Siirry sisältöön

Väkivalta jatkunut vuosia

ID 276697

Olen hakenut parisuhdeväkivaltaan apua tuloksetta vuosia. Puolisoni on korkeasti koulutettu, johtavassa asemassa oleva, oikein mukavana ja leppoisana kodin ulkopuolella pidetty ihminen. Fyysinen väkivalta alkoi kuin salamana kirkkaalta taivaalta heti yhteen muutettuamme parikymmentä vuotta sitten. Totuin lapsuudenkodissa alistumaan ja olemaan mielin kielin kaikille, ja väkivaltaa oli sielläkin.

Puolisoni on erittäin arvaamaton ja impulsiivinen: herkkä lepertely muuttuu raivokohtaukseksi ilman mitään ulkoista syytä. Väkivallantekojen jälkeen hän mököttää, kunnes pyytelen anteeksi. Hän alistaa, raivoaa, pilkkaa ulkonäköäni, estää liikkumista, on jopa raiskannut usein. Tekojensa jälkeen hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja vaatii, että niin olen minäkin. Jos mitenkään otan asian esille tai näytän itkuiselta, hän räjähtää, mököttää tms. ja minä anon anteeksiantoa. Hän lopulta suo anteeksi ja puoli päivää menee “hyvin”.

Kukaan ystäväni ei usko hänestä mitään tällaista. Olen käynyt sekä julkisen että yksityisen puolen psykiatreilla, terapeuteilla yms. kuulemassa kaikilta saman: oletko miettinyt omaa käytöstäsi? Olisitko kuitenkin provosoinut? Etköhän liioittele? Avunhakuyritysten jälkeen taas vuosia alistun, etsin vikaa itsessäni ja muutan kaiken mahdollisen itsessäni miehen toiveiden mukaiseksi, etten antaisi aihetta tai provosoisi. Mietin joka hetki, mitä hän haluaa, ja sen yritän toteuttaa.

Mikään ei muutu. Hän nälvii, raivoaa, käy käsiksi. Kysymykseeni, mitä tein väärin, mistä suutuit, hän ei koskaan vastaa. Toteaa korkeintaan, että hänellä on oikeus olla oma itsensä. Olen aivan loppu, kun en saa ketään uskomaan tilannettani, vaan muiden sympatiat menevät aina puolisolleni, koska hän pystyy esittämään muille ihanaa ihmistä.

Asiantuntija vastaa

10.05.2022 klo 09:05 , Väestöliitto

Hei, 

kiitos kysymyksestäsi.  Lukiessani kysymystäsi, en voi välttyä ihailemasta periksiantamattomuuttasi ja rohkeuttasi hakea apua. Heti alkuun haluan sanoa sinulle, että väkivalta ei koskaan ole uhrin syytä.  

Puolisosi käyttäytyminen on selkeästi tunnistettavaa väkivaltaa, sellaista alistavaa vallankäyttöä parisuhteessa, jolle ei ole missään olosuhteissa oikeutta. Kuvaamasi teot ovat rikosoikeudellisesti tuomittavia riippumatta siitä, miten ja miksi ne ovat puolisosi mielestä olleet ”oikeutettuja”.  Et kerro, onko väkivalta koskaan tullut viranomaisen, esim. poliisin tai sosiaalitoimen tietoon.  

Kerrot tilanteen jatkuneen vuosia. Toistuva ja jatkuva väkivalta tai sen uhka, uhrin syyllistäminen ja rangaistusten pelko, vaikuttavat uhrin toimintakykyyn, itsesäätelyyn ja oma-arvontuntoon. Väkivallan uhri alkaa muokata omaa toimintaansa, käyttäytymistään ja puhettaan vakivallan tekijän odotuksia palvelevalla tavalla. Samalla uhrin oma minuus murenee ja uhri alkaa etsiä itsestään syitä väkivallan tekijän käytökseen.  

Usein väkivallan tekijä oikeuttaa tekojaan syyllistämällä tapahtuneesta uhria – ”koska sinä toimit, sanoit, ajattelit, teit… sinä sait minut tekemään tämän teon”. Käytännössä on kuitenkin niin, että vaikka uhri yrittäisi ennakoida ja mukautua kaikkiin mahdollisiin väkivallan tekijän toiveisiin, tekijä löytää aina jonkin ”syyn”, jolla tekojaan oikeuttaa.  

On todella valitettavaa kuulla, että sinua ei ole kuunneltu, eikä kertomaasi ole suhtauduttu riittävällä vakavuudella. Ammattilaisten tehtävänä on tunnistaa väkivalta ja auttaa uhria, mutta kertomasi perusteella on tapahtunut juuri päinvastoin. Kun väkivallan uhria, joka uskaltautuu hakemaan apua, kyseenalaistetaan tai jopa syyllistetään uhrin omasta toiminnasta, se valitettavasti ikään kuin sinetöi uhrin mielessä väkivallan tekijän oikeuden toimia kuten hän toimii.  

