Lapsi kysyy kuolemasta
Hei, minulla on viisivuotias tytär joka on kysynyt muutaman kerran nyt tällä viikolla “mitä kuoleman jälkeen tapahtuu”. Lapsi oli kuullut päiväkodissa esimerkiksi että ihmisistä tulee kuoleman jälkeen enkeleitä (ja hän nimenomaan ei halunnut olla enkeli ja huolestui). Miten siis voisin vastata positiivisesti ilman uskontoa, niin että en hämmennä lasta mutta voisin antaa suoran ja reilun, viisivuotiaalle sopivan vastauksen? Mitä sisältöä siis muuta kuin juuri uskontoa tai enkeleitä voisi vastaukseen antaa? Tällä hetkellä sanoin, että selvitän asiaa koska en itsekään tiedä.
Asiantuntija vastaa
Hei! Ja kiitos kysymyksestä, joka on monelle vanhemmalle tuttu. Usein voi olla vaikeaa tietää mitä vastata, kun lapsi alkaa kysellä näistä asioista. Juuri 5– tai 6-vuoden ikäisenä tämä kysymys tulee useimmiten ensimmäisen kerran esille ja se on tavallinen kasvuun liittyvä vaihe. Tällöin lapsi saattaa myös alkaa pelätä kuolemaa tai juurikin jotain kuulemaansa (kuten enkeliksi muuttumista) ja tähän voi liittyä voimakas tunnereaktio. Monesti aihe nousee myös esille, jos lapsen joku läheinen ihminen kuolee. Silloin on tärkeää puhua konkreettisesti lapselle siitä, että ihminen on kuollut ja sanoa jokin syy, esimerkiksi sairaus tai onnettomuus. Aikuinen saa näyttää ja sanoittaa surua lapselle, mutta aikuisen tehtävä on myös olla turvallinen ja lohdullinen.
Sinun tilanteessa tulee myös mieleen, että voisit päiväkodista myös kysyä mitä siellä on juteltu (kysymyksestäsi ei selviä ovatko lapset puhuneet keskenään vai ovatko aikuiset puhuneet enkeleistä). Ehkä aihetta voitaisiin myös käsitellä yhteisesti jos niin ei ole tehty.
Neuvoja keskusteluun lapsen kanssa:
- Yksi erinomainen tapa lähestyä asiaa on kysyä lapselta, mitä sinä ajattelet, että tapahtuu kuoleman jälkeen? Lapsen vastaus voi olla aika hassukin, mutta se kannattaa kuunnella tarkasti ja avoimesti ja jutella siitä. Lasta voi kannustaa kysymään ja kertomaan ajatuksistaan. Se, että lapsi pääsee puhumaan omista mietteistään, voi auttaa paljon.
- Lapselle voi sanoa, ettei tiedä mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Että ihmiset ajattelevat siitä eri tavoin. Voit myös kertoa mitä itse ajattelet. Ehkä voi puhua siitä, että kuoleman jälkeen ihmisen kanssa ei voi enää jutella tai viettää aikaa, ja se on surullista ja että muistamme ja kaipaamme meille tärkeitä ihmisiä pitkään kuolemankin jälkeen.
- Lapsen ajatukset ovat usein paljon konkreettisempia kuin aikuisen ja voi olla hankalaakin tavoittaa lapsen ajatusta tässä kysymyksessä. Pieni lapsi usein ajattelee, että kuollut ihminen muuttaa jonnekin, esimerkiksi mielikuvitusmaailmaan tai muuttuu vaikkapa linnuksi. Onkin tärkeää pitää oma mieli avoimena lapsen ajatuksille ja keskittyä pysymään turvallisena ja rauhallisena. Kirjastosta voi myös kysyä lastenkirjoja, jotka käsittelevät kuolemaa lapsen näkökulmasta.
- Jos lasta alkaa pelottaa kuolema, ei tunneta pidä selittää pois tai kieltää. Voi sanoa, ettei haittaa, että pelottaa tai itkettää, tule syliin, nyt juuri meillä ei ole mitään hätää. 5-vuotiaan lapsen kuolemanpelko kumpuaa siitä ajatuksesta, että hän pelkää joutuvansa vanhemmasta eroon. Siksi vanhemman lohdutus ja läheisyys onkin siihen myös paras lääke.
- Lapsen tärkein tapa käsitellä erilaisia asioita on leikki. Hautajaisleikkiä voi leikkiä yhdessä lapsen kanssa, esimerkiksi pehmolelun “kuollessa”. Yhdessä voidaan pohtia mitä tunteita ja ajatuksia hautajaisvierailla on kuolemaan liittyen ja mitä sen jälkeen tapahtuu? Voidaan myös muistella parhaita hetkiä yhdessä. Tällainen etäännyttäminen voi toimia hyvin, jos lapsen on hankalaa jutella aiheesta muuten.
Lapsen kiinnostus aiheeseen saattaa vaihdella – lapsi voi haluta palata aiheeseen usein tai sitten unohtaa koko jutun hyvinkin nopeasti. Tässäkin kannustan etenemään lapsen tahdissa. Hyviä keskusteluja teille!