Siirry sisältöön

Vahvista käytöstä jota toivot lisää -kannusta, kehu ja palkitse

Julkaistu 04.12.2019 - Tuottanut Lastensuojelun Keskusliitto ry, Ensi- ja turvakotien liitto ry , Väestöliitto
Lapsen toive on, että oma vanhempi voisi olla hänestä ylpeä. Kehuminen ja kiittäminen ovat tehokkaita tapoja vahvistaa lapsen käytöksessä sellaista, mitä toivot häneltä lisää. Kehuminen myös auttaa lasta omaksumaan myönteisen käsityksen itsestään. Kun vanhempi kiittää ja näyttää arvostamisen mallia, antavat lapset kiitosta ja arvostusta helpommin myös muille. Tämä tukee lapsen kaverisuhteita.

Huomaa hyvä, kiitä ja kehu

Kun vanhempi kehuu tai kiittää lasta tietystä käytöksestä, se lisääntyy. Kehuminen ja kiittäminen eivät vaikuta kuitenkaan heti, vaan toiminnan sisäistäminen vie aikaa ja vaatii johdonmukaisuutta ja sitkeyttä. Siksi halutusta käytöksestä pitää kiittää ja sitä tulee huomioida pitkään. Siinä vaiheessa kun taito ei ole vielä saavutettu on tärkeää kehua lasta yrittämisestä.

Kehuminen ei pilaa lasta

Suomalaisessa kulttuurissa myönteisen palautteen antamiseen ei välttämättä olla totuttu. ”Älä kehu lasta, ettei se ylpisty”, on lentävä lause, mitä monien nykyvanhempien omassa lapsuudessa on viljelty. Nykykäsityksen mukaan kehuminen ei kuitenkaan pilaa lasta.

Pikemminkin lapset, jotka ovat jääneet vaille vanhemman positiivista huomiota voivat oppia myöhemmin suojakseen ylimielisyyden. Myönteinen huomio tukee sitä, että lapsen itsetunto vahvistuu sellaisella tavalla, että lapsen ei tarvitse tuntea alemmuutta tai ylemmyyttä toisiin verrattuna.

On ymmärrettävää, että voi vaikea vanhempana osata tehdä sellaista, mitä itse ei ole saanut ja mikä on itselle vierasta. Kehumista ja kannustamista voi kuitenkin harjoitella. Se muuttuu luontevammaksi, kun näkee, mikä vaikutus sillä on lapsen käyttäytymiseen.

Yrittämisestä kehuminen

Tiedetään, että yrittämisen kehuminen on paljon tehokkaampaa lapsen käytöksen vahvistamista kuin lapsen taitavuuden tai älykkyyden huomioiminen. Tutkimuksen mukaan lapset, joita kehutaan yrittämisestä ”hienoa, kun jaksat yrittää näin vaikeaa palapeliä”, oppivat sinnikkäiksi ja oppivat tuntemaan iloa tekemisestä. Sen sijaan lapset, joita kehutaan ominaisuuksista tai saavutuksista, kuten ”oletpa älykäs, kun teit tämän palapelin”, voivat oppia välttämään uusia haasteita. He oppivat pelkäämään, että osaamattomuus on merkki siitä, että paljastuu huonoksi, joten he tekevät mieluiten tehtäviä, joita jo osaavat.

Lapsen kannustaminen ja tsemppaaminen ei maksa mitään, eikä se vie paljon aikaa. Monesti vanhemmat ajattelevat, että kehuvat lasta vasta kun tämä on selkeästi saavuttanut jotakin. Kehuja ei kuitenkaan kannata säästellä vain erinomaisiin suorituksiin, vaan liittää kaikkeen yrittämiseen. On hyvä muistaa, että lapsi vasta opettelee asioita ja onnistumiseen voi olla pitkä matka. Kehuja ei myöskään kannata jättää pois kun toivottavat taidot on omaksuttu. Hyviä asioita tulisi huomioida joka päivä.

