Ristiriitaiset tunteet suhteen jatkosta ja toiveista
Mua ahdistaa tää tilanne niin paljon, että pakko saada purkaa jonnekkin. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä vuodesta 2016. Mulla kaksi lasta ennestään, yhteisiä ei ole. Meillä on ollut suhteessa pieniä ongelmia, yleensä ei mitään vakavaa ja niistä on yleensä pystytty puhumaan. Nyt tuntuu, että onkohan tämä suhde tullut tiensä päähän.
Vuonna 2018 keväällä sain tietää olevani raskaana, mies ei lasta tuolloin halunnut erinäisistä syistä. Mä olisin halunnut, mutta ei toista voi isäksi pakottaa niin päädyttiin aborttiin. Olemme käyneet asian usein läpi, mies ei halua siitä kovin puhua. Vaivaa häntä. Itse olen jo ainakin muutaman vuoden ajan halunnut kovasti yhteistä lasta. Ajattelin aikoinani, että haluaisin tehdä lapset alle 30v. Olen pian sen 30v ja koen etten haluaisi lapsia tehdä kovin paljon 35 ikävuotta myöhempään. Mies ei lapsia ole halunnut vielä tähän päivään mennessä. Sanoo kyllä haluavansa mutta ei vielä. Myös aiemmin tehty abortti liittyy tähän. Mä itse koen, että en haluaisi odottaa enää. Välillä tulee olo, että tahdonko edes odottaa ja tehdä enää lapsia hänen kanssaan, kun hän on valmis siihen. Välillä itken, kun niin kova vauvakuume tulee ja toiselle ei voi asiasta edes puhua. Oltiin aikaisemmin puhuttu, jos yritetään tämän vuoden puolella.
No, ei enää yritetä, kun tapahtui jotain muuta. Ja taas yksi este siihen miksi ei lasta hankita. Sain vahingossa tietää miehen pettäneen minua. Mies osti uuden puhelimen ja minä sain hänen vanhan. Viestit olivat jääneet puhelimeen. Kun sain tietää asiasta, mies ensin suuttui miksi luin viestit. Ensin valehteli, ettei pystynyt oikeasti mitään tehdä. Otin sitten yhteyttä tähän naiseen, joka kertoi totuuden. Miehen kanssa puhuttiin uudestaan ja pyysin häntä kertomaan ihan kaiken. Puhuimme asiasta, mies ei osannut kertoa syytä. Oli kovin pahoillaan. Olisi lähtenyt, mutta mä halusin puhua asiat halki. Mua on petetty aikaisemmassakin suhteessa, josta lopulta lähdin. Mies tiesi miten paljon se satuttaa. En ikinä voinut kuvitella, että hän tekisi mulle niin. Siksi pettymys, viha ja suru on niin suurta.
Olen kuitenkin yrittänyt päästä asiasta yli, ollaan puhuttu ja päätetty yrittää jatkaa. Mä koen, että en enää juurikaan ajattele asiaa. Se, että hän valehteli niin pitkään ja antoi mun luulla kaiken olevan hyvin, satutti kaikkein eniten. Hänen kanssaan olin oppinut pitämään itseä kauniina ja mun itsetunto nousi tosi paljon. Nyt itsetunto on tipahtunut taas aika alas. Silti mä koen, että haluaisin mennä eteenpäin. Uskon meidän rakkauteen ja siihen, että haluaisimme olla yhdessä. Hän saa minut nauramaan ja tuntemaan hyvää oloa. Rakastan häntä. Olen valmis menemään eteenpäin ja jatkamaan meidän suhdetta. Puhumista ja avoimuutta se vaatii ja luottoa siihen, että hänkin haluaa samaa.
Musta tuntuu, että mies junnaa paikallaan. Hän sanoo harvemmin rakastavansa minua. Mieheni ei halua lasta, koska sanoo tämän meidän tilanteen olevan sellainen, ettei voi ajatella eteenpäin. Tunteet ovat vaikeita ja hän sanoo, ettei voi tehdä lasta ennen kuin pääsee pettämisasian yli. Itse en jaksa enää odottaa. Joko elämme yhdessä ja mietimme tulevaa tai eroamme. Koen laittaneeni aina oman tunteet ja halut syrjään, mutta enää en jaksa. En jaksa miettiä mihin mies on valmis ja minne ei. En jaksa odottaa enää, että hän pääse ylitse tunteistaan.
