Siirry sisältöön

Lasten ystävyys- ja vertaissuhteet

07.04.2020 klo 12:41 - Kirjoittanut Milla Sinnemäki , Perhesuhteiden asiantuntija , Väestöliitto
Lasten ystävyys- ja vertaissuhteet koostuvat sisaruksista, bonussisaruksista, serkuista, naapureista, hoito- ja koulukavereista, harrastuskavereista ja esimerkiksi vanhempien ystävien lapsista (eli niin sanotut perhetutut). Ystäviä ja vertaisia voi saada, ja pitää heihin yhteyttä, myös internetin avulla, esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Lapset, aivan kuten aikuisetkin, nauttivat toisten ihmisten seurasta; toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ystävyys- ja vertaissuhteet ovat monille suuri rikkaus, mutta niissä voi olla myös erilaisia haasteita ja hankaluuksia.

1 Ystävyys- ja vertaissuhteet eroavat suhteista aikuisiin

Vertaissuhteet ovat nimensä perusteella suhteita vertaisiin eli samankaltaisiin ihmisiin. Lapsilla on suhteita myös aikuisiin, esimerkiksi huoltajat, sukulaiset ja opettajat. Lapsen suhde aikuiseen on joltain osin erilainen kuin suhde muihin lapsiin. Aikuisilla on lapsia enemmän sosiaalisia taitoja ja aikuiset osaavat säädellä paremmin käyttäytymistään kuin lapset. Esimerkiksi leikeissä aikuiset kykenevät joustamaan enemmän kuin lapset. Aikuisten ja lasten välisissä suhteissa aikuisilla on enemmän valtaa, mutta myös vastuuta suhteen laadusta. Vertaisten välillä kaikilla on yhtä paljon valtaa ja vastuuta. Esimerkiksi ystävyyssuhteissa molemmat tai kaikki osapuolet ovat vastuussa mukavan ilmapiirin säilymisestä. Kaikkien on vuorollaan joustettava ja mikäli säröjä tulee, pyrittävä niitä paikkaamaan.

On tyypillistä, että lapset käyttäytyvät eri tavoin oman perheen tai vanhempien kanssa kuin muissa ryhmissä. Jokaisessa ryhmässä on omat tyypilliset tavat toimia eli puhutaan kirjoittamattomista säännöistä. Lapsen rooli tai käyttäytyminen voi olla samanlaista kuin perheen kesken, mutta se voi olla myös huomattavan erilaista. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän kykenee säätelemään käyttäytymistään erilaisiin ympäristöihin sopivaksi. Eri ihmisillä on tietysti erilaiset taidot huomata näitä kirjoittamattomia sääntöjä ja toimia niiden mukaan.

Sisaruussuhteet ovat erityisiä vertaissuhteita. Sisarukset voivat olla täysin saman ikäisiä (kaksoset), mutta sisaruksilla voi olla jopa yli 20 vuoden ikäero. Vertaissuhteista puhuttaessa, käsitellään tässä artikkelissa sisaruksia (myös bonussisaruksia), joiden ikä ero ei ole kovinkaan suuri. Yleensä sisarukset asuvat samassa kodissa ainakin osittain, mutta aivan kuten on paljon erilaisia perheitä, on myös paljon erilaisia asumisjärjestelyitä.

2 Leikki osana vertaissuhteita

Ihmisillä on luontainen taipumus leikkimiseen. Ihmiset, samoin kuin monet nisäkkäät, pitävät usein peuhaamisesta eli esimerkiksi takaa-ajoleikeistä, piiloutumisesta ja kutittelusta. Leikki on lapselle sisäisesti motivoitunutta eli lapsi leikkii mielellään ja omasta aloitteestaan. Leikkiminen vertaisten kanssa on usein miellyttävää lapselle ja leikkiessä lapsi voi oppia monia uusia asioita, mm. tunne- ja sosiaalisia taitoja. Leikkiminen ja pelit ovat tyypillisiä tapoja olla vuorovaikutuksessa vertaisten kanssa.