Haastavan temperamentin omaavia lapsia voi olla vaikea kehua. Joskus voi olla niin, että lapsi on jo omaksunut kielteisen käsityksen itsestä ja hakee sellaista huomiota joka tukee tätä käsitystä. Tällöin vanhemman tulisi kehua vielä tavallista enemmän, pienemmistä asioista ja pidempään. Lapsi todennäköisesti aluksi vastustaa kehuja. Vanhemman on hyvä olla sinnikäs ja kehua lapsen vastustelusta huolimatta. Kehuissa tulee kuitenkin olla aito. Lapsi aistii epäaitouden, eikä kiitoksella ja kehuilla ole tällöin toivottavaa vaikutusta.

Kuinka kehua?

  • Täsmällisesti ja mielellään välittömästi. Anna kehu mielellään heti, eikä vasta esimerkiksi seuraavana päivänä.
  • Muista kehua juuri sitä toimintaa jota toivot lapselta.

” Olet hieno ja ahkera tyttö, kun jaksoit kerätä kaikki väriliidut”.

  • Anna myönteistä huomiota ja tukea, halaa, kosketa, suukota, hymyile.
  • Iloisuus: On hyvä, jos tyytyväisyys näkyy vanhemman kasvoista ja eleistä.

” Vau, kylläpä sinä hienosti sait harjattua hampaasi ihan itse: taputukset isiltä”

“Hienosti tehty”

“Olen ylpeä kun yrität niin sitkeästi”

TEHTÄVÄ 1: Kiinnitä seuraavien kahden päivän ajan huomioita kaikkeen siihen, mitä lapsi tekee hyvin. Myös pieniin asioihin. Jos lapsi leikkii hetken kivasti tai vaikka syö hyvin tai jakaa leluja. Hymyile lapselle, kosketa häntä ja kiitä, kerro tarkasti, että mikä hänen toiminnassaan ilahdutti sinua.

TEHTÄVÄ 2: Mieti tarkkaan kaksi asiaa, jonka toivot lisääntyvän lapsesi käytöksessä. Tämä voi liittyä vaikka pukemiseen, syömiseen, siivoamiseen tai jakamiseen leikeissä. Ota sitten viikon ajaksi tehtäväksesi kehua aina jos huomaat pientäkin hyvää juuri tuossa lapsen toiminnassa. Katso viikon jälkeen onko lapsen toiminnassa tapahtunut edistymistä.

Palkitseminen

Aineellinen palkitseminen on hyvä keino motivoida lapsia opettelemaan uusia tapoja toimia. Kehumista, kiittämistä ja ihailua on hyvä käyttää useammin, palkintoja on hyvä käyttää harvemmin.

Palkitsemista voi käyttää yllättäen, kun lapsi tekee jotakin toivottua. Esimerkiksi ”huomasin, miten hienosti tänään jaoit leluja kaverin kanssa. Sen kunniaksi saat valita tänään koko perheelle jälkiruoan”. Tämä sopii päiväkoti-ikäisille lapsille silloin, kun toivottua käytöstä esiintyy jo melko usein.

Toinen mahdollisuus on sopia ennakkoon selkeästi lapsen kanssa palkinnot ja millaisesta käyttäytymisestä saa palkinnon. Tämä tapa sopii toivotun käytöksen harjoitteluun, jota lapsi tekee vielä harvoin. Voitte laatia lapsen kanssa yhdessä tarrataulukon. Sen voi tehdä yhdessä lapsen kanssa paperille.  Aikuinen määrittelee tarkasti käytöksen, mitä haluaa nähdä.  Esimerkiksi aamulla sujuva vaatteiden pukeminen voi olla tällainen tarkkailtava asia. Paperille laitetaan sovitut palkinnot ja monenko tarran arvoinen kukin palkinto on.

