Voiko seksuaalista suuntautumista tai sukupuolen kokemusta muuttaa?
Kun lapsi syntyy, on ollut tapana määritellä lapsen sukupuoli sukuelinten perusteella tytöksi tai pojaksi. Useimmat kokevat syntymässä määritellyn sukupuolen oikeaksi, kun taas merkittävälle joukolle ihmisiä syntymässä määritelty sukupuoli ei ole oikea.
Cissukupuolisuudella tai -ihmisyydellä viitataan siihen, että ihminen kokee syntymässä määritellyn sukupuolen hänelle oikeaksi. Transihminen puolestaan ei koe syntymässä määriteltyä sukupuolta oikeaksi. Transihmisyys on kattotermi erilaisille sukupuolen kokemuksille, jotka poikkeavat cissukupuolisuuden kokemuksesta. Intersukupuolisuudella viitataan biologisen sukupuolen eri variaatioihin, joiden perusteella ei voida yksiselitteisesti todeta ihmisen olevan biologiselta sukupuoleltaan tyttö tai poika. Intersukupuolinen henkilö voi kuitenkin kokea syntymässä määritellyn sukupuolen hänelle oikeaksi eikä intersukupuolisuus ole useinkaan tiedossa syntymässä vaan vasta myöhemmin murrosiässä tai aikuisuudessa.
Sukupuolen kokemuksen lisäksi seksuaalisen suuntautumisen kokemukset ovat moninaisia. Yksi voi esimerkiksi kokea seksuaalista, emotionaalista tai romanttista vetoa yhteen tai useampaan sukupuoleen, kun toinen taas ei koe tarvetta minkäänlaiseen seksuaaliseen tai intiimiin olemiseen toisen ihmisen kanssa. Näistä kokemuksista voidaan puhua esimerkiksi termeillä heteroseksuaalisuus, homoseksuaalisuus, biseksuaalisuus, panseksuaalisuus tai aseksuaalisuus. Täältä voit lukea lisää seksuaalisuuden moninaisuudesta.
Mitä jos kokemuksen haluaa muuttaa?
Joskus tilanne on se, että ihminen ei halua olla seksuaalisuudeltaan tai sukupuoleltaan sitä, mitä kokee. Halu oman kokemuksen muuttamiseen voi juontaa juurensa monista eri asioista, mutta sosiaalinen ympäristö on tässä merkittävässä asemassa. Jos ihminen kokee, etteivät muut hyväksy häntä tai hänen kokemuksensa sukupuolesta tai seksuaalisuudesta katsotaan vääriksi, voi paine muuttaa itseä olla kova. Halu muuttaa itseä voi ajaa ihmisen hakemaan apua muutokseen erilaisilta ammatinharjoittajilta, jotka kuvittelevat virheellisesti, että nämä asiat olisivat muutettavissa. Ammatinharjoittaja voi olla taustansa puolesta mitä tahansa kuten lääkäri, psykoterapeutti tai pappi. Ammatinharjoittaja voi kuitenkin edustaa myös vaihtoehtoisempaa hoitomuotoa tai uskonnollista yhteisöä. Hoitokeinoja, joilla pyritään muuttamaan näitä kokemuksia, kutsutaan ”eheytyshoidoiksi”.
Toisaalta muutoksen tarve ei välttämättä lähde yksilöstä itsestään vaan ihmisen ympärillä oleva yhteisö tai ihmiset voivat pyrkiä muuttamaan henkilön seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen kokemuksen. Tämä toiminta rikkoo vakavasti ihmisen itsemäärämisoikeutta ja on usein haitallista ihmisen henkiselle hyvinvoinnille. Tämänkaltainen eheyttäminen on henkistä väkivaltaa ja uskonnollisissa piireissä voidaan puhua myös hengellisestä väkivallasta. Täältä voit lukea lisää hengellisestä väkivallasta.
Voiko kokemusta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta muuttaa?
Seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen kokemukset eivät ole ihmisen valittavissa olevia asioita eikä niitä voida muuttaa millään hoitokeinolla. Seksuaalisuus itsessään toki on ajassa muovautuvaa eli seksuaalisuuden voi kokea eri elämänvaiheissa eri tavoin. Eheytyshoidolla pyritään muuttamaan ihmisen kokemusta toiseksi.
Eheytyshoidoilla on todettu olevan haitallisia seurauksia ihmisille sen lisäksi, että ne ovat tehottomia. Eheytyshoidoista voidaan puhua uskomushoitoina, sillä ne eivät perustu tieteellisesti tutkittuihin metodeihin vaan käsityksiin, joiden mukaan on olemassa vain kaksi sukupuolta: mies ja nainen, jotka ovat seksuaalisesti kiinnostuneita toisistaan eli heteroita. Tästä tulkintatavasta käytetään sanaa heteronormatiivisuus. Käytännössä eheytyshoidon tarkoituksena on muuttaa ihminen cissukupuoliseksi heteroksi.
Sen sijaan, että yrittäisi muuttaa kokemuksen toiseksi kuin se on, kannattaa hakeutua sellaisen avun piiriin, mikä tukee ihmistä olemaan juuri sellainen kuin hän on. On mahdollista tulla sinuiksi itsensä kanssa ja oppia nauttimaan siitä. Apua tähän prosessiin voi saada asiantuntevilta lääkäreiltä, psykoterapeuteilta, kouluterveydenhoitajilta, nuorisotoiminnasta ja erilaisista kansalaisjärjestöistä kuten SETA, Uskontojen uhrien tuki (UUT) ja Nuorten Väestöliitto. Olet lämpimästi tervetullut seksuaalineuvontachattiimme juttelemaan asiasta lisää!
Artikkelin on kirjoittanut Nuorten Väestöliiton asiantuntijat