3 Haasteet lasten sosiaalisissa suhteissa

Lasten välisissä sosiaalisissa suhteissa tulee väistämättä riitoja ja loukkaantumisia. Ajoittaiset riidat kuuluvat elämään ja ne ovat hyviä hetkiä opetella anteeksipyytämistä ja -antamista sekä harjoitella joustamista. Joskus huoltajat voivat kuitenkin huolestua lastensa sosiaalisista suhteista.

3.1 Haasteet liittyä mukaan leikkiin

Kaikki eivät ole yhtä taitavia liittymään mukaan muiden leikkiin. Taidot kasvavat iän myötä. Muiden leikkiin mukaan liittyminen on taito, jota voi harjoitella. Leikki voi alkaa spontaanisti, mutta toisinaan leikkiin pyydetään mukaan. Joskus yritykset kutsua muita esimerkiksi peuhaamisleikkiin, voidaan tulkita väärin. Lapsi voi esimerkiksi läpsäistä toista lasta ja huutaa hippa ilman ennakkovaroitusta kuin kutsuna yhteiseen leikkiin. Jos tilanne ei ole sopiva toisen lapsen mielestä, hän saattaa ärsyyntyä innostumisen sijaan. Tällaisia väärinkäsityksiä tapahtuu pienten lasten keskuudessa paljon.

Lapsille voi opettaa miten leikkiin mennään mukaan. Aikuinen voi mennä mukaan tilanteeseen ja esimerkiksi kertoa lapselle sopivia lauseita millä lähestyä toisia. Aikuinen voi auttaa lasta myös selittämällä mitä toiset saattavat missäkin tilanteessa miettiä eli esim. liian kovakourainen kosketus ei tunnu mukavalta. Aikuinen voi esimerkiksi neuvoa mikä on sopiva etäisyys ja äänentaso, millä lähestyä muita. Tämän artikkelin lopussa on linkkejä, joiden avulla saa lisää tietoa ja apua.

3.2 Kiusaaminen ja huono käytös

Kiusaaminen on arkipäiväinen sana, jota sekä lapset että aikuiset käyttävät monissa erilaisissa tilanteissa. Kuitenkin esimerkiksi kouluympäristössä koulukiusaaminen määritellään pitkäkestoiseksi ja yksipuoliseksi häirinnäksi tai väkivallaksi. Koulukiusaamisessa valtasuhteet ovat selkeät, jossa yksi tai useampi kiusaa yhtä tai useampaa. Kiusaaminen eroaa riitelystä ja muusta huonosta käyttäytymisestä. Riitelyssä on kaksi tai useampaa tasavertaista lasta tai nuorta. Tasavertaiset ystävykset tai muut vertaiset voivat myös käyttäytyä huonosti tosiaan kohtaan (esim. haukkua, valehdella tai jättää ulkopuolelle). On kuitenkin tärkeä erottaa toisistaan nämä kaksi tilannetta, joista toisessa on selkeä valtaepätasapaino ja toisessa ei. Riidat ja yksittäiset ikävät tapahtumat voivat myös tuntua lapsesta ikävältä ja lapset usein tarvitsevat apua riitojen selvittelyyn. Kuitenkin pitkäkestoinen ja yksipuolinen kiusaaminen on aivan eri mittaluokassa ja sillä on erilaiset kauaskantoiset seuraukset kuin yksittäisillä tapauksilla. Pitkäkestoiseen kiusaamiseen puuttuminen ja ennaltaehkäisy ovat myös erilaisia kuin yksittäisiin riitoihin puuttuminen. Kiusaaminen on ryhmäilmiö, joka on usein koko ryhmän tiedossa tavalla tai toisella.