Palkitsemisen tarkoitus on se, että lapsi voi oppia jonkin hänelle vielä vaikea uuden käyttäytymistavan. Kun lapsi on oppinut riittävästi toistettuaan uuden asian, voi aineellisen palkitsemisen jättää asteittain pois ja jatkaa lapsen palkitsemista toivotusta käyttäytymisestä kiitoksella ja ihailulla.

Ohjeet tarrataulukon käyttöön:

  • Valitse keskeisin asia. Taulukkoon ei kannata valita liian monia uusia opeteltavia asioita (esimerkiksi lelujen jakaminen, juoksematta oleminen kauppareissulla, sujuva pukeminen, hampaiden harjaus ja huoneen siivoaminen) yhtä aikaa. Pienet lapset eivät onnistu keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa. On hyvä valita taulukkoon yksi tai korkeintaan kaksi erilaista käyttäytymistavoitetta.
  • Määrittele selkeästi toivottu käytös. Tavoitteiden ei myöskään kannata olla liian epämääräisesti määriteltyjä, kuten ”kun olet kiltti, saat tarran”. Lapsi vasta opettelee sopivia käyttäytymistapoja ja ”kilttinä oleminen” ei sisällä selkeää ohjausta koskien sitä, millaista käyttäytymistä lapselta odotetaan. Tarrataulukko ei toimi, jos lapselle on epäselvää, millaisesta hyvästä käytöksestä palkinnon saa.  Jos lapsi ei tiedä, mitä häneltä odotetaan, hän todennäköisesti ei onnistu vanhempien odotusten täyttämisessä. Tarkkuus tavoitteiden määrittelyssä helpottaa myös aikuista olemaan johdonmukainen taulukon seuraamisessa.
  • Määrittele tavoite myönteisesti. On tärkeää sanoa selvästi, millaista myönteistä käytöstä lapselta toivotaan esim. ”haluan, että kävelet kaupassa ja saat tarran, kun muistat sen”. On parempi kertoa, mitä haluaa lapsensa tekevän kuin mitä ei halua lapsensa tekevän, jotta ei tule vahingossa vahvistaneeksi ei-toivottua käytöstä esim. ”saat tarran, koska et juossut”. Jos lapsi liittää juoksemisen palkintoon, palkkio yhdistyy ei-toivottuun käytökseen ja saa huomiota.
  • Osallista lapsi palkintojen keksimiseen. Palkinnoista kannattaa keskustella lasten kanssa yhdessä. Mitkä olisivat etuuksia tai palkintoja, joita lapsi toivoo ja jotka motivoivat lasta? Listan sisältöä on harjoittelun edetessä hyvä päivittää säännöllisin väliajoin.
  • Valitse sopivia palkintoja. On hyvä kuunnella lasta, mutta samalla valita sopivan riittävän pieniä ja huokeita palkintoja. Palkinnot voivat olla pieniä esineitä tai ne voivat olla jotakin mukavaa tekemistä yhdessä. Jos palkinnot ovat liian arvokkaita vanhempi voi perua palkintonsa tai olla naama mutrulla, kun lapsi saavuttaa palkinnon. Silloin lapset eivät voi kokea vanhempiensa olevan aidosti ylpeitä. Aineellisista palkinnoista huolimatta pääasian tulisi olla vanhemman tyytyväisyys ja lapsen ylpeys osaamisestaan. Sopivia palkintoja voivat olla esimerkiksi värikynät, tarrat, pienet kolikot, vapaavalintainen herkku kaupasta, uusia osia leluun, uusi lelu, elokuvan tai ohjelman valitseminen, leipominen, retki leikkipuistoon, yökyläily, eväsretki, uimassa käynti, ylimääräistä leikkiaikaa vanhemman kanssa, ylimääräinen satu jne.
