Siirry sisältöön

Mikä saa pysymään suhteessa?

ID 285749

Hei Olen 36-vuotias nainen ja seurustelen 40-vuotiaan miehen kanssa. Minulla on edellisestä suhteesta kaksi lasta, teini ja alakouluikäinen. Miehellä ei ole lapsia. Olemme olleet yhdessä nyt pari vuotta. Itse erosin monta vuotta sitten ja elelin väliajan lasten kanssa. Eron lisäksi koin pari isompaa vastoinkäymistä yksin ollessani, joista selvisin. Mies erosi pari kuukautta ennen seurustelumme alkua. Meidän ongelmana on alusta asti ollut (minun näkökulmasta) se, ettei mies tunnu olevan tarpeeksi kiinnostunut eikä tunne/halua tuntea ja rakentaa tunneyhteyttä välillämme. Ihmettelen itsekin, miksi edelleen jatkamme suhdetta. Mies vakuuttaa olevansa kiinnostunut, mutta “keskittyminen” karkaa usein kännykkään tms ja hän vetäytyy. Riitelemme ja kommunikointi on muuttunut molemminpuolin arkiseksi eikä sisällä rakkaudellista puhetta tms. Itse ajattelin suhteen alkaessa, että tähän sitoudun ja teen töitä, mutta se on ollut vaikeampaa kuin kuvittelin. Itse rakastuin, mutta koen, että mies ei. Molemmat myönnämme, että tässä olisi hyvän suhteen aihio, mutta jokin syö meidän välejä eikä arvostusta tai jotain ole ilmeisesti tarpeeksi. Minä olen kiltti mutta päättäväinen ja mies samoin kiltti, mutta epävarma. Olen monesti puhunut, etten halua alkaa päättäväisenä viemään meitä molempia johonkin suuntaan vaan tarvitsemme vastavuoroisuutta ja sitä, että molemmat tätä haluavat. Tyhmä kysyä ulkopuoliselta, mutta kysyn kuitenkin. Mikä siis pitää meitä yhdessä ja mikä puuttuu?

Asiantuntija vastaa

21.10.2022 klo 09:25 - Vanhemmuuden asiantuntija , Väestöliitto

Hei,

Kiitos kysymyksestäsi.

Olet oikeassa, että ulkopuolisena henkilönä näihin kysymyksiin on hankala yksiselitteisesti vastata. Pohdit, että koette kumpikin suhteeseen olevan hyvän aihion kasassa, mutta jokin välillänne kuitenkin puuttuu ja on haasteellista. Kerroit että olette olleet muutaman vuoden yhdessä. Jäin pohtimaan, että onko parisuhteenne ollut aina samankaltainen vai onko muutos nykytilanteeseen käynyt yllättäen? Toit esiin, että olet kokenut alusta asti, että mies ei ole ehkä ollut yhtä sitoutunut suhteeseenne ja yhdessä olemiseen kuin sinä. Jos tulkitsen viestiäsi oikein, niin sinä kaipaisit yhteistä aikaa kumppanisi kanssa ja sitä, että puoliso osoittaisi myös kiinnostusta yhteiselle ajalle. On tärkeä muistaa, että jokaisella ihmisellä on erilaisia tarpeita suhteessa ja toiset kaipaavat enemmän yhteistä aikaa kuin toiset. Olisikin tärkeää, että löytäisitte sellaisen keskitien, joka miellyttäisi teitä kumpaakin.

Oletteko jutelleet yhdessä kuinka paljon tilanteestanne? Oletteko pohtineet ääneen sitä, mikä teidät pitää kiinni suhteessa? Olisi tärkeää, että pystyisitte käymään keskustelun suhteenne nykytilasta ja siitä mitä te kumpikin tulevaisuudessa suhteeltanne ja elämältänne toivotte ja haluatte. Onko kumpikin valmiita sitoutumaan suhteeseen ja siihen, että sitä lähdetään kehittämään yhteiseen suuntaan? Totesit että ihmettelet itsekin sitä, miksi olette vielä suhteessa. Mitä itse vastaisit tähän kysymykseen, mikä on saanut sinut jäämään tähän suhteeseen?

