Siirry sisältöön

Voinko hakea yksinhuoltajuutta

ID 298740

Hei,

minulla on kysymys yksinhuoltajuudesta ja mahdollisuudesta sen myöntämiseen. Lapseni on alaikäinen ja vielä pieni päiväkoti-ikäinen. Olen eronnut ex-puolisostani lapsen ollessa hieman yli vuoden ikäinen, joten lapsella ei ole mitään muistikuvia tästä ja sitä edeltävästä ajasta. Tällä hetkellä lapsi tapaa ex-puolisoani käräjäoikeuden väliaikaismääräyksen mukaisesti joka toinen viikko torstaista sunnuntaihin, poikkeuksena kesäloma ja pidemmät juhlapyhät, jotka jaetaan / vuorotellaan.

Lapsi on saanut alkunsa keinohedelmöityksellä, jossa on käytetty luovuttajan sukusoluja. Eli lapsella ei ole biologista sidettä ex-puolisooni, eikä hänen sukuunsa. Ongelmaksi on nyt muodostunut mm. ex-puolisoni provosointi ja manipulointi yritykset ns. “lapsen edun nimissä”. Sekä jatkuva kyttääminen esim. lapsen mahdollisista lääkäri käynneistä, mikäli niistä ei välittömästi ole hänelle ilmoitettu. Koen olevani henkisenä panttivankina ja joutuvani jatkuvasti miettimään mitkä asiat pitää “raportoida”.

Tämän lisäksi ex-puolisoni on hankaloittanut lapsen passin ja henkilökortin hankkimista ilman mitään pätevää syytä, vaikka aiemmin oli sovittu, että molemmat saavat matkustaa lapsen kanssa toisen sitä estämättä. Nykyinen puolisoni ei ole kotoisin Suomesta (kuitenkin laivamatkan päässä Suomesta) ja näin ollen hänen perheensä ja lähisukunsa tapaamiseksi matkustaminen ja maihinnousu on välttämätöntä.

Elämäntilanteeseemme tuo oman kierteensä myös se, että odotan lapselle sisarusta (myös keinohedelmöityksellä alkunsa saanut) ja olemme päättäneet mennä naimisiin. Tämän myötä esikoiseni sisarus saisi tulevan puolisoni nimen, mutta koska tiedän etten voi muuttaa esikoiseni nimeä ilman ex-puolisoni suostumusta, tarkoittaisi tämä sitä, että esikoisellani ei olisi sukunimiyhteyttä biologiseen äitiinsä eli minuun, eikä biologiseen sisarukseensa (sukusolujen luovuttaja on sama kuin esikoisella). Nämä asiat rajoittavat elämääni mm. siten, että jos en saa esikoiselleni matkustusasiakirjoja, en voi sisällyttää häntä tähän merkittävään osaan minun, puolisoni ja hänen tulevan sisaruksensa elämässä.

En myöskään voi pakottaa nykyistä puolisoani ottamaan ex-puolisoni sukunimeä. Tiedän ettei ex-puolisoni suostu nimen muuttamiseen, koska hänen isälleen on tärkeää, että suvulla on jatkaja, mutta mielestäni se ei ole lapseni velvollisuus. Varsinkin kun ex-puolisollani on sisaruksia, joilla on useampiakin lapsia ja sekä biologinen, että jatkuva suhde heidän puolen sukuunsa. Esikoiseni tapaa ex-puolisoni sukua n. 2 kertaa vuodessa ja silloinkin yleensä vain ex-puolison isää.

Mielestäni on täysin kohtuutonta ja lapsen edun vastaista laittaa minut ja hänet tilanteeseen, joka rajoittaisi näin merkittävällä tavalla nykyistä elämäämme.

Asiantuntija vastaa

19.09.2023 klo 10:14 , Väestöliitto

Hei,

kiitos tärkeästä kysymyksestäsi. Kerrot, että lapsi, jonka huoltajuuden muutosta pohdit, on saanut alkunsa lahjasoluilla ja syntynyt parisuhteeseen, josta sittemmin olette eronneet. Kysymyksesi perusteella oletan, että lapsi on siis syntynyt avioliittoon tai avoliittoon, jossa vanhemmuus on tunnustettu. Huoltajuuden osalta sillä, onko lapsi omilla tai lahjasoluilla syntynyt ei ole merkitystä. Tilanne voidaan teoreettisesti ajatellen rinnastaa adoptioon, jossa toisella tai kummallakaan huoltajista ei ole biologista sidettä lapseen, mutta vanhemmuus- ja huoltajuussuhde on kiistaton.