Onko kumppanisi missään vaiheessa hakenut itse apua väkivaltaan?  Kertomasi perusteella syntyy käsitys siitä, että kaikki kontaktit ammattilaisiin ovat olleet vain sinun yksilötapaamisiasi. Jäinkin miettimään, onko kumppanisi kieltäytynyt hakemasta yhdessä apua, sillä ei tunnista omaa ongelmaansa? Ja toisaalta mietin, onko hän vakuuttanut, että ”vika” on sinussa ja vaatinut sinua hakeutumaan itsellesi apua, mikä on valitettavan tyypillinen väkivallan tekijän tapa toimia. 

Vaikuttaa siltä, että kumppanisi ei tunnista oman käyttäytymisensä olevan ongelmallista ja pitää toimintaansa oikeutettuna. Ikävä kyllä, jos ongelmaa ei tunnista eikä tunnusta, ei sitä myöskään onnistu parisuhteessa millään tavalla hoitamaan. Et kerro, onko teillä lapsia, mutta jos on, on sinun toimittava myös lasten takia. Perheessä tapahtuva väkivalta vahingoittaa lapsia riippumatta siitä ovatko lapset kokijoina, näkijöinä, todistamassa jälkiseurauksia, kuulemassa tai arvailemassa tapahtumia. Lapset tietävät, mitä perheessänne tapahtuu, vaikka et koskaan heille asiasta olisi puhunut. 

Toivon, että rohkaistut vielä kerran hakemaan apua. Tällä kertaa itsellesi ja vain itsellesi ja mahdollisille lapsillenne. Sinä ansaitset parempaa ja sinun on nyt pidettävä huolta itsestäsi. Kerrot, että olet aivan loppu. Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että sinulla on vielä voimia, kirjoitit meille, kiitos siitä! Seuraava askel on toimia.  

Perheen sisällä tapahtuvat väkivallanteot ovat virallisen syytteen alaisia, vaikka et itse kumppanillesi rangaistusta vaatisikaan. Syyteoikeus koskee kaiken muotoista puolisoon kohdistuvaa väkivaltaa, myös lievää pahoinpitelyä ja raiskausta parisuhteessa. Toisinaan pelko, epätietoisuus, puolison uhkailu tai jopa uhrin tuntema sääli vaikuttaa siihen, ettei ilmoitusta viranomaisille haluta tehdä. Toivon, että löydät itsestäsi voimaa ja teet ilmoituksen poliisille toistuvasta väkivallasta.  

Apua väkivallasta irrottautumiseen on saatavissa. Kaikkialla Suomessa toimii turvakotien verkosto. Voit tutustua turvakotipalveluihin nettiturvakodin sivuilla. Hakeudu turvakotiin, saat varmasti tarvitsemaasi apua. Turvakotipalvelut on tarkoitettu kaikille, jotka lähisuhteissaan kokevat väkivaltaa, riippumatta väkivallan muodosta. Turvakotipalvelujen piirissä saat mahdollisuuden käsitellä kokemaasi väkivaltatyön ammattilaisten tuella sekä tukea väkivallattoman tulevaisuuden rakentamiseksi. Jos sinun on vaikea lähteä kotoa kumppanisi tietämättä tai pelkäät hänen reaktiotaan, voit pyytää poliisin turvaamaan lähtöäsi.  

Nollalinja on ilmainen auttava puhelin, jonne voit soittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa vuoden jokaisena päivänä. Nollalinjan numero on 080 005 005.  Soita Nollalinjalle. Saat osaavaa ja ymmärtävää apua, sekä ohjeet siitä, miten sinun kannattaa käytännössä toimia. 

Rikosuhripäivystyksen kautta voit myös saada tuke ja lainopillisia neuvoja tilanteeseesi.

Kysymyksesi kertoo siitä, että sinulla on voimaa ja tarve muuttaa omaa elämääsi. Sinulla on oikeus väkivallattomaan tulevaisuuteen.  

Nollalinja

Nettiturvakoti

RIKU

 

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Perhepulma ajanvarauschat pienten lasten vanhemmille

Koetko haasteita vanhemmuudessa tai parisuhteessa? Älä jää yksin vaan tule keskustelemaan Väestöliiton asiantuntijan kanssa. Jos chat on jo...

Perhepulma ajanvarauschat pienten lasten vanhemmille

Koetko haasteita vanhemmuudessa tai parisuhteessa? Älä jää yksin vaan tule keskustelemaan Väestöliiton asiantuntijan kanssa. Jos chat on jo...

Perhepulma ajanvarauschat pienten lasten vanhemmille

Koetko haasteita vanhemmuudessa tai parisuhteessa? Älä jää yksin vaan tule keskustelemaan Väestöliiton asiantuntijan kanssa. Jos chat on jo...