perheessä. Oma arvomaailma ja ajatukset ovat kuitenkin selkeästi lähisuhdeväkivaltaa vastustavia – mikään teko ei oikeuta väkivallankäyttöön kotona!  Nyt kuitenkin on käynyt niin. Pitkällisen riidan jälkeen, johon ehkä sisältyi alkoholia, tuli käytyä puolisoon käsiksi, tönäistyä, läppäistyä tai jotain muuta vastaavaa. Itselle tästä seurasi valtava järkytys, ahdistus ja häpeä. Oma teko on täysin käsittämätön itselle. Voiko tästä parantua?

Säikähtäneelle on muodostunut käsitys oikeasta ja väärästä toimintatavasta. Päästäkseen eteenpäin hän tarvitsee aggressiota myönteisenä muutosvoimana. Täytyy uskaltaa myöntää ongelman olemassaolo ja astua rohkeasti muutoksen tielle. Tämä edellyttää omien pelkojen ja ristiriitojen kohtaamista, nöyrtymistä ja väkivallattomien ongelmanratkaisukeinojen riittävän pitkäaikaista harjoittelua.

Rationaalinen vallankäyttäjä

Avioliitto on miehen ja naisen välinen elämässä kertaluontoisesti tehtävä sopimus. Mies on perheen pää ja näin ollen oikeutettu suurempaan päätäntävaltaan perheessä. Mies ehkä tienaa enemmän. Mies rajoittaa, kontrolloi ja keksii erilaisia sääntöjä puolisolleen. Mikäli puoliso rikkoo miehen ”lakia” seuraa siitä rangaistuksena henkisesti-, taloudellisesti- tai fyysisesti väkivaltainen rangaistus. Mies ei ole halukas pohtimaan luopumista valta-asemastaan tai tavastaan käyttää väkivaltaa. Hän ei juurikaan tunne syyllisyyttä ”kouluttaessaan” puolisoaan noudattamaan paremmin perheen ”yhteisiä” sääntöjä. Väkivalta kohdistuu usein myös lapsiin.

Rationaalinen vallankäyttäjä motivoituu harvoin itsenäisesti muuttamaan omaa toimintaansa. Myönteisen aggression voimaa tarvitaankin väkivaltaa kokevien puolella tämän kierteen katkaisemiseksi. Myönteinen aggressio auttaa laillisin ja väkivallattomin keinoin puolustamaan itseä ja toisia epäoikeidenmukaisuutta vastaan. Jo miettiminen ja toimiin ryhtyminen vaatii myönteisen aggression voimaa.

Päihtynyt 1 ”mä en tiedä, mikä muhun meni”

Alkoholia oli tullut nautittua huomattava määrä. Sitten riitaa tulee jostain pikkuasiasta ja mies käy puolison kimppuun. Väkivalta voi olla lyönti, tai joku muu vakava fyysisen väkivallan muoto. Tyypillistä on, ettei väkivalta ole missään suhteessa riidan aiheeseen. On mahdollista, että tekijällä on ns. II-tyypin alkoholistinen persoonallisuus ja aiemmassa elämässä käsittelemättä jääneitä traumoja. Väkivallan käyttöä seuraa anteeksipyyntö ja vaihtelevan mittainen pidättyneisyys alkoholista. Alkoholin käytön alkaessa riski väkivallan toistumiseen on suuri.

Päihde on päihdeongelmaiselle suuri ongelma ja henkisesti aidan matalin kohta. Päihde auttaa välttämään ja kestämään paremmin omaa sisäistä tunnemaailmaa. Samalla päihde tekee tunteiden käsittelystä vaikeaa ja tunteiden ilmenemisestä arvaamatonta. Päihdeongelman myöntäminen ja päihteistä luopuminen vaatii myönteistä aggressiota. Päivä päivältä päihteetön elämä lisää vahvuuden tunnetta ja kohottaa itsetuntoa. Monia pelkoja nousee esiin, mutta jos myönteisen aggression voima on riittävä, kykenee henkilö kohtaamaan haasteet päihteettä.