Hyvä ja turvallinen ryhmähenki suojaa monelta ikävältä käyttäytymiseltä. Turvallisessa ryhmässä lapset uskaltavat olla rennosti eikä heidän tarvitse pelätä tai jännittää. Turvallisessa ryhmässä jokainen uskaltaa sanoa mielipiteensä. Turvattomassa ryhmässä lapsi joutuu olemaan varuillaan eikä voi luottaa muihin lapsiin ja / tai aikuisiin. Turvattomassa ryhmässä lapsi helpommin tulkitsee muiden tekemiset ja sanomiset negatiivisen kautta esimerkiksi, jos joku nauraa jonkun kanssa, ajatteleeko hän naurajien nauravan minulle vai jollekin yhteiselle jutulle. Vanhemmat voivat kotona auttaa sisarusten turvallisten suhteiden kehittymistä. Hyvää ryhmähenkeä tukevat avoimuus, reiluus ja yhteinen huumori. Turvallisessa ryhmässä jokainen kokee kuuluvansa ryhmään ja olevansa yhtä arvokas jäsen kuin kuka tahansa muukin. Vanhemmat voivat ehkäistä kiusaamista ja auttaa riitojen selvittelyssä tutustumalla lastensa vertaisten vanhempiin. Kun vanhemmat tuntevat toisensa hyvin, on riitojen selvittely ja ongelmista keskusteleminen helpompaa.

3.2.1 Jos lasta kiusataan

Kun lapsi sanoo, että häntä kiusataan, keskustele hänen kanssaan rauhallisesti. On ymmärrettävää, että jos omaa lasta kiusataan, se herättää herkästi paljon tunteita. Aikuisen on kuitenkin hyvä pysyä mahdollisimman rauhallisena ja empaattisena. Yritä selvittää mahdollisimman konkreettisesti mitä on tapahtunut. Lapselle voi kertoa riidan ja kiusaamisen eron ja kannattaa kysellä kummasta on kyse. Kun lapsi sanoo, että häntä kiusataan, se voi myös tarkoittaa, että hän on riidellyt parhaan kaverinsa kanssa. Joskus lapset eivät kerro kiusaamisesta aikuiselle, mutta se voi näkyä esimerkiksi somaattisena oireiluna (pää- tai vatsakipu). Lapsi voi myös olla haluton menemään ryhmään kiusaamisen takia.

Ole yhteydessä ryhmän aikuiseen, jossa kiusaamista on. Aikuinen, joka on vastuussa ryhmästä, on parhaassa asemassa kiusaamisen lopettamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Keskustele ryhmän aikuisen kanssa rakentavasti. Miten ryhmähenkeä voisi parantaa? Miten varmistaa, että kaikki pääsevät mukaan? Kaikilla aikuisilla ei ole yhtä hyviä tietoja kiusaamisesta, esimerkiksi harrastusryhmien vetäjät eivät välttämättä ole ammattikasvattajia. Kun kiusaaminen tulee esiin, voi vanhempi olla yhteydessä myös muihin vanhempiin. Yhteydenotoissa on kuitenkin hyvä aina olla rauhallinen, asiallinen ja ratkaisukeskeinen. Tärkeintä on, että kiusaaminen saadaan loppumaan ja jokaisella ryhmäläisellä on hyvä olla ryhmässä.

3.2.2 Jos lapsi kiusaa muita

Jos joku on kiusattu, silloin on joku, joka kiusaa. Joskus oma lapsi on se, joka kiusaa. Tätä on ymmärrettävästi monien huoltajien vaikea uskoa ja hyväksyä. Jos päiväkodista tai koulusta tulee viestiä, että oma lapsi kiusaa muita, kannattaa asiasta keskustella rauhallisesti sekä aikuisten että lasten kanssa. Aikuisten on hyvä muistaa, ettei kukaan lapsi ole paha. Kun lapsi kiusaa, hän tarvitsee apua aikuisilta. Aikuisen kannattaa yrittää selvittää miksi lapsi kiusaa. Kiusaamisen taustalla saattaa olla lapsen oma paha olo, ymmärtämättömyys oman toiminnan vaikutuksista muihin tai hyöty vallan väärinkäytöstä. On myös tyypillistä, että kiusaavalla lapsella on kaksoisrooli ja hän on itsekin kiusattu. Vanhemman on hyvä pysyä rauhallisena ja olla yhteydessä siihen ryhmän aikuiseen, jossa kiusaaminen tapahtuu. Yhdessä vanhemmat ja työntekijät voivat lopettaa kiusaamisen ja opettaa lapsille myönteisiä tapoja olla yhdessä.

