BETA Siirry sisältöön

Mikä on ADHD?

Julkaistu 23.09.2019 - Väestöliitto
Välillä tulee päiviä, jolloin ajatus harhailee, eikä oikein pysty keskittymään mihinkään ohikiitävää hetkeä pidempään. Olo voi olla rauhaton ja koululuokan ovesta tekisi mieli pinkoa ulos tuhatta ja sataa.
Poikien Puhelin
Tuottanut Väestöliitto

Aktiivisuuteen ja tarkkaavuuteen vaikuttaa paitsi oma persoona myös ulkopuoliset tekijät, kuten erilaiset huolet ja tunteet (sekä ES:n liiallinen litkiminen). Ajatusten ajoittainen karkailu ja sinkoilu on kuitenkin täysin normaalia ja ohimenevää.

Kun tarkkaavaisuuden ja yliaktiivisuuden suhteen ongelmia ilmenee toistuvasti ja ne häiritsevät arkea, kuten koulunkäyntiä, jatkuvalla syötöllä, voi taustalla olla neuropsykiatrinen häiriö ADHD. Kyseessä on toimintakykyä heikentävä häiriö, jonka keskeisimpiä oireita ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. ADHD on häiriö, ei sairaus, eikä se liity mitenkään ihmisen älykkyyteen. Oikeastaan voidaan puhua ominaisuudesta, joka saattaa toisinaan asettaa haasteita arjen askareisiin, mutta jonka kanssa voi opetella elämään täyspainoista elämää.

Arjessa ADHD:n oireet näkyvät esimerkiksi vaikeutena keskittyä pidemmäksi aikaa vaikkapa koulutehtäviin, asioiden jatkuvana unohtamisena tai vaikeutena seurata ohjeita. Ulkoiset häiritsevät tekijät ärsyttävät herkästi ja haittaavat keskittymistä. Välillä voi olla aktiivinen olo ja tuntua vaikealta pysyä paikallaan tilanteissa, joissa odotetaan rauhallista käytöstä. Päähän voi yhtäkkiä tulla ajatusten myllerrys tai loistoidea, johon pitää tarttua heti, tarkemmin harkitsematta. Toisaalta välillä voi väsyä niin nopeasti, ettei millään jaksaisi tehdä yhtikäs mitään. Toisaalta ADHD-oireisilla on myös monia erityisvahvuuksia, jotka kannattaa tunnistaa ja tukea. ADHD-oireiset lapset ovat usein energisiä, kekseliäitä, empaattisia, rohkeita, auttavaisia, idearikkaita ja sanavalmiita.

ADHD:ta esiintyy lapsista ja nuorista noin viidellä sadasta. Häiriö on yleisempi pojilla kuin tytöillä, vaikka syytä tähän ei täysin tunneta. Noin kahdella kolmesta ADHD:stä kärsivästä lapsesta häiriön oireet jatkuvat aikuisiässä. ADHD:n syyt ovat ensisijaisesti geneettisiä eli perinnöllisiä. Merkittävin syy häiriön taustalla on aivojen välittäjäaineen dopamiinin säätelyn poikkeavuus. ADHD:n perinnöllinen luonne merkitsee sitä, että jos yhdellä perheenjäsenellä on oireita, on varsin todennäköistä, että muillakin perheenjäsenillä on samankaltaisia oireita. ADHD:n kehittymiseen voivat vaikuttaa lisäksi raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät, synnynnäiset rakenteelliset ominaisuudet sekä erilaiset psykososiaaliset tekijät.

ADHD:n toteaa lääkäri. Diagnoosi edellyttää, että ainakin jotkin oireet ovat ilmenneet ja aiheuttaneen haittaa jo ennen seitsemän vuoden ikää ja että oireista on selvää haittaa kahdella tai useammalla elämän alueella (esimerkiksi kotona ja koulussa). Diagnoosi voi olla tärkeä henkilön itsekuvan ja itsetunnon kannalta, koska erilaiset ongelmat selitetään muuten “huonoksi” käytökseksi, tottelemattomuudeksi, laiskuudeksi, vastuuttomuudeksi, jne. Voikin olla helpottavaa, kun oireille löytyy syy ja selitys.

ADHD:n aiheuttamat haasteet ovat usein tahdosta riippumattomia, mutta niihin on mahdollista saada apua. Häiriötä voidaan hoitaa lääkkeettömästi ja/tai lääkityksellä. Lääkäri suunnittelee hoidon aina yksilölliset tarpeet ja tavoitteet huomioiden. Lääkkeetön hoito jakautuu useaan eri osa-alueeseen ja se voi olla huomattavan erilaista henkilöstä riippuen. Lapsilla ja nuorilla keskeisessä roolissa on vuoropuhelu kodin ja koulun välillä, jotta vapaa-aika ja opiskelu sujuvat yhtälailla. Koulussa voidaan tarjota tarvittaessa esimerkiksi tukiopetusta tai harkita henkilökohtaista koulunkäyntiavustajaa. Muita lääkkeettömiä tukitoimia ovat mm. toiminta- ja käyttäytymisterapia.

Myös lääkkeellinen hoito suunnitellaan lääkärin kanssa aina yksilöllisesti ja sen tarkoituksena on lievittää oireita ja tehostaa lääkkeetöntä hoitoa. Lääkehoidon aloittaminen on ajankohtaista viimeistään silloin, kun muut tukitoimenpiteet eivät yksistään riitä. ADHD:n hoidossa käytetään eri lääkkeitä riippuen iästä, tilanteesta ja tarpeesta. Lääkitys voi olla jatkuvaa päivittäistä tai tarvittaessa otettavaa. Lääkkeetöntä hoitoa jatketaan lääkehoidon rinnalla – niiden on tarkoitus tukea toisiaan. Lääkehoidon pituus vaihtelee hyvin paljon tilanteesta riippuen. Se on usein pitkäkestoista kestäen useita vuosia, mutta tarvetta tarkastellaan säännöllisin väliajoin.

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

SYLI-chat

Askarruttaako syöminen, ruoka tai liikunta? Onko oma kehosuhde vinksallaan? SYLI-chatissä pääset juttelemaan näistä ja monista muista mielessä...

Elämäntaitokurssi verkossa

Tervetuloa kanssamme matkalle oppimaan elämäntaitoja! Täällä voimme yhdessä pohtia ja ihmetellä kurssilla käsiteltäviä aiheita.

Mitä on autismi?

Autismi on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö. Se aiheuttaa hyvin vaihtelevia toiminnallisia esteitä ja ne...