Miten keho ja tunteet toimivat yhdessä?
Hyvinvointiyhteiskunta usein painottaa fyysisen puolen terveyttä. Näin ollen terveys, liikunta tai seksuaalisuus saattavat nousta jopa ylikorostuneeseen asemaan. Tällöin mielen hyvinvointia tai lepoa ja rauhoittumisen tarvetta ei välttämättä osata arvostaa. Toisaalta kehoa saatetaan myös vähätellä ja unohtaa, jolloin mieli on turtunut siihen, että kehon tuntemuksilla ja tarpeilla ei ole merkitystä. Esimerkiksi sylin puute ja liian ankara kasvatus saavat lapsen toimimaan itseään vastaan ja tällöin omia tarpeita voi olla hankala aikuisenakaan kuunnella. Vanhempien ja kasvattajien tulisi monin keinoin osoittaa ja kertoa, että lapsen keholla ja tarpeilla on arvoa, jolloin lapsi oppii kuuntelemaan ja arvostamaan oman kehonsa viestejä. Esimerkiksi jos lapsi sanoo, että häntä väsyttää, eikä hän jaksaisi lähteä harrastukseen, vanhemman kannattaa kuunnella lasta ja kertoa ymmärtävänsä. Joskus harrastukset voidaan jättää väliin lasta ymmärtäen, mutta toisinaan väsymyksen takana voi olla jännitys tai pelko. Tällöin vanhempi voi kuuntelemalla ja keskustelemalla päästä lapsen ajatusten ja tunteiden jäljille sekä rohkaista lasta yrittämään tai lohduttaa.
Suurin osa sisäisen puheen ajatusketjuistamme, uskomuksistamme ja arvoistamme on kodista ja kasvuympäristöstä opittuja, perittyjä malleja. Lapsuudessa kuulemamme vanhempien puhe muuttuu lapsen sisäiseksi puheeksi. Moni vielä aikuisenakin miettii vanhempiensa sanoja ja ne voivat ohjata toimintaa loppuelämän. Jäävätkö sinun sanasi lapsen sisäiseksi ääneksi, joka käskee tekemään jotakin asiaa paremmin tai yhä uudelleen, vai ääneksi, joka kannustaa ja lohduttaa?
Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että omat uskomukset ja arvot ovat omaan elämään sopivia. Monelle arvot ja uskomukset ovat kuitenkin mielen tunnistamatonta aluetta, jonka parissa ei viitsitä viettää aikaa. Usein vasta kriisiin jouduttuaan ihminen miettii arvojaan. (Niemi 2004, 29–31, 41–43). Arvoista keskusteleminen voi olla lapsen kanssa antoisaa. Mitä lapsi pitää kaikkein tärkeimpinä asioina elämässään? Onko perheellä yhteisiä arvoja, joista pidetään kiinni?
Miten mieli vaikuttaa tunteisiin?
Kohdatessamme uhkaavia tilanteita aivojemme mantelitumake alkaa hälyttää. Se, miten ihminen reagoi, riippuu aiemmista kokemuksista vastaavissa tilanteissa, temperamentista, omista uskomuksista, koetun turvan määrästä ja yhteydestä tuntevaan kehoon. Tämä kokonaisuus vaikuttaa siihen, millaisia ajatuksia mieli missäkin tilanteessa tuottaa. Ajatukset voivat saada meidät joko rauhoittumaan tai virittymään toimintavalmiuteen. Omilla ajatuksillaan voi myös vaikuttaa tunteen kestoon. Ajatukset ovat alitajuisia uskomuksia itsestä, toisista ja ympärillä tapahtuvasta maailmasta. Ikävät tunteet voivat vahvistua, jos esimerkiksi ajatuksissaan palaa aiempiin, huonosti menneisiin kokemuksiin. On tärkeää tulla omista ajatuksistaan tietoiseksi. Kriittiset ajatukset voi ymmärtää kutsuna pysähtyä ja kääntyä sisäänpäin pohtimaan, mitä ajatukseni kertovat minusta. Ehkä olen pettynyt itseeni, koska olisin halunnut tukea lastani hänelle vaikeassa tilanteessa, turvallisuutta viestien. Sisäiseen arvostelevaan puheeseen kannattaa suhtautua valikoiden, mutta kiinnostuneena. Tällaiset kriitikkoajatukset ovat ehkä osa epävarmuuttamme ja tarkoitettu varmistamaan meille mahdollisimman hyviä kokemuksia. Kriitikkoajatuksia voi kuunnella armollisesti ja rakkaudella, sekä opetella puhumaan itselleen lempeästi ja arvostavasti. (Jääskinen 2017, 18, 21.) Itseä voimaannuttavia ajatuksia kannattaa harjoitella ja kielteisille ajatusketjuille kannattaa tietoisesti opetella sanomaan SEIS (Myllyviita 2016).
Tutkimukset ovat osoittaneet, että eri tunnereaktioihin liittyy erilaisia fysiologisen toiminnan muutoksia, kuten sykkeen nousua. Fyysisten reaktioidensa havaitseminen voi jopa vaikuttaa tunnetilan vahvistumiseen. Esimerkiksi jännittäjä saattaa ajatella sykkeen nousemisen ja hikoilun kertovan, että taas hän nolaa itsensä. Samat kehon reaktiot kertovat toiselle, että keho vireytyy ja valmistautuu pitämään hyvän esitelmän (Martin 2017, 26–31). Eri tunteet viriävät aivoissa eri reittejä. Tunnekokemukset syntyvät sekä fysiologisten muutosten havaitsemisen että tilanteen kognitiivisen arvioinnin tuloksena. Toiselle ihmiselle voi tulla täysin eri ajatuksia täsmälleen samasta tuntemuksesta. (Nummenmaa 2010, 21–24.)
Lähteet
Mitä sä rageet? – Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen. Anne-Mari Jääskinen. Lastenkeskus ja kirjapaja, 2017.
Hyvää mieltä ja tunnetaitoja. Päivi Niemi, Päivä Osakeyhtiö, 2004.
Tunne tunteesi. Katja Myllyviita. Duodecim, 2016.
Saa jännittää: Jännittäminen voimavarana. Minna Martin. Kirjapaja 2017.
Tunteiden psykologia. Lauri Nummenmaa. Tammi, 2010.