Siirry sisältöön

2. seksuaalisuuden porras: Tykkäyskaveri

Julkaistu 05.10.2018 - Väestöliitto
Lapsella on voimakkaita rakkauden tunteita läheisiä aikuisia kohtaan. Lapsella alkaa olla myös ihastuksen ja kiintymyksen tunteita perheen ulkopuolisiin ihmiseen. Pieni lapsi kuvittelee, että myös muilla on sama tunne kuin hänelle. On tärkeää opettaa lapsi tunnistamaan omat ja toisten tunteet sekä omat ja toisen rajat.
Raisa Cacciatore , Lastenpsykiatri, asiantuntijalääkäri - Väestöliitto ry
Tuottanut Väestöliitto

Tykkäyskaveri-portaalla 2–8-vuotiaana lapsella on paljon myönteisiä tunteita. Lapsi kaipaa hellyyttä ja ihailua ja haluaa myös osoittaa niitä. Lapsi suhtautuu ilolla tykkäämiseen. Puurosta voi tykätä, samoin sylissä olosta, rapsutuksista, kylvystä, mansikoista, keinumisesta ja lempiväristä.

Monet lapset näyttävät avoimesti tykkäämisiään. Joku ehkä haluaa halata tai pussailla sydänystävää, ihan niin kuin omat vanhemmat ovat häntä hellineet. Hellyyden osoittamisen tavoissa on paljon eroja perheiden, kulttuureiden ja yksilöiden välillä.

Lapsi saattaa puheissaan laittaa kavereita tykkäämisjärjestykseen tai kertoa ketkä ovat mieluisimmat kaverit. Tykätyn ystävän sukupuolella ei useinkaan ole lapselle mitään väliä, vaikka sukupuolet muuten kiinnostavat. Tykkäämisen syvyys ja kohteet vaihtuvat, eikä aikuisten kannata tulkita niitä mitenkään, vaan antaa lapsen nauttia ystävyydestä.

Toiset lapset ovat tykkäämisessään välittömiä ja mutkattomia, toiset varovaisempia ja haluavat pitää etäisyyttä. Jokaisella lapsella on oikeus omanlaiseen kokemukseen. Kukaan muu ei tiedä, miltä tykkääminen ja muut tunteet lapsesta tuntuvat. Omaa tunnetta kehossa on hyvä kuunnella.

Miten tykkäys näytetään?

Rakkaus ja tykkäys, ystävyys ja empatia ovat ihania tunteita. Niitä on kiva tuntea itse, ja kivaa on olla myös tykätty. Nämä tunteet ovat terveellisiä ja hyväntahtoisia. Ne saavat lapsen viihtymään toisten kanssa.

Jos joku ajaa takaa pusuhipassa tai haluaa muuten koskettaa väkisin, jokaisella on oikeus kieltäytyä. Pitää sanoa selvästi EI! jos ei halua ja toisen on toteltava. Voi myös lähteä pois ja kertoa aikuiselle, jos tarvitsee turvaa. Jokainen päättää omista rajoistaan.

Lapsilla on halu saada kavereita, miellyttää toisia, olla hyväksytty, oppia tekemään oikein ja oppia käytöstapoja. Jokainen lapsi haluaa olla tykätty toisten lasten joukossa ja haluaa oppia miten se onnistuu. Lapsi tarvitsee tiedon, mikä on sopiva käytös ja sopivat sanat. Arvosta lapsen tunteita ja kerro käytössäännöt nätisti.

Tyttäreni on “rakastunut” ja aikoo isona naimisiin päiväkodissa olevan pojan kanssa. (vanhemman vastaus)

Mitä opetetaan?

Kannattaa tukea lasten ystävyyttä, tykkäämistä ja tunteista puhumista. Lapsen omat tunteet ja niiden ilmaisu on hieno asia. Olisi hienoa, jos aikuisetkin haluaisivat usein puhua myönteisistä tunteista ääneen ja lapset saisivat kotoa mallin puhua tunteistaan. Ei kannata naureskella lapsen tykkäämisille.

Tunteiden ilmaisuun on olemassa sääntöjä. Ikätasoinen kasvatus tarkoittaa myös sitä, ettei lapsen ihastusta leimata aikuisten ajatuksilla ja sanoilla.

Lasten välisiä ystävyys-, kaveruus- ja tykkäyssuhteista ei kannata vihjaillen nimittää seurusteluksi, kihlautumiseksi tai parisuhteeksi. Puhe seurustelusta voi hämmentää ja loukata lasta. Toisaalta lapsi saattaa itse puhua tyttö- tai poikaystävästä ja naimisiin menosta, mutta lapsi ajattelee sitä vain kivana yhdessäolona.

