Itsetunto on itsensä tuntemista

Itsetunto rakentuu lapsuudesta saakka ja se kehittyy koko elämän ajan. On tavallista, että itsetunnossa tapahtuu muutoksia ja välillä se saa kolauksiakin. Etenkin murrosiässä itsetunto voi heitellä paljonkin, koska kehossa ja mielessä tapahtuu isoja asioita, joihin suhtautuminen ja tottuminen vie aikansa.

Jokainen kokee joskus vaikeita tilanteita tai pettymyksiä. Tällaisten tilanteiden ratkaiseminen ja vastoinkäymisistä toipuminen tapahtuu nopeammin, jos ihmiselle on rakentunut hyvä itsetunto.

Hyvän itsetunnon omaavan ihmisen ei tarvitse mollata muita saadakseen itselleen hyvän olon.

Hyvä itsetunto tarkoittaa sitä, että on tietoinen myös omista puutteistaan, mutta niiden havaitseminen ei vähennä luottamusta itseen tai määrittelee kokonaan käsitystä itsestä. Hyvä itsetunto ei tarkoita sitä, että pitäisi itseään parempana kuin muut, vaan sitä, että näkee itsensä positiivisessa valossa omana itsenään.

Hyvän itsetunnon omaava ihminen tietää itsestään vaikkapa sen, että hän on hyvä tekemään ruokaa, piirtämään ja että hän on avulias, mutta hän tietää myös olevansa kehno jalkapallon pelaamisessa, matematiikassa ja joskus hän voi sanoa hiukan ajattelemattomasti. Itsetunto on siis  itsensä tuntemista.

Heikko itsetunto puolestaan voi tarkoittaa sitä, että ajattelee ettei ole missään asioissa hyvä, eikä löydä itsestään hyviä asioita tai luonteenpiirteitä. Jos on heikko itsetunto, silloin myös ajattelee paljon sitä, mitä muut ihmiset mahtavat itsestä ajatella. Silloin ei ehkä uskalla tehdä asioita, joista itse nauttii tai pitää.

Nuorten palvelujen asiantuntijat, Väestöliitto