Päihtynyt 2 ”ei mitään havaintoa”

Jossain vaiheessa iltaa meni muisti. Sitten tuli käyttäydyttyä väkivaltaisesti. Väkivallan seuraukset voivat olla kohtalokkaita. Tapahtumakertomus täydentyy uhrin ja silminnäkijöiden kertomuksin. Tapahtumaa ei välttämättä ole edeltänyt minkäänlaista riitaa. Todennäköistä on, että tekijällä on vakavia käsittelemättömiä varhaisia traumaattisia kokemuksia, jotka otollisissa olosuhteissa avaavat lukitut tunnemuistot. Läsnäolijat joutuvat sijaiskärsijöiksi näytelmään, jonka käsikirjoituksesta heillä, eikä edes väkivallan käyttäjällä itsellään ole selkeyttä tietoisen ajattelun puolella.

Tälle henkilölle on tärkeintä pysähtyä, tunnustaa tosiasiat, kantaa vastuu teoista ja pohtia minkä avun turvin vastaavat teot ovat vältettävissä tulevaisuudessa. Apua tarvitaan ennen kaikkea vahvistamaan uskoa, että tällekin asialle voi ja kannattaa tehdä jotain. Aluksi tarvitaan rohkeutta ja tahtoa lähteä kohtaamaan itseltäkin piilossa olevaa omaa aggressiivista puolta. Tämä johtaa usein suruun ja jopa masennukseen. Masennuksesta sanotaan, että se voi olla sisäänpäin kääntynyttä aggressiota. Päihtynyt 2 voi olla myös itsemurhavaarassa. Surusta ja masennuksesta nousemiseen määrätietoisesti tarvitaan aggression myönteistä puolta, kuten myös päihteistä luopumiseen. Joskus muistikuvia varhaisista traumaattisista kokemuksista voi tavoittaa, mutta toisinaan ei. Mikäli traumat ovat syntyneet aikana, jolloin lapsi ei vielä kyennyt puhumaan, eikä jäsentänyt maailmaansa sanoilla, voi joistakin kehon psykofyysisistä hoitokeinoista olla apua.

Jatkuvaa riitaa

Vakka on löytänyt kantensa tässä parisuhteessa. Parisuhteessa eletään jatkuvaa valtataisteluvaihetta. Vanhat keskenjääneet riidat jatkuvat ja pahenevat. Riitelystä on tullut elämäntapa, ja voitto tai toisen nujertaminen nähdään ainoana kunniallisena tapana poistua tilanteista. Väkivaltaa käytetään usein molemmin puolin, mutta sitä ei ehkä edes osata pelätä. Taustalla on usein vahva henkinen riippuvuus. Kuviteltu rakkaussuhde onkin riippuvuussuhde. Toiselta ollaan valmiita vastaanottamaan lähes mitä tahansa, erolla uhataan, mutta ajatus todellisesta eroamisesta on kuolemaan vertautuva uhka. Riippuvuus, pettymys sekä omaan että toisen pärjäämättömyyteen, halu satuttaa ja syyllisyys ovat usein keskeisiä ilmiöitä parisuhteen dynamiikassa.

Tämän pariskunnan kohdalla tahto asetelman muuttamiseen ja parisuhteen hoitamiseen syntyy harvoin samanaikaisesti. Mikäli parisuhdeterapiaan hakeudutaan, on mahdollista, että terapiaistunnoista tulee vain uusi muoto ja tila valtataistelun jatkamiselle. Siksi molemmille erikseen tarjotut yksilöajat yksin tai pariterapian rinnalla voivat olla parempi vaihtoehto. Usein pariskunnan toinen osapuoli on valmiimpi lähtemään tavoittelemaan aitoa muutosta tilanteeseen. Silloin häneltä tarvitaan myönteistä aggressiota pitämään kiinni oikeudestaan henkilökohtaiseen avunsaantiin. Pariskunnan toisesta osapuolesta puolison henkilökohtainen avunhakeminen näyttäytyy turhana ja jopa pelottavana, jolloin hän voi pyrkiä sabotoimaan puolisonsa avunsaannin.