3.2.3 Jos lapsi tietää kiusaamisesta

Jos lapsi kertoo, että hän tietää jotakuta kiusattavan, kannattaa asiasta keskustella ja yrittää selvittää mistä on kyse. Lapselle kannattaa kertoa riitelyn ja kiusaamisen ero ja kysyä, että kummasta on lapsen mielestä kysymys. Jos lasta kiusataan jossain ryhmässä, kannattaa vanhemman olla yhteydessä ryhmästä vastuussa olevaan aikuiseen. Kiusaamisen loppuminen on aikuisen vastuulla. Lapselle voi sanoa, että on hienoa, että hän kertoi kiusaamisesta aikuiselle. Lapselle voi opettaa miten puolustaa muita esimerkiksi pyytämällä muita lopettamaan haukkuminen.

3.3 Turvattomat ja epätasapainoiset ystävyyssuhteet

Lasten ystävyyssuhteet voivat joskus olla jollain tavalla epätasapainoisia tai turvattomia. Hyvää ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus ja myönteinen vuorovaikutus. Ystävillä pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet sanoa mielipiteitään ja luottaa toisen läsnäoloon ja siihen, ettei luottamuksellisia asioita kerrota eteenpäin. Ystävyyssuhteet voivat olla eri tavoin epätasapainoisia.

Turvattomassa ystävyyssuhteessa lapset hakeutuvat toistensa seuraan kuten ystävät, mutta heidän vuorovaikutuksensa yhdessä ei ole aina miellyttävää. Suhde ystävysten välillä ei ole henkisesti täysin turvallinen. Vanhemman näkökulmasta tilanne saattaa vaikuttaa siltä, että hänen lastaan kiusataan. Kuitenkin lapset itse hakeutuvat toistensa seuraan ja myös saavat jotain hyvää suhteesta.  Päivähoidossa tai koulussa lasten välit saattavat näyttäytyä ennemmin ystävyytenä kuin kiusaamisena. Tällöin ystävyyssuhteessa ei ole valtatasapainoeroa (eli ei ole kiusaamista), mutta ystävyys saattaa olla molemmille osapuolille jollain tavalla vahingollinen.

Joskus ystävyyssuhteissa (tai muissa vertaissuhteissa, kuten sisarussuhteissa) on kiusaamista. Ystävyys voi olla esimerkiksi ehdollista (voit olla minun kanssani, jos annat minulle rahasi / karkkisi tms.). Kyse on kiusaamisesta, jos sama henkilö on aina altavastaajan asemassa. Joskus aikuisten voi olla vaikea huomata näitä tilanteita, koska yhteys voi näyttää ulos päin ystävyydeltä ja lapset itsekin voivat puhua ystävyydestä. On kuitenkin tärkeää, että aikuiset kertovat lapsille hyvän ystävyyden piirteistä. Ystävyyden tulee olla mukava ja voimia antava enemmän kuin voimia vievä.

Sekä huoltajat että varhaiskasvatuksen tai koulun henkilökunta voivat tukea lasten turvattomia ystävyyssuhteita. Aluksi kannattaa selvittää onko kyse tasapuolisesta (vaikkakin mahdollisesti ikävästä) ystävyydestä vai kiusaamisesta. Ystävyyssuhteelle tai yhdessä ololle on todennäköisesti jokin syy. Aikuisten kannattaa esimerkiksi pyrkiä selvittämään miksi lapsi hakeutuu tällaiseen ikävään vuorovaikutukseen. Onko tällainen turvaton tai epätasapainoinen ystävyyssuhde esimerkiksi ainoa vaihtoehto yksinäisyydelle? Jos on kyse tasapuolisen huonosta vuorovaikutuksesta, lapsia voi yrittää auttaa kehittämään vuorovaikutusta paremmaksi. Tällöin kannattaa vahvistaa ryhmän turvallisuutta ja toisaalta myös lasten ystävyystaitoja. Huoltajat voivat tukea lapsen itsetuntoa ja ystävyystaitoja. Lapselle kannattaa kertoa mitä ystävyyteen kuuluu ja mitä ei. Ystävyyssuhteen tulisi olla enemmän hyvä ja iloinen kuin ikävä asia, vaikka joskus riitoja syntyykin. Jos suhde vaikuttaa enemmän epätasapainoiselta (kiusaamiselta), kannattaa siihen puuttua kuten kiusaamiseen. Suhde täytyy saada tasapainoiseksi ja kiusaaminen täytyy saada loppumaan.

