Siirry sisältöön

Vanhempien riittämättömyyden tunteet

Julkaistu 08.01.2020 - 08.01.2020 klo 15:51 - Kirjoittanut Milla Sinnemäki , perhesuhteiden asiantuntija , Väestöliitto
Monet vanhemmat kokevat riittämättömyyttä ja syyllisyyttä omasta vanhemmuudestaan. Nämä tunteet saattavat konkretisoitua niin, että vanhemmilla on mielessään pitkä lista asioista joita pitäisi tehdä. Ohjeita ja vaatimuksia hyvään vanhemmuuteen voi tulla perinteisestä ja sosiaalisesta mediasta sekä omista tavoitteista. Vanhemmuuden ei kuitenkaan tarvitse olla suoritus, jossa täytyy pyrkiä koko ajan parempaan. Pääsääntönä on, että jos arjessa sujuu suurin piirtein hyvin, voi olla tyytyväinen. Silloin, kun joku asia mietityttää tai huolestuttaa, kannattaa asia ottaa puheeksi ystävän, sukulaisen tai asiantuntijan kanssa.

Vanhemmille tulee paljon erilaisia intensiivisiä vaatimuksia

On hienoa, että nykyvanhemmat pohtivat paljon vanhemmuuttaan. Vanhemmalla on hyvin erityinen suhde lapseensa ja vanhempi on valta-asemassa lapseensa nähden. Sekä juridisesti että henkisesti vanhempi tai huoltaja käyttää jatkuvasti valtaa lapseensa. Onkin tärkeää ja ymmärrettävää, että tämän valta-aseman käyttäminen herättää vanhemmissa paljon ajatuksia ja tunteita. Kun on kyse niinkin tärkeästä asiasta kuin lapsen kasvu ja kehitys, on ymmärrettävää, että vanhemmat haluavat siinä onnistua. Vanhempien on hyvä muistaa, että toisinaan lasten ja vanhempien edut ovat ristiriidassa. Lapsi nauttii aina saamastaan aikuisten huomiosta, mutta välillä vanhemman on hyvä tehdä itselle mieluisia asioita. Vanhemman ei kuulu uhrautua loputtomiin lapsensa eteen. Vanhemmalla saa olla omia harrastuksia ja hetkiä ilman lapsia.

Vanhemmuus on nykyään yhä enemmän suunnitelmallista ja tietoisen pohdinnan tulos. Lapsia saadaan vähemmän kuin aiemmin ja vanhemmaksi tuloon voi vaikuttaa enemmän kuin aiempina vuosikymmeninä. Vaikka tahaton lapsettomuus on yleistä, erilaiset lapsettomuushoidot, sijaisvanhemmuus ja adoptio sekä toisaalta myös ehkäisyvälineet mahdollistavat monille heidän haluamansa lapsiluvun. Kun lapset tulevat enemmän suunnitellusti ja heitä on sisarusparvessa vähemmän, on vanhemmilla enemmän aikaa ja mahdollisuuksia panostaa yksittäiseen lapseen. Lapseen panostaminen on lapsen kannalta hyvä asia, mutta vanhemmalla on omatkin tarpeensa, joista kannattaa huolehtia.

Vanhemmuus voi tuntua vaativalta tehtävältä, jossa pitää huomioida monia eri asioita. Kuitenkin lapsi usein nauttii hyvin tavallisista asioista, kuten leikkimisestä puistossa, askartelemisesta tai satujen kuuntelemisesta. Kun lapsi saa riittävästi ruokaa, lepoa ja hellyyttä, ei vanhemman tarvitse murehtia liikaa lapsen kehityksestä. Vanhempi saa olla perheenjäsen, hänen ei tarvitse olla ammattikasvattaja.

Tutkimustieto lisää ymmärrystä, mutta arjessa vanhempana ei ole mahdollista olla koko ajan selvillä viimeisimmistä tutkimustuloksista. Kuten Sihvola (2016) kirjoittaa, monet vanhemmat kokevat joutuvansa tekemään harkittuja päätöksiä asioista, jotka lasten hyvinvoinnin lisäksi liittyvät myös vanhempien identiteettiin. Vanhempien on hyvä muistaa, että vahvatkin tutkimustulokset ovat aina keskimääräisiä / suuntaa antavia. Aikuiset ja lapset ovat erilaisia; se mikä sopii monille, ei sovi kaikille. Itse voi tehdä eri tavoin kuin naapuri, sukulainen tai ystävä.

