BETA Siirry sisältöön
Kielellinen kehitys ja puheen oppiminen on yksilöllistä ja etenee vaiheittain. Kielellisen kehityksen vaiheet seuraavat johdonmukaisesti toisiaan ja niitä kaikkia tarvitaan, jotta lapsi oppii kommunikoinnin perusteet, äänteet, sanojen merkityksen, lauserakenteet ja sujuvan puheen. Tässä jaksossa tutustut siihen, miten tuet lapsesi kielellisen kehityksen tärkeitä vaiheita, kommunikaatiotaitoja ja puheen kehitystä.

ENNEN SYNTYMÄÄ

Jo ennen syntymää vauva kuulee ääniä. Äänien tunnistaminen alkaa kohtuaikana, sillä kuuloaisti toimii noin raskauden puolivälistä saakka. Vauvalle tuttuja ääniä ovat vanhempien – erityisesti äidin – puheeäänet, musiikki, jota on usein kuunneltu raskausaikana tai vaikkapa lentokoneiden ääni, jos raskausaikana on asunut lentomelualueella. Vastasyntynyt vauva tunnistaa pelkän äänen lisäksi sen puhutun kielen piirteitä, joilla vanhemmat puhuvat. Hän tunnistaa intonaatioita, äänteitä, äänneryhmien kestoja, painoja ja sävelkulkua. Vauva kuulee muun muassa laulusta syntyvän äänen kohtuaikana erityisen hyvin.

VAUVAIKÄ

Heti syntymän jälkeen vauva on valmis kontaktiin. Vauva viestii koko kehollaan ja reagoi koko aistijärjestelmällään aikuisen viestintään. Perusta kielen ja puheen kehitykselle luodaankin vauvaiässä. Hoivaavan aikuisen puheen sävy, kosketus ja muun muassa tuoksu vietittävät vauvalle perusinformaatiota kommunikoinnista.

Vauva oppii keskittymään aikuisen vuorovaikutusaloitteisiin.  Hymyillen ja tahattomasti kujerrellen vauva alkaa kommunikoida ympäristön kanssa. Tahdonalainen jokeltelu alkaa keskimäärin kuuden kuukauden iässä. Vauvat jokeltelevat kaikissa kieliympäristöissä.  Jokeltelun kehittyessä äidinkielen mukaiset muistijäljet vahvistuvat myös vauvan tuottamissa äänissä ja äänneyhdistelimissä.  Niinpä erikielisissä ympäristöissä kasvavien vauvojen jokeltelu vaihtelee äännerakenteeltaan jonkin varran.

Vauvaiässä opitaan myös keskustelun peustaitoihin kuuluva vuorottelu. Puheen kuuleminen ja vuorovaikutteisuus on edellytys kommunikaatiotaitojen kehittymiselle. Hoivaavia aikuisia voi olla yksi tai useita ja ympäristöstä riippuen vuorovaikutus vauvan kanssa vaihtelee. Joissain kasvatusympäristöissä vauvan kanssa tai vauvalle ei juurikaan ole tapana puhua aikuisten läsnäollessa. Toisissa ympäristöissä saatetaan vaatia vauvan huomiota silloinkin, kun vauva on väsynyt. On tärkeää huomioida oma tapa kommunikoida vauvan kanssa – ja tarvittaessa olla itse aktiivinen juttukaveri vauvalle.

Kun aikuinen juttelee vauvalle, vauva kuuntelee, vastaa hymyllä tai jokellellen, johon aikuinen taas reagoi. Vaikka vauva ei käytä sanoja, on kyse keskustelutaidon oppimiseen liittyvän vuorottelun kehittymisestä. Vauvan vuorovaikutusaloitteisiin on tärkeää vastata verbaalisesti. Vauvalta voi hyvin kysyä, hänelle voi ehdottaa tai hänelle voi kertoa, mitä tapahtuu. Aktiivinen juttelu, lorut ja laulaminen aktivoivat vauvan aivojen kuulo- ja puhealueiden kehitystä.

TAAPEROIKÄ

Useimmiten noin 1-2-vuotiaana lapsi salkaa käyttää ensimmäisiä sanoja itse. Aluksi lapsi tapailee äänteitä ja sanojen osia, mutta pian ilmestyvät kokonaiset sanat. Puheen kehitys on kuitenkin yksilöllistä ja vaihtelevaa, joten täsmällistä ikämäärettä ensimmäisille sanoille ja lauseille ei voida antaa. Kolmen vuoden ikää pidetään yleensä jonkinlaisena virtanpylväänä puheen kehityksen seurannassa. Jos tähän ikään mennessä ei ole lainkaan ymmärrettäviä sanoja käytössä, on tärkeää selvittää syitä puheen viipymiselle.

