Siirry sisältöön

Kannattaako erota?

ID 188380

Tarviin apua mun pohdintaan. Erotako? 12 vuotta ollaan oltu yhdessä, asuttu reilu 10 v. Tää pohdinta lähti taas siitä kun viikko sitten ääneen mietin kotitöitä, lapsi tokaisi isälleen “pitäiskö sunkin tehä jotain?”. Isä alkoi kesken yhteisen ruokailun huutamaan (karjumaan) lapselle “nyt sinä v**** oot hiljaa ja lopetat ton v****ilun”, sen jälkeen jatkoi kohdistaen minuun “ja sä myös!”. Tota huutamista tapahtuu aika ajoin, vuosien saatossa on kyllä yrittänyt hillitä itseään. Fyysistä ei ole ollut, paitsi joskus ihan alkuvuosina tavaroiden paiskomista.

Miehelläni on ollut masennusta ja sisaruksen kuolema painoi pitkään mieltä, lisäksi on työtön / tekee pätkätöitä. Saan myös itse osakseni haukkumista toisinaan esimerkiksi v***n lehmäksi vaikka teen meidän perheen eteen asioita hyvinkin paljon. Itse käyn töissä, teen usein ylitöitäkin eli 14h päiviä, ja mies löhöää päivänsä kotona joko sohvalla tai pelaten. En oleta että tekisi kaiken, mutta ei tee mitään. Jos huomautan siitä niin saan vastaukseksi “älä mäkätä en oo jaksanu”. Välillä vetoaa siihen ettei meidän 8-vuotias lapsikaan tee (kumpi on se aikuinen?!) tai oli lapsi oli niin vaativa tänään (tuon ikäinen?!). Olen yrittänyt olla tekemättä, sitten loppuu jo astiat kaapista ja tila tiskipöydältä. Mun mielestä sillä kuka on kotona olisi päävastuu peruskotitöistä mutta ei tuo suostu edes opettelemaan tiskikoneen tai pyykkikoneen käyttöä, latoo kyllä astioita toisinaan mutta näin ei kyllä ikinä saa pidettyä tasoja siisteinä. No, ei kyllä sitten tiskaa käsinkään. Imuroi tai tekee jonkun saakelin ison kevätmylläyksen kun sille päälle sattuu, liian harvoin.

Ei meillä edes tuu jakoa: miesten ja naisten työt. Teen itse niitä “miesten töitäkin”: renkaan vaihdot, pyörien huollot, auton huolto, nikkaroinnit, nurmikon leikkuu (toista kesää tässä asutaan eikä ole kertaakaan ajanut).. Itse kuitenkin tuon sen rahan talouteen. Mies maksaa työttömyystuistaan sähkölaskun ja osan ruuista. Minä maksan kokonaisuudessaan vuokran (eikä ole mikään pieni) ja vedet, vakuutukset, auton kulut, osan ruuista, lapsen kulut ja harrastukset.. Ainiin, surullisin asia että lasta hän ei suostu viemään harrastuksiin, tuo aina esiin pelikortin “ei häntäkään ikinä kuskattu”. Todella vaikea säännöllistä harrastusta keksiä kun itse vuorotyössä.

Nyt kun oon pyöritellyt tätä eroasiaa mielessäni niin olen myös huomannut kuinka erilaisia me ollaan. Tai ollaan toki oltu aina mutta nyt ne erot jotenkin kärjistyy. Itse olen positiivinen, ulospäinsuuntautuva, menevä ja tekevä ihminen. Mies on moneenkin asiaan negatiivinen, sisäänpäinkääntynyt ja kyhnää vain kotona. Olen yrittänyt saada mukaan esimerkiksi rannalle, retkelle, puistoon mutta saan vastaukseksi “Mitä mä siellä tekisin?”, ennemmin hän jää kotiin pelaamaan tietokoneella ja huutamaan/naureskelemaan mikin kautta pelikavereille. Lapsen kanssa sitten mennään ja tehdään kahdestaan, jopa joitain mökkireissujakin. Juhlapyhiä vihaa ja yritän sitten pikkuhiljaa esim tuoda joulua kotiin mutta riitahan siitä vain syntyy. Itse rakastan järjestää juhlia ja ideoida.

Yks asia on rasismi ja kärjistyneet mielipiteet. Itse yritän olla kaiken rasismin suhteen neutraali. Miehellä on paljon rasistisia mielipiteitä ja kuuluu netissä näihin ryhmiin. Plus homoja inhoaa ja niiden “esiintuomista”, mutta joo lesbous on sitten hienoa… Yritän opettaa lapselle suvaitsevaisuutta, mutta miten opettaa kun isä tuo esiin omia mielipiteitään? Paras oli kun yritti rajoittaa lasta olemaan parhaan kaverinsa kanssa koska “ei oo sulle hyvää seuraa” ja kuulemma sen kaverin vanhemmat ei osaa kasvattaa sitä, mun mielestä ihan normaali kaveri ja vanhemmat. No mutta olen myös itse kuullu että mun pitäisi “hankkia oikeita kavereita”, kun mulla on yksi todella hyvä kaveri joka usein auttaa ongelmassa kun ongelmassa. Mies ei arvosta tätä mun kaveria.

