Onks mulla sosiaalinen fobia?
Ujous, arkuus ja jännitys ovat normaaleita luonteenpiirteitä, jotka ilmenevät tilanteissa, jossa on läsnä muita ihmisiä. On tavallista, että esimerkiksi esitelmän pitäminen luokan edessä jännittää tai uusien ihmisten tapaaminen hermostuttaa. Lievä jännitys jopa parantaa ihmisen suorituskykyä nostamalla vireystilaa. Voimakas jännitys sen sijaan voi rajoittaa elinpiiriä ja muodostua sitä kautta ongelmaksi. Usein ujous ja arkuus vähenevät iän myötä, kun kokemus ja taidot eri elämän alueilla karttuvat. Kun jännittävien tilanteista huomaa selviävänsä, eivät ne seuraavalla kerralla jännitä enää yhtä paljon.
Kun sosiaalisten tilanteiden pelosta puhutaan mielenterveyden häiriönä, tarkoitetaan sellaista tilannetta, jossa pelko ja muut sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät oireet vaikeuttavat merkittävästi tavallista elämää ja ahdistus on hyvin voimakasta sosiaalisissa tilanteissa. Tilanteet, joissa ahdistus on erityisen voimakasta vaihtelevat eri ihmisillä. Joku saattaa ahdistua esimerkiksi puhelimessa asioinnista, kaupassa käymisestä tai ihan tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä koulussa. Henkilö pelkää, että hänen käytöksensä olisi hänelle itselleen jollakin tavalla noloa tai nöyryyttävää, ja pyrkii tämän takia välttämään huomion kohteeksi joutumista ja sosiaalisia tilanteita. Usein täydellisyyden tavoittelu ja liiallinen vaativuus ja ankaruus itseä kohtaan ovat tyypillisiä sosiaalisista peloista kärsiville. Yleensä ihminen itse ymmärtää, että pelko on liiallista, mutta sitä vaan ei voi kontrolloida.
Sosiaalisten tilanteiden pelko voidaan jakaa kahteen alatyyppiin, yleistyneeseen ja rajoittuneeseen muotoon. Yleistyneessä muodossa potilas pelkää ja välttää lähes kaikkia sosiaalisia kontakteja. Rajoittuneessa muodossa pelot kohdistuvat johonkin tiettyyn tilanteeseen, tavallisimmin julkiseen esiintymiseen, kuten vaikka esitelmien pitämiseen. Sosiaalisten tilanteiden aiheuttama ahdistus ilmenee usein ruumiillisina oireina, joista tavallisimpia ovat punastuminen, vapina, hikoilu ja virtsaamisen tai ulostamisen tarve. Äärimmillään ahdistusta aiheuttavien tilanteiden välttely johtaa eristäytymiseen ja vakavaan toimintakyvyn menetykseen.
Sosiaalisten tilanteiden pelko alkaa tavallisimmin lapsuuden ja nuoruuden aikana ja saattaa vaikeuttaa jo kouluiässä opiskelua. Sosiaalisten tilanteiden pelon syntyminen näyttäisi olevan yhteydessä perinnöllisiin tekijöihin sekä vaikeisiin kokemuksiin ja opittuihin käyttäytymismalleihin. Lapsuuden, nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kokemuksilla on siis merkittävä rooli siinä, kuinka jännittävinä sosiaaliset tilanteet koetaan. Sosiaalisten tilanteiden pelon esiintyvyys on noin 3–4 % ja sitä sairastaa yksi kymmenestä jossain vaiheessa elämässään.
Jännittämisen hallinta lähtee itsetuntemuksen lisäämisestä ja itseluottamuksen vahvistamisesta; opetellaan tunnistamaan jännitystä ruokkivia ajatusmalleja ja pyritään muuttamaan niitä sekä opetellaan näkemään jännitysoireet normaaleina, jännittäviin tilanteisiin kuuluvina reaktioina, jotka ei näy ulospäin yhtä voimakkaina kuin ne itse koetaan ja joita ei tarvitse hävetä. Jännitysoireita voidaan helpottaa myös rentoutus- ja hengitysharjoitusten avulla. On tärkeää muistaa, ettei jännittämisestä tarvitse eikä voikaan päästä kokonaan eroon – kaikkia jännittää joskus. Tärkeintä on, että jännitysoireiden kanssa tulee toimeen eivätkä ne rajoita elämää.
Jos sosiaalisiin tilanteisiin liittyvän jännittämisen kanssa ei koe tulevansa toimeen omin konstein, on asiasta hyvä keskustella ammattilaisen kanssa. Ennen hoidon aloittamista on lääkärin tekemä psykiatrinen haastattelu tarpeen, jotta diagnoosi tulee varmistettua. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voidaan hoitaa tuloksellisesti lääkehoidolla ja psykoterapialla sekä näiden kahden yhdistelmällä. Apua on syytä hakea jos pelko on voimakasta ja jatkuvaa tai jos ahdistus toistuu aina tietyissä tilanteissa tai johtaa paniikkikohtaukseen.
Tärkeää on, ettei sekoita sosiaalisten tilanteiden pelkoa ujouteen. Ujous ei ole sairaus, vaan persoonallisuuden piirre. Vaikka ujoudestakin voi olla ihmiselle merkittävää haittaa, siihen ei liity intensiivistä ahdistuneisuutta tai toimintakyvyn laskua.