  • Sovi sopivat säännöt palkintojen saavuttamiselle. Erilaiset palkinnot voivat olla tietyn tarramäärän arvoisia. 5-6-vuotiaat lapset eivät pysty odottamaan vielä pitkiä aikoja ja taulukko on hyvä laatia siten, että 5-6-vuotiaat saavat vaihtaa tarransa johonkin joka päivä. Vanhemmat lapset jaksavat odottaa muutaman päivän. Alle 5-vuotiaille tarran saaminen tai ylimääräinen satu jo sinällään on palkinto.
  • Valitse sopivan kokoiset tavoitteet. Taulukko kannattaa tehdä siten, että edistysaskeleet ovat sopivan pieniä, eivät liian vaikeita tai helppoja. Jos odotukset ovat liian suuria ja lapsen on miltei mahdotonta onnistu, lapsi saattaa luovuttaa ja lakata yrittämästä. Silloin taulukko ei tue kasvatusta. On tärkeää rakentaa taulukko niin, että lapsella on selkeät onnistumisen mahdollisuudet. Jos edistysaskeleet ovat liian helppoja saavuttaa, palkkion merkitys lapselle vähenee. Tarrataulukon vaikeusastetta voi kasvattaa vähitellen sitä mukaa, kun lapsi oppii uusia tavoitteita. Tarkoitus on, että kun lapsi oppii harjoiteltavan uuden käyttäytymistavan, ei taulukkoa lopulta enää tarvita, vaan vanhemman kehu ja kiitos riittää. Taulukkoa voidaan kuitenkin käyttää uusien vaikeiden asioiden harjoittelun apuna. On järkevää palkita lasta vähän ja usein. Palkitsemista ei tarvitse lykätä erinomaisiin huippusuorituksiin.
  • Hyvä käytös ensin, vasta sitten palkinto. Odota, että ensin lapsi osoittaa hyvää käytöstä ja vasta sitten saa palkinnon. Palkintoa ei kannata käyttää lahjuksena ”jos lopetat veljesi kiusaamisen, saat keksin”, koska silloin lapsi sää väärän viestin; huonosta käytöksestä seuraa palkinto.
  • Kannusta lasta. Jos lapsi ei tienaa tarroja, ilmaise luottavasi siihen, että lapsi onnistuu seuraavilla kerroilla.
  • Pidä palkinnot ja kuri erillään. Hyvällä käytöksellä ansaittuja tarroja ja palkintoja ei pidä sekoittaa rangaistuksiin. Jos lapsi menettää tarroja ja palkintoja, lapsi alkaa liittää ne rangaistuksiin ja pahimmillaan alkaa olla vanhemmalleen velkaa. Tämä ei ole tarrataulukon tarkoitus.
  • Anna palkintoja johdonmukaisesti. Määrittele selkeästi hyvä käytös ja odota, että lapsesi suoriutuu siitä ja vasta sitten saa palkinnon. Anna palkinto pian ja johdonmukaisesti hyvän käytöksen jälkeen. Jos annat lapselle tarroja vastoin sovittuja sääntöjä, vaikka toivottu käytös ei toteudu, vesittää tämä palkitsemisen ideaa. Lapsi voi alkaa ruinata palkintoja ja venyttää sääntöjä entisestään. Tämä heikentää vanhemman auktoriteettia.

 

Lähteet:

Webster-Stratton, C. (2005). Ihmeelliset vuodet. Ongelmanratkaisuopas 2-8-vuotiaiden lasten vanhemmille. ER-Paino: Profami Oy.

Triple P – Positive Parenting Program.

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Voimat erityiseen elämään löytyvät yhdessä

Missä tahansa lapsiperheessä arki voi välillä olla aikamoista pyöritystä. Erityislapsiperheessä jokainen päivä on erityistä pyöritystä.

Yksin odottavien vertaischat

Odotatko lasta yllättäen yksin? Lapsen odotus ja syntymä on iso elämänmuutos, mahdollisesti vielä isompi jos kohtaat muutoksen ilman kumppanin...

Rekrytointi vanhempainvapaan aikana

Esimerkki elävästä elämästä: Uusi työpaikka vanhempainvapaan aikana onnistui.