Alistettu

Syystä tai toisesta lähtökohta parisuhteeseen on epätasa-arvoinen.

Toinen on konkreettisesti riippuvainen toisen avusta, kyvyistä, varallisuudesta, jne. Eroja pariskunnan välillä on mm. koulutustaustassa, iässä, älykkyydessä tai kulttuuritaustassa. Alistettu tuntee olevansa mahdottoman edessä, vaihtoehtoja ei ole, toista on vain toteltava. Tämä voi purkautua väkivaltana.

Avio- ja avopuolisoon, sekä lapsiin kohdistuneet pahoinpitelyt ovat nykyisin virallisen syytteen alaisia rikoksia. Lakia muutettiin pohtien etenkin alistettujen asemaa. Alistettu harvoin voi tai uskaltaa lähteä ajamaan fyysisen tai henkisen koskemattomuuden oikeuttaan oikeusteitse. Myönteistä aggressiota tarvitaan alistetun läheisiltä, tuttavilta ja naapureilta, että he lähtevät purkamaan salaisuutta, jonka turvin alistettua pahoinpidellään eri tavoin. Alistaja motivoituu harvoin ilman sanktioita tai muita kielteisiä seurauksia lähtemään muuttamaan omaa toimintaansa.

Kurittaminen ei ole väkivaltaa

Kasvatus miehen lapsuuden perheessä on ollut väkivaltaa ja pelkoa sisältävää. Kuri on ollut kova. Rikkeistä ja ”tyhmyyksistä” on saanut selkään, mutta se on miehen mielestä ollut aiheellista, ”sen olin ansainnut”. Omien lasten rajojen kokeilu saa jyrkän väkivaltaisen lopun, joka opettaa lapset alistumaan ja pelkäämään. Mies selittelee kuritusväkivallan itselleen parhain päin. Hän vain kantaa vastuunsa lasten kasvattajana.

Tässä tilanteessa tarvitaan usein jonkun tahon puuttuminen asiaan. Se voi olla jokin lasten kanssa tekemisissä oleva ammatillinen taho tai vaikkapa määrätietoinen puoliso, joka vaatii muutosta lasten kohteluun, mikäli yhteiselämää ylipäätään on tarkoitus jatkaa. Väkivaltaiseen käyttäytymiseen puuttuminen väkivallattomasti vaatii kykyä myönteiseen aggression käyttämiseen.

Kuritusväkivallankäyttäjä ei tiedä, eikä ymmärrä kurittamisen vaikutusta lasten henkisessä kehityksessä. Usein hänellä itsellään on vaikeuksia omien tunteiden käsittelyssä ja hallinnassa.

Kulttuuritekijät

Erilaisista kulttuuritaustoista tulleet ihmiset jakavat elämänsä rakkauden huumassa. Vähitellen alkaa valottua kulttuurillisesti hyvin erilaisten toimintatapojen törmäyskurssit. Valtaosa hyvin erilaisten kulttuurien välisistä liitoista päätyy Suomessa eroon. Törmäystä tulee helposti mm. naisen tasa-arvoon ja käyttäytymiseen liittyvissä asioissa ja lasten kasvatuksessa.

Erilainen kulttuuritausta koskee tavalla tai toisella lähes kaikkia parisuhteita. Suomessa syntyneiden aikuistenkin välillä joudutaan tekemisiin esim. erilaisten lastenkasvatuskulttuurien, arvomaailmojen ja totuuksien kanssa.  Pyritäänkö tuolloin toinen osapuoli alistamaan toisen kulttuuriin ja luopumaan omastaan, vai tahdotaanko yhdessä etsiä kulttuurillista yhteistä välimaastoa, jonka mukaan molemmat ovat valmiita elämään? Tähän ei päästä juuri koskaan sulassa yhteisymmärryksessä, vaan pikemminkin väittelyiden, riitojen ja yhteisen kasvuprosessin kautta.