Ymmärtääkseni lapsen toinen vanhempi pitää lasta omanaan riippumatta siitä, että hänellä ei ole biologista suhdetta lapseen. Käytännössä vanhemmuuden kumoaminen ei todennäköisesti edes onnistuisi, kun kyseessä on lahjasoluraskaus eikä esim. sivusuhteesta syntynyt lapsi. Juristi saattaisi osata vastata tarkemmin, mutta oma käsitykseni on, ettei vanhemmuuden kiistäminen ole tässä tapauksessa edes mahdollista. Kysymyksesi perusteella lapsen toinen vanhempi myös ylläpitää vanhemmuussuhdetta lapseen tapaamalla häntä säännöllisesti käräjäoikeuden väliaikaismääräyksen mukaisella tavalla.

Jos nyt tulkitsen kysymyksesi sisältämää informaatiota oikein, on ainakin lapsen tapaamiseen liittyviä erimielisyyksiä käsitelty oikeudessa, ja mahdollisesti ennen oikeudenkäyntiä sovittelussa. Käräjäoikeus on väliaikaismääräyksen antamalla vaatinut, että lapsen oikeus tavata toista vanhempaansa toteutuu.  Faktisesti kyse on lapsen oikeudesta toimivaan vanhemmuussuhteeseen kummankin vanhempansa kanssa. Huoltajuus ja tapaamisjärjestelyt ovat erillisiä ratkaisuja, joskin yhteishuoltajuuden purkuun tarvitaan riittävän vakuuttavat perustelut, jos toinen vanhemmista sitä vastustaa.

Kysymyksesi perusteella oletan, että teillä on yhteishuoltajuus, joka antaa molemmille vanhemmille yhdenvertaisen oikeuden tiedonsaantiin ja päätöksentekoon alaikäistä lasta koskevissa asioissa. Vaikka toisinaan yhteishuoltajuuteen voidaan liittää erillinen vastuunjakomäärittely, jonka mukaan vain toinen huoltajista päättää yksin vaikkapa lapsen koulunkäyntiin tai asumiseen liittyvistä asioista, ei teidän tapauksessanne tällaista vastuunjakomäärittelyä liene tehty.

Kerrot kokevasi jatkuvaa ahdistusta siitä, mitä ja millaisia asioita sinun on lapsen toiselle vanhemmalle ilmoitettava sekä siitä, että sinulla ei ole mahdollisuutta itsenäisesti ratkaista tiettyjä, yhteistä lastanne koskevia asioita. Koet muun muassa matkustamiseen ja lapsen nimeen liittyvät asiat nykyisen perheesi elämää hankaloittavina ja haastavina.

Kuvaamasi tilanne ei ole epätavallinen eikä millään muotoa poikkeuksellinen. Valitettavan usein lapsesta tulee vanhempien eron jälkeen väline omien, ex-kumppaniin liittyvien, ikävien tunteiden kanavoimiseen. Lapseen liittyvät ajatukset ja tunteet ovat voimakkaita ja saattavat vaikeuttaa kokonaistilanteen hahmottamista eli sitä, mikä on nimenomaan lapsen edun mukaista. Miten eronjälkeinen suhde lapsen toiseen vanhempaan vaikuttaa omaan toimintaan? Ovatko eropuolisot onnistuneet rakentamaan luottamusta toistensa vanhemmuuteen?  Entä miten omat, lapseen liittyvät tunteet, kiintymys, rakkaus, hoiva ja huolenpito vaikuttavat käsitykseen lapsen parhaasta?

Vaikuttaa siltä, että sinun ja ex-kumppanisi välinen tilanne kuormittaa sinua kohtuuttomalla tavalla. On hyvä pysähtyä miettimään, miten itse jaksat haastavassa tilanteessa, millaisia tunteita sinulla herää, saatko apua vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Voit olla yhteydessä oman alueesi perhepalveluihin tai Väestöliiton maksuttomiin palveluihin, jos koet tarvitsevasi keskusteluapua.

Lapsen asettaminen etusijalle ei aina ole helppoa. Varsinkin, jos käsitys siitä, mikä on lapselle hyväksi, poikkeaa toisen vanhemman käsityksestä. Kun, tai jos, keskusteluyhteys on poikki tai toinen vanhemmista toimii toisen vanhemman elämää häiritsevällä tavalla, voi olla vaikea löytää yhteisesti hyväksyttyjä, toimivia ratkaisuja.

