Siirry sisältöön

Sisaruskateus ja lapsen itsetunnon vahvistaminen

ID 282624

Meillä on kaksi lasta. Vanhempi, 5-vuotias, kokee huonommuutta/sisarkateutta vahvasti. Hän vertailee itseään pikkusisarukseen 2v (”hän on minua parempi siinä ja siinä asiassa, minä olen huonompi…) ja sanoo useasti päivässä ”minä olen huono”. Erityisesti jos kehumme ja huomioimme pikkusisarusta tai torumme tätä isosisarusta, tulee välittömästi tuo lause ”minä olen huono”. Miten olisi järkevä reagoida tähän lauseeseen? Usein otan lähelle, sanon että onpa kurjaa kun hänestä tuntuu siltä, kysyn miksi hänestä tuntuu siltä, ja selitän että minä en ajattele niin. Mutta jaksan tehdä näin ehkä pari kertaa päivässä, mutta sitten kun tuntuu ettei se mene perille ja tulee päivän 20. toteamus ”minä olen huono” niin valitettavasti en aina jaksa olla yhtä rakentava ja saatan itse sanoa jotain tyhmää. (Vaikka että en jaksa enää kuunnella tuota valitusta tai jotain muuta). Koen asian todella raskaaksi, koska tuntuu, että isosisarukselle ei riitä mikään. Siksi tunnen itse riittämättömyyttä. Meillä on rakastava koti, lämmin ilmapiiri, kaikkia kehutaan ja kannustetaan. Kahdenkeskistä aikaa ja koko perheen yhteistä aikaa on paljon (lapset ovat pääasiassa kotihoidossa). Sylitellään, halitaan, leikitään, luetaan, ulkoillaan, syödään yhdessä. Olen surullinen lapseni puolesta, jos hänellä on noin ikävä kuva itsestään ja huono itsetunto. Olen yrittänyt vielä lisätä läheisyyttä, kahdenkeskistä aikaa, kehuja. Olen yrittänyt vahvistaa hänen itsetuntoaan, olemme esimerkiksi puhuneet vahvuuksista ja miettineet niitä, olemme lukeneet lastenkirjoja sisarkateudesta ja siitä, että kaikki lapset ovat vanhemmilleen yhtä rakkaita jne. Tuntuu, etten voi huomioida ja kehua pikkusisarusta lainkaan isomman kuullen, eikä sekään tunnu hyvältä. En tiedä enää mitä tehdä asian kanssa.

Asiantuntija vastaa

08.09.2022 klo 09:24 , Väestöliitto

Hei ja kiitos viestistäsi,

On kovin tavanomaista, että sisaruksien välillä saattaa olla toisinaan kadehdintaa. 5-vuotias on hyvin herkässä iässä tulkitsemaan ja havainnoimaan ympärillään tapahtuvia asioita. Kerroitkin, että hän usein kokee huonommuutta, jos pikkusisarusta kehutaan. Kerroit, että vietätte kahdenkeskeistä aikaa lapsien kanssa, sekä yhteistä perheaikaa.

On ymmärrettävää, että jos näitä tilanteita on usein päivän aikana ei aina itse jaksaisi kohdata tilannetta myötätuntoisesti. Sanoitkin, että saatat sanoa ajattelemattomasti takaisin tällaisessa tilanteessa. Siinä kohtaa, kun huomaa, ettei oma jaksaminen anna enää myöden asian selittämiselle, voisit vastata lapselle vaikka “Muistatko mitä olemme keskustelleet tästä asiasta. Sinä et ole huono. ” Voit myös todeta, että voitte keskustella lisää tästä hetken päästä. Vanhempana on hyvä asettaa myös omat rajat sille, jos kokee että lapsen kanssa keskustelu jossain tilanteessa aiheuttaa itselleen voimakkaita tunteita. Vanhemman olotila ja tunnetila välittyy herkästi lapselle, joka voi lisätä entisestään lapsen kuormittunutta oloa tällaisen mustasukkaisuuden ja huonommuuden kokemuksen hetkellä.

Lapselle on kovin tavanomaista hakea huomiota tavalla kuin toisella. Lapsi hakee usein tällaisella kommentoinnilla hyväksyntää, turvaa, omia rajoja ja ymmärrystä itseään kohtaan. 5-vuotiaat voivat olla jo sanallisesti taitavia ja sen ikäisen kanssa pystyy käymään vastavuoroista keskustelua. Oletteko keskustelleet lapsen kanssa, mistä nämä hänen tunteensa kumpuavat? Osaako lapsi sanoittaa miksi hänestä tuntuu, että hän on huono, jos pikkusisarusta kehutaan? Pohdinkin, että sen sijaan että lapsi oikeasti kokisi huonommuutta, mustasukkaisuutta ja harmia pikkusisaruksen kehumisesta, olisiko tästä tullut hänelle opittu tapa? Tällä hetkellä lapsi saa teidän vanhempien huomion kommentoidessaan näin.

Lapselle on hyvä sanoittaa hänen arvokkuuttaan ja ihanuuttaan niissäkin hetkissä, jolloin ei ole tapahtunut mitään ihmeellisempää. Tällöin lapselle hahmottuu myös käsitys siitä, että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on, vaikka ei tekisikään mitään niin sanotusti “kehumisen arvoista”. Silloin voi myös olla, että lapsen reagointi ja suhtautuminen toisen saamiin kehuihin muuttua.

Pohdin onko lapsi varhaiskasvatuksessa tai kerhotoiminnassa? Voisiko olla, että epävarmuus kumpuaa jostain kodin ulkopuolisesta asiasta? 5-vuotiaat ovat kovia vertailemaan itseään ja omaa asemaansa ja rooliaan suhteessa toisiin. Voi olla, että tässä hetkessä lapsi kaipaa erityisesti hyväksyntää ja mahdollisuutta olla pieni ja haavoittuvainen.

Lapsen itsetunnon huomioiminen ja hänen kokemuksiensa äärelle pysähtyminen on erittäin tärkeää. Jos tilanne jatkuu kuormittavana ja teitä vanhempia huolestuttavana voisitte nostaa asian esille neuvolakäynnillä. Neuvolan kautta on mahdollista saada keskusteltutukea esimerkiksi perheneuvolan kautta.

Laitan loppuun materiaaleja ja linkkejä, joiden avulla voitte tutustua lisää siihen, miten lapsen itsetuntoa voi tukea.

Vahvista lapsen itsetuntoa

Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa?

Identiteetti ja itsetunto

Mitä on validointi?

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Bonusvanhemmuus- Chat 23.1.2022

Bonusvanhemmille suunnattu vertaisohjattu keskustelu uusperheellisyyden teemoista, paineista, ratkaisuista ja rakkaudesta.

Bonusvanhemmuus- Chat 26.10.2022

Bonusvanhemmille suunnattu vertaisohjattu keskustelu uusperheellisyyden teemoista, paineista, ratkaisuista ja rakkaudesta.

Bonusvanhemmuus- Chat 28.9.2022

Bonusvanhemmille suunnattu vertaisohjattu keskustelu uusperheellisyyden teemoista, paineista, ratkaisuista ja rakkaudesta.