Jos toisen kulttuurin arvomaailmassa miehille kuuluu oikeus puolisoidensa ja ehkä koko naissukupuolen alistamiseen, on ristiriita pohjoismaiseen tasa-arvokulttuuriin nähden suuri. Kyky tämän ristiriidan myöntämiseen ja väkivallattomaan käsittelyyn vaatii myönteistä aggressiota ja usein myös läheisten ja ammattilaisten tukea. Tämä prosessi vaatii pariskunnan molemmilta puolilta kykyä pitää puoliaan, mutta myös vahvuutta kuunnella ja yrittää ymmärtää toista hylkäämättä henkisesti.

Kohtalon uhri

Mies kokee antaneensa kaikkensa perheelleen. Hän on ollut ylitöissä, rakentanut talon, kuskannut lapsia harrastuksiin, tuonut kultaisia koruja vaimolle merkkipäivinä. Hän kokee, ettei ole saanut osakseen ansaitsemaansa kunnioitusta puolisolta tai lapsilta tai edes työpaikaltaan. Alkoholi auttaa jonkin verran tähän katkeruuteen, mutta johtaa toisinaan lyhyisiin väkivaltaisiin purkauksiin.

Kohtalon uhri on usein oikeassa, jos asioita tarkastellaan puhtaasti hänen näkökulmastaan. Hän on tehnyt paljon ja luopunut monesta itselleen tärkeästä asiasta oman hyvinvoinnin kustannuksella. Vastavuoroisuusperiaatteen mukaan toistenkin olisi luovuttava jostain itselleen tärkeästä hänen vuokseen, mutta näin ei välttämättä tapahdu. Vuosien myötä perheessä on kehittynyt vahvaa ja vääristynyt toiminnan kulttuuri. Nyt miehen olisi kyettävä pysähtymään ja pohtimaan enemmän omia toiveitaan ja pyrkiä niitä toteuttamaan. Tämä ei ole helppoa, koska koko perheelle pitäisi pystyä osoittamaan omien tarpeiden oikeutus ja henkisestä vastustuksesta huolimatta siitä on pidettävä kiinni. Tämän perheessä olevan ristiriidan ja etenkin uhrin oman osuuden näkeminen siinä on pelottavaa. Tasapainon muuttaminen tasa-arvoisemmaksi ei onnistu ilman myönteisen aggression voimaa.

Väkivallan kokija

Väkivalta ei kuulu parisuhteeseen. Näin ajatellen mies on siitä pidättäytynyt vakavammissakin riidoissa. Puoliso on aika hankala, eikä aina suostu rauhallisesti keskustelemaan asioista. Pikemminkin tuntuu, että puoliso yhä useammin ärsyttää ja provosoi. Itseasiassa puoliso on käyttänyt selvää väkivaltaa miestä kohtaan jo vuosia. Kerran miehen mitta tuli täyteen ja hän hakkasi puolisonsa. Saipa maistaa omaa lääkettään! Asiasta tehtiin rikosilmoitus, mies ohjattiin keskusteluihin ja nyt hänellä on rikosrekisterimerkintä käyttämästään lähisuhdeväkivallasta. Puolisolla ei ole. Mies ei ollut koskaan tehnyt yhdestäkään kokemastaan väkivaltatilanteesta rikosilmoitusta.