Vanhempi lapsi tykkää leikkiä toista sukupuolta olevien lasten kanssa ja on ohjattu muita aikuisia (esim. päiväkodin henkilökuntaa) suhtautumaan tähän positiivisen neutraalisti (esim. kielletty puhumasta ’tyttöystävästä’ tai ’nuoresta parista’). (vanhemman vastaus)

Lapsi tarvitsee tiedon, että kaikista ihmisistä saa ja voi tykätä, kuten myös lemmikeistä, pehmoleluista, muurahaisista, kukkasista, autoista ja lempiruoista. Tykkäyskaveruudessa kyse on tykkäämisen tunteesta, ei aikuisten asioista.

Rajat tunteiden osoittamisessa

Kun lapsi pitää paljon toisesta lapsesta, tykkääminen voi tuntua voimakkaana. Silti se on vain oma tunne, eikä ole itsestään selvää, että toinen lapsi tuntisi samalla tavalla. Lapselle kannattaa selittää, että tunteet ovat jokaisen oma juttu, eikä tunteita voi määrätä toiselle.

Itsestä hauskalta leikiltä tuntuva kiva juttu, kuten halaaminen tai pussaus, voi toisesta tuntua ihan muulta. Toiselta pitää kysyä, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän haluaa. Tunteita näytetään niin, että siitä tunteitten kohteestakin varmasti tuntuu yhtä hyvältä.

Rajojen opettelu on ajankohtaista. Vaikka tekisi mieli pitää kaveria kiinni, halata ja puristaa, silittää ja suukottaa tai ehkä tutkia jonkun kehoa, toinen ei usein haluakaan samoja asioita. Ihmissuhteessa on aina kaksi mielipidettä. Kumpaakin tulee kunnioittaa. Kumpikaan ei saa alistaa toista. On myös sopivuussääntöjä.

Lasta opetetaan arvostamaan omaa ja toisten kehoa. Lapsi arvostaa kehoaan luonnostaan, joten sitä arvostusta vahvistetaan. Samalla voi puhua, että hän itse määrää kehostaan ja että hänellä on oikeus sanoa sekä kyllä että ei.

Lasta opetetaan myös kunnioittamaan, jos toinen sanoo ”EI”. Jokaisen ihmisen oma tunnetta ja sanoja pitää uskoa. Pitää myös kuunnella omaa tunnettaan. Koskaan ei tarvitse toisen mieliksi tehdä itsestä kurjilta tuntuvia asioita.

Lapsi saa milloin tahansa, tutumpien ja vieraiden ihmisten kanssa ilmaista oman tahtonsa. Lapsi voi luottaa siihen, että se tunne mikä hänellä itsellään on, tulee kuulluksi. Jos lapsi on joskus esimerkiksi otettava syliin vasten tahtoa, lapsen kanssa jutellaan ja selitetään jälkeenpäin, miksi näin tehtiin. Lapsella on silti edelleen oikeus sanoa aina ei.

Kun lapsen oikeuksia selitetään lapselle, ja hän saa kertoa oman kokemuksensa, hän oppii tuntemaan monenlaisia tunteita ja ilmaisemaan empatiaa ja oman kokemuksensa.

Lapsi leikkii jatkuvasti kotia; on isä, äiti, lapsi, tyttöystävät, poikaystävät. Kertoo menevänsä naimisiin milloin kenenkin kanssa, kertoo että on rakastunut, kertoo, että suutelee toista… Halit ja pusut pehmoleluja kohtaan hyvin yleisiä, kertoo tunteistaan niille. (vanhemman vastaus)

Lähteenä käytetty myös: Seksuaalisuuden portaat. Korteniemi-Poikela E ja Cacciatore R. Opetushallitus 2015.

Kirjoittanut: Vanhemmuuden asiantuntijat, Väestöliitto

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Apua monikkoperheille. Lastenpsykiatri vastaa chatissa.

Voit keskustella luottamuksellisesti ja nimettömänä kaikista monikkoperheiden asioista.

Apua monikkoperheille. Lastenpsykiatri vastaa chatissa.

Voit keskustella luottamuksellisesti ja nimettömänä kaikista monikkoperheiden asioista.

Apua monikkoperheille - lastenpsykiatri vastaa chatissa

Voit keskustella luottamuksellisesti ja nimettömänä kaikista monikkoperheiden asioista. Linjoilla kanssasi lastenpsykiatri, psykoterapeutti ja...