Taaperoikäinen lapsi saattaa myös käyttää “omia” sanoja tai muunnella sanoja itselleen sopivampaan muotoon. Lapsi ymmärtää puhetta enemmän kuin tuottaa, mutta lapsen aktiivinen sanavarasto karttuu usein nopeasti kun alkuun on päästy.

Moni toista syntymäpäiväänsä lähestyvä lapsi osaa jo yhdistää kaksi sanaa ja alkaa pikkuhiljaa muodostaa lyhyitä lauseita. Toisaalta saman ikäinen naapuri ehkä vasta tapailee äänteitä. Leikkiminen, yhdessä puuhaileminen, lukeminen, lorut ja laulut laajentavat lapsen sanavarastoa ja aktivoivat oppimista. Lapsi alkaa ymmärtää sanojen merkityksen kommunikaatiossa, mikä innostaa oppimaan lisää. Anna lapselle toimivan ja vastavuoroisen keskustelukulttuurin malli omalla  esimerkilläsi.

LEIKKI-IKÄ

Leikki-ikäisen lapsen sanavarasto on jo laaja ja uusia sanoja opitaan koko ajan. Lapsi taivuttaa sanoja, yhdistelee niitä ja saattaa kehittää joitain omatekoisia sanoja tai sanojen taivutuksia. Sanavaraston laajentuessa, myös vertailu muiden puheeseen tai vaikkapa toisen vanehmman käyttämään kieleen voi olla aktiivista. Monikielisessä ympäristössä kasvava lapsi alkaa hahmottaa kielten keskinäisen erilaisuuden ja hyödyntää luovalla tavalla kuulemiensa kielten taivutusmuotoja, vertailuja, kielto- ja kysymyssanoja ja lauserakenteita.

Jos aiemmissa kehitysvaiheissa lapselle tärkeä kysymys oli “mikä”, nyt lasta kiinnostaa “miksi”. Abstarkti ajattelu alkaa muotoutua ja lapsi oppii tuottamaan kertovaa puhetta. Mielikuvituksen ja sanavaraston kehittyessä myös sadut alkavat erottua todellisuudesta lapsen puheessa, vaikkakin toden ja tarun sekoittuminen on vielä tavallista. Monikielinen lapsi oppii eriyttämään käyttämiään kieliä riippuen siitä minkä kielisessä ympäristössä hän on, tai millä kielellä aikuinen toimii. Kielet voivat kuitenkin edelleen sekoittua varsinkin, jos lapsi on oppinut jonkin sanan tai ilmaisun vain yhdellä kielellä.

Viimeistään tässä ikävaiheessa lapsen puheeseen ilmestyy persoonapronomini “minä”.

KOULUIKÄ

Kouluikäisen lapsen sanavarasto on jo laaja, käsittäen yli 15 000 sanaa. Lapsi puhuu niin, että myös ulkopuolinen aikuinen ymmärtää hänen puhettaan. Lapsi käyttää puhumiaan kieliä pääsääntöisesti oikein taivutusmuotojen ja lauserakenteiden osalta. Persoonapronominen käyttö on kielen mukaista ja itsestään lapsi puhuu minä-muodossa. Joitain äännevirheitä voi esiintyä ja varsinkin monikielisten lasten puheessa saattaa kuulua toisen /muiden perheessä käytettyjen kielten vaikutus.

Koska suomenkielessä sanoilla ei ole sukua (kieliopillinen kategoria, jonka mukaisesti substantiivit jakautuvat eri ryhmiin)  eikä persoonapronomineissa maskuliinia ja feminiiniä, saattaa monikielinen lapsi puhua muilla käyttämillään kielillä itsestään tai muista kyseiselle kielelle virheellisessä muodossa. Myös äännevirheitä saattaa edelleen esiintyä lapsen puheessa.

Tässä iässä lapsi osallistuu keskusteluun, osaa yhdistellä, poistaa ja laskea äänteitä sekä leikitellä kielikuvilla. Kouluikää lähestyä lapsi osaa kommunikoinnin perustaidot: kuuntelun, kysymisen, vastaamisen ja vuorottelun.

 

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Lapseniko villipeto -keskusteluryhmä

Mitä tehdä, kun kolmevuotias kirkuu keittiön tai kaupan lattialla haluavansa jäätelöä? Tai kun kuusivuotias polkee jalkaa, kun ei saa...

Tykkäämistä ja pusuhippaa

Pienen lapsen seksuaalisuus on hämmentävän avointa ja uteliasta. Oma ja vähän toistenkin kehot kiinnostavat. Tykkäämisiäkin tulee ja pusuttelu...

Seksuaalisuuden portaat

Seksuaalisuuden portaat ovat malli, joka auttaa aikuisia ymmärtämään lasten ja nuorten tärkeitä kehitysvaiheita. Mallin avulla aikuiset voivat...