Koen, että se olen yleensä minä, joka tulee vastaan asioissa ja olen väsynyt siihen, ettei mua vastaan tulla. Haluan meidän suhteen takaisin ja sen tunteen, että on rakkautta. Haluan kuulla myös ne kolme sanaa taas. Haluan puhua lapsista ja niiden hankkimisesta sekä tulevaisuudesta. Mutta välillä tunnen tosi suurta pettymystä siitä, ettei tämä ole toiminut, vaikka kovasti itse yritän. Pettymystä miksi taas kävi näin. Musta tuntuu, että mä oon lykännyt mun unelmia hänen takiaan. Tuntuu, että haluaisin jatkaa jos tämä toimii, mutta toisaalta haluan luovuttaa. En halua tuhlata enää vuosia odottamiseen. Hän kun ei ole valmis tekemään asialle sen enempää eikä suostu terapiaan yksin tai yhdessä. Mitä mun pitäisi oikein tehdä?
Asiantuntija vastaa
Hei ja kiitos kysymyksestä!
Hyvä, että kirjoitit. Mieltä vaivaavan asian tai tapahtuman kirjoittaminen ja läpikäyminen voi jo itsessään helpottaa ahdistusta asian suhteen . On rohkeutta hakea apua ja oletkin jo oivaltanut tärkeän asian; omia toiveita ja tarpeita ei tarvitse eikä kannata laittaa syrjään. On tärkeää tulla kuulluksi.
Pohdit hienosti tilannettanne monelta kannalta. Ikävä, että olet kohdannut uskottomuutta ja vaikean kokemuksen raskaudenkeskeytyksen suhteen. Monenlaiset tunteet ovat tilanteessasi tavallisia. On yhtä normaalia tuntea surua, vihaa ja pettymystä kuin rakkautta ja ilon tuntemuksia. Uskottomuus ja ristiriitaisin mielin tehty abortti ovat kriisejä, jotka olette kohdanneet sekä pariskuntana että yksilöinä. Kuulostaa siltä, että vaikeat asiat ovat osittain jääneet käsittelemättä välillänne ja tämä kalvaa suhdettanne.
Lapsihaave on voimakas ja herkkä kokemus. Eritahtiset toiveet ovat tavallisia parisuhteissa. Mahdollista lasta ajatellen on tärkeää, että lapsi on toivottu kummankin osalta ja vanhemmat sitoutuvat yhdessä lapsen saamiseen. Kuten sanoit, toista ei voi pakottaa. Lapsitoiveesta olisi kuitenkin tärkeää puhua ennen kuin lasta yritetään tai tehdään toisenlainen päätös asian suhteen. Sinulla on myös toisaalta oikeus saada kumppaniltasi vastaus lapsitoivekysymykseen johonkin teidän sopimaanne ajankohtaan mennessä.
On hyvä, että olette muuten käyneet keskustelua. Keskustellessa on tärkeää, että kumpikin osapuoli kokee tulevansa kuulluksi ja saa perustella näkemyksiään. Eriävistä lähitulevaisuuden toiveista ei tulisi syyttää toista. Asian ratkeamattomuus hiertää välejä ja hyvinvointia, joten on hyvä miettiä jonkinlainen aika minkä olet valmis odottamaan ja tarkastelemaan tilannetta. Hetken tauko aktiivisesta miettimisestä voi auttaa (vaikka tämä on helpommin sanottu kuin tehty) ja myöhemmin asiaan palatessa itse miettimässäsi ajankohdassa voit miettiä millaisia ajatuksia ja tuntemuksia tilanne silloin herättää.
Pohdit vaihtoehtoja parisuhteen tulevaisuudesta. Millaisia ajatuksia vaihtoehdot sinussa herättävät? Jos pohdit suhteen jatkamista, voit miettiä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä. Onko sinulla suhteessa turvallinen olo? Oletko onnellinen? Koetko olosi rakastetuksi? Tuletko kuulluksi? Saatko suhteesta voimavaroja jokapäiväiseen elämään? Onko ristiriidat mielestäsi ratkaistavissa? Jos taas mietit vaihtoehtona eroa, voit miettiä seuraavia kysymyksiä. Mitä menetän ja onko se korvaamatonta? Mitä voin saada tilalle? Päätös erosta voi olla joko yhteinen tai jommankumman suhteen osapuolen. Suhteen jatkaminen vaatii sen sijaan yhteistä tahtoa ja töitä yhteisen tulevaisuuden eteen. Voit myös koettaa asettua ajattelemaan puolisosi näkökulmasta. Millaisia tunteita tilanteenne silloin sinussa herättää? Loppujen lopuksi sinun tehtäväsi on kuitenkin kuunnella tuntemuksiasi ja tehdä päätös omien pohdintojen pohjalta.
Oletko keskustellut ajatuksistasi muiden läheisten tai ammattilaisen kanssa? Vaikka puolisosi ei haluaisi käydä terapiassa, voit itse hyötyä terapiasta päästessäsi pohtimaan asioita turvallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä. Ulkopuolisesta avusta voi olla hyötyä, jos kotioloissa asiassa ei päästä yhteiseen näkemykseen ja asia on jatkuvasti mielen päällä.
Toivon sinulle ja teille voimia asioiden käsittelyyn ja pohdintaan.