Sekä sosiaalinen että perinteinen media ovat täynnä erilaisia neuvoja siitä, mitä kaikkea vanhempien olisi hyvä tehdä ja huomioida. Lasten kasvatuksesta ja kehityksestä on nykyään paljon erilaisia tutkimustuloksia. Monet vinkit ovatkin tärkeitä ja niistä saa uusia näkökulmia omaan toimintaan. Kuitenkin nämä erilaiset asiat jäävät herkästi vanhempien takaraivoon erilaisiksi ajatuksiksi siitä mitä kaikkea pitäisi vanhempana tehdä tai mitä vanhemman pitäisi lapselleen tarjota. On hyvä muistaa, että ohjeet ovat usein suuntaa antavia ja harva asia on ehdoton toteuttaa tietyllä tavalla. On monia tapoja toimia oikein.

Asiat mistä nykyvanhemmat kokevat riittämättömyyttä ovat asioita, joita suomalaiset vanhemmat vuosikymmeniä sitten eivät voineet kuvitellakaan. Erilaisia ruokavaihtoehtoja ei ollut näin paljon, joten tärkeintä oli saada lapset syötettyä. Ei voinut valita tekeekö soseet itse vai ostaako kaupasta valmiita, kun kaupoissa ei ollut valmisruokia.

Lopulta tutkijat ja asiantuntijat eivät voi antaa mitään kaikille sopivaa ohjetta. Vanhemmuus, kuten ihmiselämän monet muutkin asiat, ovat monimutkaisia. Vanhemmat joutuvat jatkuvasti tekemään päätöksiä siitä mikä on sallittua tai kiellettyä ja joutuvat ottamaan tästä vastuun. Se ymmärrettävästi on toisinaan raskasta, mutta se myös on vanhemmuuden ydintä. On monia tapoja onnistua eikä kukaan voi olla täydellinen vanhempi, joten sitä ei tarvitse tavoitella. Epätäydellisyys on osa ihmisyyttä. Vanhemmuutta voi ja saa toteuttaa itselle sopivalla ja mielekkäällä tavalla. Erilaiset vanhemmat ja perheet ovat rikkaus. Jos tunteet ja tilanteet pohdituttavat, voit keskustella esimerkiksi Väestöliiton asiantuntijan kanssa Perhepulma-chatissä.

Vanhemmuuden tunteet

Monilla tunteilla on tärkeä tehtävä ja niiden viestiä kannattaa kuunnella. Syyllisyys on sosiaalinen tunne, jota ihminen kokee silloin kun tietää tehneensä väärin ja haluaa hyvittää tekonsa. Syyllisyyden tarkoitus on korjata tai estää muille haitallista käyttäytymistä ja se edellyttää kykyä asettua toisen asemaan. Syyllisyys herää herkästi läheisissä ihmissuhteissa. Häpeä on syyllisyyden kaltainen tunne, jossa ihminen kokee toimineensa väärin tai olevansa vääränlainen. Häpeä on usein kokonaisvaltaisempi tunne kuin syyllisyys. Syylisyyden tunne liittyy haluun hyvittää teko ja häpeä haluun paeta tai piiloutua. Riittämättömyys on kokemus siitä, että ei tee tarpeeksi.

Ella Sihvola (2016) kirjoittaa vanhemmuuden intensiivisyydestä, jossa vanhempien tietoiset päätökset lastenkasvatuksesta kuormittavat erityisesti äitejä. Sorkkilan ja Aunolan (2019) tutkimuksen mukaan, vanhemmuuteen kohdistuu paineita sekä perheiden ulkopuolelta, että vanhemmilta itseltään. Useimmat vanhemmat toivovatkin neuvojen ja ohjeiden sijaan konkreettista apua. Väestöliiton jo vuonna 2008 julkaisemassa Äidin kielletyt tunteet -julkaisussa nousee esille se, että äitien kielletyt tunteet liittyvät usein yksinäisyyteen. Yksinäisyys ei kuitenkaan tarkoita välttämättä niinkään yksin olemista, vaan yksin vastuussa olemista.

Miten vähentää vanhempien uupumusta ja riittämättömyyden tunteita?

Itsemyötätunto voi auttaa lievittämään uupumuksen ja riittämättömyyden tunteita. Grandell (2015) määrittelee itsemyötätunnoksi sen, että huomaa asian tai tunteen, jota välttelee ja tämän lisäksi haluaa ja pystyy lievittämään omaa kärsimystään eri keinoin. Itsemyötätunto on suhtautumista itseen armollisesti ja arvostavasti. Aikuisilla, aivan kuten lapsillakin, on oikeus kokea erilaisia tunteita. Niitä voi kuitenkin näyttää useilla eri tavoilla.