Vaikeinta on etten tiedä miten ottaa puheeksi omat ajatukset. Taloudellisestihan mua ei pelota koska olen nytkin pyörittänyt päävastuisesti tätä huushollia. Pelottaa kyllä miten mies pärjäisi ja ottaisi asian, on myös alkoholin kanssa taustaa (nykyään harvemmin ottaa alkoa mutta silloinkin vielä mun mielestä liikaa). Kaikki järkisyyt vaan sanoo itselleni: laita mies kasvamaan aikuiseksi. En ole ikinä ollut se jättävä osapuoli. Miten ottaa asia puheeksi ilman että toinen raivostuu eikä esim kuuntele syitä?

Asiantuntija vastaa

10.06.2020 klo 10:13 , Väestöliitto

Hei, kerrot pohtivasi eroa tilanteessa, jossa olet jäänyt yksin kantamaan vastuuta parisuhteessa niin kotitöiden, talouden, kasvatuksen kuin kodin ilmapiirinkin osalta. Parisuhteen ja perhe-elämän vastavuoroisuus ei näytä toteutuvan oikeastaan miltään osin kirjoittamasi perusteella.

Parisuhteessa voi olla erilaisia aikoja, jolloin eri syistä toisella on enemmän vastuuta ja roolit voivat myös vinoutua vuosien saatossa, kun esimerkiksi huomaa itse aina hoitavansa jonkun asian. On kuitenkin kohtuullista pyrkiä tilanteeseen, jossa arjen vastuut jakautuvat tasapuolisesti ja johon molemmat voivat olla tyytyväisiä. Aikuisessa parisuhteessa tulisi saada osakseen myös vastavuoroista huolenpitoa ja läheisyyttä. Kiinnitin myös huomiota siihen, että syyt, joiden takia kerrot pysyväsi parisuhteessa eivät liity omiin tarpeisiisi vaan pikemminkin pelkoon miehen pärjäämisestä tai reaktioista.

Tuot esiin arvoja, joista olette erimielisiä ja nämä näkyvät myös suhteessa lapseen. Osin sama koskee myös luonteiden erilaisuutta. Ajattelen, että jos vanhemmilla on hyvä luottamus ja kunnioitus toisiaan kohtaan, niin silloin voi löytyä keskinäinen sopimus siitä millaisia arvoja lapselle opetetaan, vaikka olisikin erilaisia mielipiteitä. Ja yhteisessä tekemisessä pyritään kompromisseihin. Asia ei kuitenkaan näytä olevan teillä näin.

Kerrot miehesi masennuksesta ja monet kertomasi asiat voivat liittyä siihen. Se, että on vaikeaa tarttua asioihin, on negatiivinen ja vetäytyvä eikä perusarkikaan oikein kuulosta sujuvan, voivat liittyä masennukseen. Tulee myös mieleen, että turhautuminen ja avuttomuus oman olon suhteen voivat purkautua huutamisena, ärsyyntymisenä ja vihaisuutena.  Kertomasi perusteella suosittelisin, että miehesi hakisi pikaisesti lisää apua omaan tilanteeseensa. Masennus voi olla taustalla moneen kertomaasi asiaan, mutta miehesi on silti vastuussa käytöksestään kotona, sekä vanhempana että kumppanina.

Kertomasi perusteella en tiedä löytyykö mitään tapaa, jolla saisit viestin läpi miehellesi. Kuulostaa siltä, että olet yrittänyt monenlaista. Ilman ulkopuolista apua muutos tilanteeseenne parisuhteessa vaikuttaa erittäin haastavalta. Tyypillistä on, että tällaisessa tilanteessa toinen osapuoli ei suostu käymään keskustelua erosta ja silloin toisen täytyy hakee eroa ja järjestellä asioita eroa varten yksin. On mahdollista, ettei miehesi usko sinun tekevän eropäätöstä ennen kuin jotain konkreettisesti tapahtuu. Yksi vaihtoehto on, että menette yhdessä paikkakuntanne perheneuvontaan tai johonkin muuhun tahoon, josta voisi saada apua parisuhteeseen, mutta myös eroamiseen. Voit myös varata ajan ja antaa miehellesi mahdollisuuden tulla mukaan – jos hän ei saavu voit käyttää ajan itse. Joka tapauksessa toivon, että haet keskusteluapua myös itsellesi (esimerkiksi paikkakuntasi kriisikeskus).  Haluaisin varmistua siitä, että olet lapsen kanssa varmasti turvassa ja saat ulkopuolista apua tässä tilanteessa.

Voisit myös lukea hieman samankaltaiseen tilanteeseen täällä aiemmin julkaistun kysymyksen ja vastauksen.

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Kumppanuusvanhemmuus-chat

Kumppanuusvanhemmuus on suunniteltua ja jaettua vanhemmuutta, jossa vähintään kaksi henkilöä ilman keskinäistä romanttista rakkaussuhdetta...

Lapsen viisi toivetta eroaville vanhemmille

Vanhempien ero on myös lapsen kriisi. Eroavat aikuiset voivat sitä omalla toiminnallaan syventää tai madaltaa. Parhaimmillaan vanhemmat...

Puhutaan rahasta osa 2: Raha-asioista puhuminen lapsen kanssa

Lasten ja nuorten kanssa on tärkeää puhua rahasta ikätasoisesti. Lapsille voi kertoa perheen rahatilanteesta ja siitäkin, että ei ole varaa...