On kuitenkin niin, että yhteishuollossa olevaa lasta koskeva tiedonsaantioikeus ja oikeus osallistua lasta koskevaan päätöksentekoon ei sisällä jatkuvaa ilmoitusvelvoitetta. Käytännössä voit rajata yhteydenpidon lapsen toisen vanhemman kanssa minimiin niin, että teillä on esim. vain yksi yhteyskanava (sähköposti, wa-viesti tai puhelu). Sinun on tärkeää pitää huolta omista rajoistasi, jotta et kuormitu jatkuvasta ”raportoinnista”.

Lapsen toinen vanhempi voi itsenäisesti saada lasta koskevaa tietoa vaikkapa varhaiskasvatuksesta tai terveydenhuollosta. Voit ilmoittaa varhaiskasvatukseen, että he informoivat suoraan toista vanhempaa esim. vasu-keskusteluista tai muusta lapseen liittyvästä asiasta. On hyvä kuitenkin samalla muistaa, että lapsen edun nimissä olisi tärkeää pyrkiä toimivaan ja avoimeen yhteydenpitoon merkittävissä lasta koskevissa asioissa.

Pohdit myös uuden perheesi sukunimeen liittyvää ongelmaa. Jos tulkitsen viestiäsi oikein, sinulla ja esikoisellasi on sama sukunimi, joka on siis ex-puolisosi sukunimi. Tulevan avioliiton myötä olet ajatellut ottavasi nykyisen kumppanisi sukunimen, samoin tuleva lapsenne saisi nykyisen kumppanisi sukunimen. Eli esikoisellasi olisi eri sukunimi kuin muulla perheellä. Nimiasia vaikuttaa olevan sinulle vahvasti tunnetason haaste, sillä käytännössä perheessä voi olla useita eri sukunimiä. Vanhempana lapsi voi myös itse ottaa kantaa nimiasiaan, mikäli siihen ei aiemmin saada ratkaisua.

Lapsen kanssa matkustamiseen liittyy kaikissa eroperheissä sopimuksiin ja toisen vanhemman suostumukseen liittyviä asioita. Jäin miettimään, liittyykö matkustusasiakirjojen epäämiseen ex-kumppanisi puolelta pelkoa siitä, että viet lapsen pitkiksi ajoiksi maasta, siten että sovitut tapaamiset ja luonapito jäävät toteutumatta? Vaatiiko ex-kumppanisi joitain vakuuksia siitä, että lapsi palaa Suomeen? Olisiko mahdollista, että tilanteen ollessa toistaiseksi ratkaisematon, nykyisen kumppanisi perhe matkustaisi tapaamaan teitä tänne?

Kokonaisuutena vaikuttaa siltä, että voisitte hyötyä jonkinlaisesta sovittelusta lasta koskevissa asioissa, mikäli sinä ja ex-puolisosi sellaiseen hakeutuisitte. Voitte hakeutua omalla asuinalueellanne perheasioiden sovitteluun tai olla yhteydessä maksuttomiin palveluihimme. Lisään alle myös linkin Vanhemmuussuunnitelmaan, joka on ns. oma-aputyökalu eron jälkeiseen vanhemmuuteen.

Realistisiin mahdollisuuksiisi saada yksinhuolto voi tarkemmin vastata juristi. Jos harkitset yksinhuollon hakemista, sinulla saattaa olla oikeus maksuttomaan oikeusapuun. Ole siinä tapauksessa yhteydessä oman asuinalueesi oikeusaputoimistoon.

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Lapsen viisi toivetta eroaville vanhemmille

Vanhempien ero on myös lapsen kriisi. Eroavat aikuiset voivat sitä omalla toiminnallaan syventää tai madaltaa. Parhaimmillaan vanhemmat...

Puhutaan rahasta osa 2: Raha-asioista puhuminen lapsen kanssa

Lasten ja nuorten kanssa on tärkeää puhua rahasta ikätasoisesti. Lapsille voi kertoa perheen rahatilanteesta ja siitäkin, että ei ole varaa...

Nuoren itsenäistyminen haastaa vanhemman muutokseen

Itsenäistyvä nuori haastaa myös vanhempaa itsenäistymään. Vanhemman tehtävä on sekä tukea nuorta hänen itsenäistymisessään että kantaa...