Ehkä syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita voisi helpottaa kysymällä itseltään ”Miksi pitäisi?” ”Olisiko asiat paremmin, jos tekisin sen kaiken mitä pitäisi?” Yleensä motivaatio ei ole kovin korkealla, jos jokin asia on sellainen, että se pitäisi tehdä.

Vanhemmat voivat miettiä, miten asioita voisi muuttaa niin, etteivät ne enää olisi asioita, joita pitäisi, vaan asioita, haluaisi tehdä. Voisiko unohtaa ne asiat, jotka pitäisi tehdä? Jokainen saa valita ne asiat, jotka ovat itselle tärkeitä ja panostaa muihin vähemmän. Joitain asioita vanhempien on toki hyvä oikeasti tehdä. Cacciatore ja Korteniemi-Poikela (2019) jakavat riidat kolmeen ryhmään niiden tärkeyden mukaan ja samaa jakoa voi soveltaa myös vanhemmuuden päätöksiin.

1 ) Elintärkeät: ”Jos en tee kuten pitäisi, se uhkaa lapseni terveyttä tai turvallisuutta.”

2) Tärkeät: ”Jos en tee kuten pitäisi, on se vastoin minulle tärkeitä arvoja tai sääntöjä.”

3) Ei tärkeät: ”Jos en tee kuten pitäisi, mitään ihmeellistä ei lopulta tapahdu.”

Vanhemmat voivat pohtia omia arvojaan ja toimia niiden pohjalta. Voi panostaa luomuruokaan, muskariin tai ulkoiluun, jos ne ovat itselle tärkeää. Ei kuitenkaan tarvitse panostaa mihinkään näistä, jos ne eivät tunnu itselle tärkeiltä tai juuri nyt niihin ei riitä energiaa. Riittämättömyys kumpuaa usein siitä, että on tietoinen kaikista erilaisista mahdollisuuksista ja niiden hyvistä puolista (lapselle on hyötyä terveellisestä ruoasta, musiikista, lukemisesta, juttelemisesta jne.). Kuitenkaan kaikkea ei tarvitse tehdä ja vanhempi saa valita asiat joihin haluaa panostaa vähän enemmän ja toisiin vähemmän. Asioita voi myös yrittää laittaa mittasuhteisiin. Harvemmasta aikuisesta näkee päällepäin kuinka pitkään häntä on imetetty tai milloin hän on oppinut kuivaksi.

Mikäli tunteet hallitsevat elämää liikaa eikä itse onnistu laittamaan asioita mittasuhteisiin, kannattaa asiasta jutella jonkun kanssa. Ystävä, sukulainen tai ammattilainen voi toimia peilinä omalle vanhemmuudelle. Esimerkiksi Väestöliitolla on perhepulma-chat, jossa voi anonyymisti jutella vanhemmuuteen liittyvistä teemoista.

Lähteet ja lisälukeminen

Cacciatore, Raisa ja Korteniemi-Poikela Erja, 2019: Sisu, tahto, itsetunto. Portaat itkupotkuraivareista aggression hallintaan. Minerva Kustannus Oy.

Grandell, Ronnie, 2015: Itsemyötätunto. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Janhunen, Kristiina ja Oulasmaa, Minna (toim.), 2008: Äidin kielletyt tunteet. Väestöliitto.

Sihvola, Ella, 2016: Intensiivisyyden vaatimus tekee vanhemmuudesta hektisen projektin (sivulta perheyhteiskunta.fi 8.1.2020).

Sorkkila, Matilda & Aunola, Kaisa, 2019. Risk Factors for Parental Burnout among Finnish Parents: The Role of Socially Prescribed Perfectionism. Journal of Child and Family Studies.

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Apua monikkoperheille - lastenpsykiatri vastaa chatissa

Voit keskustella luottamuksellisesti ja nimettömänä kaikista monikkoperheiden asioista. Linjoilla kanssasi lastenpsykiatri, psykoterapeutti ja...

Apua monikkoperheille - lastenpsykiatri vastaa chatissa

Voit keskustella luottamuksellisesti ja nimettömänä kaikista monikkoperheiden asioista. Linjoilla kanssasi lastenpsykiatri, psykoterapeutti

Näkökulmia vanhemmuuteen

Näkökulmia vanhemmuuteen -sarjassa Johanna ja Cecilia keskustelevat seuraavista aiheista: muutos yhden vanhemman perheeksi, ero, kantaako meidän...