Riippuen koetun väkivallan vakavuudesta, lähisuhdeväkivallasta voi tehdä rikosilmoituksen pitkänkin ajan päästä tapahtuneesta. Asioiden päädyttyä viranomaisille niitä ei enää voi vetää pois ja rikosprosessi etenee poliisin esitutkintaan ja mahdollisesti oikeuskäsittelyyn saakka. Halutaanko yhteiseloa enää jatkaa tässä vaiheessa? Väkivallalla ja rakkaudella sekoitettu liitto pitää usein sisällään myös runsaasti riippuvuutta. Kaikenlaisista riippuvuuksista irrottautuminen vaatii uskoa, tahtoa ja myönteisen aggression voimaa. Myös yhdessä jatkaminen tässä tilanteessa vaatii voimaa ennen kaikkea määrätietoisen muutoksen aikaan saamiseksi. Ei ole olemassa hyvää parisuhdetta, jossa käytetään vain ”vähän” väkivaltaa. Väkivallankäytöstä luopuminen vaatii aina toisen osapuolen erilaisuuden hyväksymistä ja pariskunnan erilaisiin tahtotiloihin sopeutumista molemmilta osapuolilta väkivallattomin keinoin. Läheskään aina toinen osapuoli ei tähän kykene, silloin jää vaihtoehdoiksi väkivallan hyväksyminen tai ero.

Toiveiden täyttäjä

Mies on onnekas. Minkälainen nainen hänellä onkaan! Naisella on melko paljon toiveita, joita mies on ilomielin tottunut täyttämään. Naisen toiveiden tahti on ehkä jopa kiihtynyt viime aikoina. Samalla mies on joutunut huomaamaan, etteivät pienetkään omat toiveet naista kohtaan toteudu. Tilanne käy kestämättömäksi ja voi johtaa miehen käyttämään väkivaltaan.

Asettamalla puolisonsa jalustalle mies kokee usein myös oman henkisen arvonsa lisääntyneen. Näin upea nainen on nähnyt hänen todellisen arvonsa ja on valmis jakamaan elämänsä miehen kanssa. Tämän asetelman romahtaminen voi tarkoittaa myös miehen oman arvon romahtamista toisten ihmisten mielessä. Siksi on tärkeää pyrkiä säilyttämään tämä tila. Rohkaistumalla puolustamaan omia rajojaan ja toiveitaan, mies ottaa tietoisen riskin ikävistä riidoista ja mahdollisesta tulevasta erosta. Viimeistään eron toteuduttua muillekin valkenee, ettei heidän etäältä ihailtava yhdessäolo onnistunutkaan. Usein myös pelko yksin jäämisestä ja siitä, ettei mikään lähellekään verrattava parisuhde omalla kohdalla ole kenenkään muun kanssa mahdollinen, on miestä asetelmassa kiinni pitävä voima. Tämä fantasia ei useinkaan pidä paikkaansa, vaan kyse on ennemminkin heikosta itsetunnosta. Oman itsetunnon vahvistaminen tällaisessa asetelmassa vaatii vahvaa myönteistä aggressiota, koska puoliso harvoin haluaa tukea henkisesti alistamansa miehen vahvistumista, pikemminkin hän pyrkii sen estämään.

Syrjäytetty

Miehen vanhemmat erosivat joskus hänen ollessaan lapsi. Äiti löysi uuden kumppanin. Jotenkin tuntui, ettei äidin uusi mies tykännyt miehestä, eikä tämä hänestä. Äiti ja uusi mies saivat kaksi lasta. Heille riitti aikaa, ihailua ja lahjoja. Mies jäi syrjään äidiltä ja äidin uudelta perheeltä. Omassa parisuhteessa mies on huomannut olevansa yliherkkä mustasukkaisuuden ja huomioinnin suhteen. Puoliso puhuu kokevansa henkistä väkivaltaa miehen taholta.

Koska syrjäytetyn vaikeuksista suuri osa kumpuaa selvästi lapsuudesta, kykenee nykyinen puoliso harvoin tai ei koskaan auttamaan syrjäytetyn pois henkisestä kuopastaan. Tähän paras tarjolla oleva keino on pitkäjänteinen psykoterapia. Oman hoidon tarpeen myöntäminen on rohkea teko. Tästä edelleen hoitoon hakeutuminen ja siihen sitoutuminen vaatii lisää voimaa ja uskallusta kohdata itsessään  peitossa olleita haavoittuneita puolia. Prosessi nostaa esiin mm. tuskaa, surua ja aggressiivisia tunteita ja johtaa lopulta ehkä surun kautta jäsentyneempään kuvaan itsestä aikuisena ihmisenä, jolla on ollut haasteellinen menneisyys. Tässä prosessissa aggressio saadaan myönteiseen käyttöön usein niinkin, että osa aggressiosta suunnataan sanallisesti terapeuttiin. Terapeutti ei kuitenkaan ammattiroolistaan käsin vastaa aggressioon aggressiolla, vaan ottaa sitä vastaan palauttaakseen käsiteltyjä asioita vähitellen takaisin. Sopivana ajankohtana potilaan kykyjen mukaan. 