3.4 Yksinäisyys

Yksinäisyys on kokemus siitä, ettei ole ketään, johon luottaa tai kenen kanssa olla hyväksyvässä vuorovaikutuksessa. Yksinäisyys on siis eri asia kuin yksin oleminen. Ihmisillä on erilaisia toiveita siitä, kuinka paljon he toivovat ystäviä tai yhdessäoloa muiden kanssa. Ihmisten keskelläkin voi kokea yksinäisyyttä ja toisinaan juuri se, että näkee muiden olevan hyvissä väleissä keskenään, voi lisätä yksinäisyyden kokemusta. Yksinäisyys voi olla lyhytaikainen kokemus tai jatkua pitkäänkin.

Vanhempi voi tukea yksinäistä lasta tarjoamalla lapselle mahdollisuuksia ystävystyä, esimerkiksi pyytämällä muita lapsia kylään. Kun lapsen kanssa on esimerkiksi puistossa, perhekahvilassa tai muualla, lasta voi kannustaa leikkimään muiden kanssa. Ujot ja arat lapset tarvitsevat enemmän aikuisen tukea kuin muut. Lasta ei kannata painostaa leikkiin muiden kanssa, vaan kuulostella mitä lapsi haluaa ja tarvitsee. Jos lapsi on päivähoidossa tai koulussa ja kokee siellä yksinäisyyttä, vanhemman kannattaa olla yhteydessä ryhmän aikuiseen. Opettaja tai lastenhoitaja voi auttaa lasta kaveritaitojen opettelussa ja ystävyyssuhteiden luomisessa.

Lähteet ja lisälukeminen:

Junttila, Niina, 2015: Kavereita nolla. Lasten ja nuorten yksinäisyys. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Järvinen, Kirsi & Mikkola, Petteri, 2015: Oletko sä meidän kaa? Näkökulmia osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen varhaiskasvatuksessa. Pedatieto

Kirves, Laura & Stoor-Grenner, Maria: Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa. Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelman laatiminen. Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Folkhälsan.

Marjovuo, Ari; Julkunen, Jenny & Rakkolainen, Maria, 2019: Yksinäisyys – tehtäväkirja avuksesi. Tuuma-kustannus.

Repo, Laura, 2015: Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy. PS-kustannus.

Salmivalli, Christina, 2008: Kaverien kanssa. Vertaissuhteet ja sosiaalinen kehitys. PS-kustannus.

Salmivalli, Christina, 2010: Koulukiusaamiseen puuttuminen. Kohti tehokkaita toimintamalleja. PS-kustannus.

Uusitalo-Malmivaara, (toim.), 2016: Positiivisen psykologian voima. PS-Kustannus.

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Apua monikkoperheille - lastenpsykiatri vastaa chatissa

oit keskustella luottamuksellisesti ja nimettömänä kaikista monikkoperheiden asioista. Linjoilla kanssasi lastenpsykiatri, psykoterapeutti ja...

Apua monikkoperheille - lastenpsykiatri vastaa chatissa

Voit keskustella luottamuksellisesti ja nimettömänä kaikista monikkoperheiden asioista. Linjoilla kanssasi lastenpsykiatri, psykoterapeutti ja...

Apua monikkoperheille - lastenpsykiatri vastaa chatissa

Voit keskustella luottamuksellisesti ja nimettömänä kaikista monikkoperheiden asioista. Linjoilla kanssasi lastenpsykiatri, psykoterapeutti ja...