Mitkä ovat vauvojen omia nukahtamisapuja?
Video on tekstitetty. Saat tekstityksen näkyviin tai pois videoikkunan alareunan tekstitykset-kuvakkeesta.
Monotonisen äänen pitäminen on vauvan tapa tuudittaa itsensä uneen.Monet vauvat päästelevä tiettyjä ääniä ennen nukahtamista. Äänet voivat olla esimerkiksi säännöllistä maiskuttelua, ikään kuin lauleskelua tai murinaa ja örinää. Vauva voi myös narista tai itkeskellä. Hyvin aktiivinen ja temperamenttinen vauva saattaa itkeä vähän aina ennen nukahtamista.
Toinen vauvan nukahtamisapu on liike. Liike voi olla hyvin pientä, vauva esimerkiksi heijaa tai hieroo päätään alustaan. Lapsi saattaa hangata kättään tai jalkaansa tai nyplätä korvalehteään, nenäänsä, pehmolelua tai unirätiä. Voi olla, että vauva laittaa rätin kasvoille ja nuuskuttelee sitä.
Liike ja vauvan liikkuminen nukahtaessaan on normaalia. Vanhemmasta voi tuntua, että, kovasti liikkuva vauva ei ole väsynyt, mutta isokin liike voi olla vauvan oma tapa keinuttaa itsensä uneen. Vauva saattaa vaikkapa heijata itseään kyljeltä selälle tai nostaa jalkoja ylös ja tiputtaa ne takaisin patjalle. Lopulta lapsi voi nukahtaa jalat pystyssä. Lapsi saattaa jopa kontata sängyssä edestakaisin ja nukahtaa sitten sängyn nurkkaan. Tälläkin tavalla vauva on löytänyt oman tapansa rauhoittua ja nukahtaa.
Imeminen on nukahtamisapu, joka usein rauhoittaa lapsen kaikista nopeimmin. Vauva saattaa imeä omaa kättään, sormeaan tai unilelua. Jos vauva tai lapsi on oppinut ottamaan tutin käteensä ja laittamaan sen suuhunsa, niin sekin on lapsen apu.
Vauvan oma nukahtamisavut ovat tarpeellisia ja pääsevät kehittymään viimeistään, kun vanhempi vähentää omaa apuaan vauvan nukahtamiseen. Silloin vauvalle jää ikäänkuin tyhjä tila nukahtamisen hetkellä. Vauva ei ehkä aluksi halua nukahtaa itse, koska on tottunut saamaan tietyn avun vanhemmiltaan. Vanhempi voi kuitenkin tarjoata vauvalle säännöllisesti mahdollisuuden nukahtaa itse ja auttaa samalla vauvaa esimerkiksi äänellään. Aikuisen ja vauvan apuja nukahtamiseen voi näin yhdistellä. Tämä tukee vauvaa hänen omassa kehityksessään, mutta ei jätä vauvaa yksin oppimaan uutta taitoa.