On kovin tavallista, että parisuhteen edetessä oleminen muuttuu arkiseksi ja kommunikointikin muuttaa muotoaan, kun toinen ihminen tulee tutuksi. Kerroit että riitelette ja rakkaudellista puhetta ei ole. Mitä rakkaudellinen puhe sinulle tarkoittaa? Mitä tämä tarkoittaa kumppanillesi? Tietääkö kumppanisi, että sinua harmittaa ettei rakkaudellista puhetta ole? Toisinaan suhteessa voi olla haastavaa toteuttaa sellaista toimintaa, jota ei itse niin suuresti kaipaa. Voisiko olla, että kumppani on tyytyväinen arkiseen kommunikointiin, eikä osaa ajatella sinun kaipaavan enemmän rakkaudellisempaa puhetta? Satuttavat sanat ja ikävä puhetyyli ei kuulu tietenkään parisuhteeseen. Toimivan vuorovaikutuksen eteen tarvitaan kummankin panosta.

Pohdit, että arvostus puuttuu suhteestanne. Mitä itse ajattelet tästä? Miten se näyttäytyy teille? Ajattelen, että parisuhteen yksi peruspilareista on toisen ihmisen kunnioitus ja arvostus. Mistä arvostuksen puuttuminen voi viestiä?

Kerroit, että olet kokenut isoja vastoinkäymisiä, joista olet selviytynyt. On hyvä pysähtyä pohtimaan, miten omat aikaisemmat vastoinkäymiset ja myös erot voivat heijastua tämänhetkiseen elämäntilanteeseen.

Viestistäsi ei ilmennyt kuinka kumppanisi suhtautuu lapsiisi ja miten uusperhe arki on sujunut. On tärkeää huomioida myös teidän suhteenne vaikutus lapsiin. Ovatko lapset usein paikalla, kun riitelette? Muistakaa olla armollisia toisillenne ja myös antaa aikaa ja tilaa tunteiden käsittelylle.

Oletteko pohtineet parisuhdeterapiaa vaihtoehtona tilanteenne läpikäymiseen? Usein ammattilaisen vastaanotolla voi pysähtyä herkemmin haasteiden pariin ja kyky kuulla ja kuunnella toista voi olla helpompaa neutraalissa ympäristössä. Laitan loppuun linkit Väestöliiton tuottamiin verkkokursseihin, joiden avulla voisitte pysähtyä suhteenne äärelle niin yksin kuin yhdessä.

On tärkeää pysähtyä kuulemaan omia tarpeita ja siihen mitä itse tarvitsee voidakseen hyvin. Viestistäsi välittyy vahvasti tyytymättömyys ja suru tilanteesta. Sinun on tärkeä myös pysähtyä pohtimaan kuinka kauan itse olet valmis jatkamaan tilanteessa, jossa et ole täysin onnellinen.

Toivottavasti sait esittämieni apukysymysten avulla näkökulmia tilanteeseesi ja kysymykseesi.

Tunnekeskeinen parisuhdekurssi

Minä ja me parisuhteessa- verkkokurssi

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Perhepulma-chat alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten vanhemmille ja lasta odottaville

Perhepulma-chat on tarkoitettu lasta odottaville ja alle 18-vuotiaiden vanhemmille, jotka kaipaavat tukea vanhemmuuden, parisuhteen tai...

Perhepulma-chat alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten vanhemmille ja lasta odottaville

Perhepulma-chat on tarkoitettu lasta odottaville ja alle 18-vuotiaiden vanhemmille, jotka kaipaavat tukea vanhemmuuden, parisuhteen tai...

Lapsen viisi toivetta eroaville vanhemmille

Vanhempien ero on myös lapsen kriisi. Eroavat aikuiset voivat sitä omalla toiminnallaan syventää tai madaltaa. Parhaimmillaan vanhemmat...