Yleisellä tasolla hyväksi havaittuja keinoja vähentää omaa riskiä väkivaltaiseen käyttäytymiseen lähisuhteissa

  • Huolehdi itsestäsi, henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti.
  • Älä alistu, vaan kerro oma kantasi rakentavasti ja toisia kunnioittaen.
  • Opettele väistämään haastavissa ja provosoivissa tilanteissa. Kun mielesi on rauhoittunut, palaa haastavaan asiaan rakentavalla tavalla.
  • Kunnioita toisen eriäviä mielipiteitä ja tahtotilaa.
  • Älä vaadi lapsilta liikaa. Lasten tehtävä on leikkiä ja kokea iloa, surua ja muita tunteita.
  • Vietä riittävästi kiireetöntä aikaa lastesi kanssa.
  • Järjestä mahdollisuuksia kahdenkeskisyyteen rakkaasi kanssa.
  • Vältä aggressiivisten ihmisten kanssa joko-tai tilanteita. Kun toinen on kiihtynyt, rauhoita itseäsi, kun toinen korottaa ääntä ja puhuu kiivaasti, puhu sinä rauhallisesti ja madalla omaa äänenvolyymiasi.
  • Vältä sekavaa päihtymystilaa. Mikäli sinun on vaikeaa hallita omia aggressioitasi, pitäydy joksikin aikaa kokonaan alkoholista.
  • Ole rehellinen itsellesi ja muille.
  • Älä haudo kostoa tai väkivaltaisia mielikuvia. Etsi hyväksyntää ja anteeksiantoa.
  • Itke ja sure silloin kun siltä tuntuu.
  • Etsi elämällesi merkitystä ja pohdi minkälaisia elämänarvoja olet valmis kunnioittamaan. Kerro näistä läheisillesi.
  • Vältä huumeita ja lääkkeiden väärinkäyttöä.
  • Hakeudu keskustelemaan ammattilaisten kanssa matalalla kynnyksellä. Ongelmien ennaltaehkäisy on paras, halvin ja helpoin tie.
  • Kehitä itseäsi ja taitojasi.
  • Etsi iloa ja yhteyttä toisiin ihmisiin.
  • Ole läsnä, mitä ikinä teetkin.
  • Ole avuksi muille.
  • Älä uhriudu tai vaivu itsesääliin.
  • Mieti kuinka toimisit, jos kohtaisit eron rakkaastasi, perheestäsi.
  • Älä työnnä pois negatiivisia ajatuksiasi ja tunteitasi. Kohtaa kateutesi, mustasukkaisuutesi ja vihasi. Mieti mistä ne johtuvat ja mieti kuinka voit jatkossa toimia niin, ettet vahvista näitä tunteita.
  • Älä aseta toisia tai itseäsi muiden yläpuolelle.

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Miten luottamusta voi vahvistaa pettämisen jälkeen?

Luottamus ei palaa itsestään, vaan vaatii tekoja. Kummankin tulee osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Aidosta sitoutumisesta kertovat sekä...

Mistä tietää, että on parempi erota?

Parisuhteissa henkinen ja fyysinen väkivalta ovat asioita, jota ei voi mitenkään selitellä, vaan näiden sattuessa on tärkeää pohtia...

Mitä jos kaverilla on itsetuhosia ajatuksia?

Itsetuhoisuus on vakava asia ja siihen pitää aina suhtautua vakavasti. Itsemurhapuheet voivat olla järkyttäviä ja niihin voi olla vaikeaa...