Siirry sisältöön

Puhelimen käyttö ja vuorovaikutushaasteet mietityttävät

ID 299194

Hei asiantuntijat!

Minua on jo pitkään mietityttänyt kumppanini puhelimen käyttö ja parisuhteemme muutenkin. Hän on harrastanut niin pitkään kuin olemme olleet yhdessä, eli n. 6 vuotta, erilaisia pelejä joita pelataan näytöillä, älypuhelimella tai tietokoneella. Hänen pelaamisensa on hiertänyt minua ennenkin, olen kokenut jääväni usein kakkoseksi näytöille ja olemme monet riidat aiheesta saaneet aikaan, mutta mitään muutosta tilanteeseen ei ole syntynyt. Uusi ulottuvuus asiaan on tullut nyt kun esikoisemme on puolitoistavuotias ja odotamme toista tulevaksi. Mieheni on lopettanut tietokoneella pelaamisen oma-aloitteisesti lähes kokonaan koska sille ei ole aikaa, mutta tämän seurauksena tuntuu että puhelimen jatkuva tuijotus on lisääntynyt, tai sitten vain tiedostan sen paremmin nyt kun meillä on pieni lapsi kotona. Pelkään että jatkuva puhelimen pitäminen kädessä ja sen tsekkailu ja tuijotus vaikuttaa negatiivisesti hänen ja lapsemme suhteeseen ja lapsen kehitykseen.

Se vaikuttaa myös meidän parisuhteeseemme ja muihin ihmissuhteisiin, kun mieheni ei voi esimerkiksi kyläillessä olla pitelemättä puhelinta kädessä, silloinkin kun ei edes katso sitä. Kun keskustelemme hän saattaa pelata puhelimellaan ja jos esimerkiksi pyydän kohteliaasti voisiko hän laittaa puhelimen pois, hän toteaa ettei nyt voi koska pelissä on tilanne kesken. Tai saattaa esimerkiksi tokaista takaisin että voisinko minä vaan olla hiljaa. Nämä pienet tilanteet syövät kunnioitustani miestäni kohtaan sisältä ja alan tuntea hänet enemmän teinipojaksi jonka äiti olen, kuin tasavertaiseksi kumppaniksi. Hän on muilla tavoin hyvä isä, en ole koskaan pelännyt jättää lastamme kaksistaan hänen kanssaan edes vauvana ja hän osaa kyllä myös välillä antaa täyden huomionsa lapselle.

Parisuhteemme on osiltaan hyvä, saamme riidat nopeasti sovittua ja kumpikin on aikeissa pysyä yhdessä pitkään. Mutta asiat jotka suhteessa hiertävät, hiertävät lähes päivittäin ja se alkaa tuntua raskaalta. Koetan puhua hänelle avoimesti tunteistani rauhalliseen sävyyn ja minä -viestein, mutta joka kerta hän hermostuu ja sanoo että minun pitäisi opetella ajattelemaan eri tavalla, että loukkaannun liian pienistä ja olen ylidramaattinen. Kiroilu ja idiootiksi haukkuminen ovat myös tuttuja mantroja silloin kun hän hermostuu. Tiedän etten ole täydellinen itsekään ja koetan tiedostaa omia huonoja puoliani kuten kontrolloinnin tarvetta ja räjähdyksiä silloin kun minua ei ymmärretä.

Rakastan miestäni mutta viime aikoina minulle on tullut tunne ettei hän tahdo samaa kuin minä, harmonista arvostavaa parisuhdetta, vaan toistaa vaan mekaanisesti huonoja käytösmalleja. Suoraan sanottuna tunnen nykyään usein olevani “liian hyvä” hänelle enkä pidä tästä tunteesta yhtään, sillä en ole koskaan pitänyt itseäni jotenkin muita parempana. Olen kuitenkin jollain tapaa kokenut viimeisten parin vuoden aikana menettäväni itseluottamustani. En uskalla puhua tunteistani enää niinkuin ennen koska odotan ja pelkään torjuntaa. Kun itken riidan jälkeen, olen dramaattinen ja siedänkin itkeä koska “itsepä aloitit”.

Mieheni ei halua enää seksiä oma aloitteisesti ja jos tahdon kehuja jouduin useimmiten niitä pyytämään itse. Hän ei kysele vointiani, ei hiero kuin riidan jälkeen, koen olevani hänen mielestään jotenkin arvoton, etten ansaitse huomiota ja huolenpitoa. Tiedän itse kuitenkin olevani hyvä äiti, nainen ja iloinen ja vilpitön ihminen, kauniskin koen olevani ulkoisesti. Silti huomaan jotenkin olevani kuin väljähtänyt versio itsestäni, etenkin mieheni seurassa. Olemme käyneet juttelemassa perheneuvolassa mutta tuloksetta. Mieheni ei suostu maksulliseen terapiaan eikä meillä juuri rahaa siihen olisikaan. Olisiko mitään apuja, neuvoja?

Asiantuntija vastaa

06.10.2023 klo 14:31 - Vanhemmuuden asiantuntija , Väestöliitto

Hei, 

Kiitos kirjeestäsi, jossa pohdit monista eri näkökulmista parisuhteessanne sinua huolettavia ja pohdituttavia asioita. Olet tunnistanut suhteestanne asioita, joihin kaipaisit muutosta ja tuot myös ilmi pohdintasi siitä, tahdotteko te samoja asioita suhteessanne. Kerroit, että haluatte pysyä yhdessä pitkään ja parisuhteenne vahvistaminen vaikuttaa kirjeesi perusteella olevan sinulle tärkeää. Oletteko te pystyneet kertomaan toisillenne mitä toivotte ja ette toivo suhteelta? Joskus se, että rauhassa kuuntelette toistenne toiveita voi auttaa suuntaamaan yhteistä katsetta samaan suuntaan. Millaiseen suhteeseen te molemmat olisitte tällä hetkellä valmiita sitoutumaan ja millainen fyysinen läheisyys tuntuisi juuri tässä elämäntilanteessa hyvältä ja sopivalta teille molemmille? Kuvasit kunnioituksen vähenemistä kumppaniasi kohtaan ja kokevasi itsesi ajoittain arvottamaksi. On hyvä, että olet havahtunut tähän ja rohkenet kirjoittaa sitä auki. Oletteko kertoneet toisillenne, miksi haluatte olla yhdessä ja mitä rakastatte ja arvostatte toisissanne ja suhteessanne? Kuvaat kumppanisi olevan monella tapaa hyvä isä, riitojen sopimisen sujuvan välillänne nopeasti, ja kerrot pyrkineesi tunteista puhuessasi keskittymään minäviestintään. Kerrot myös, että olette käyneet puhumassa perheneuvolassa. Kuulostaa siltä, että näet suhteessanne vahvuuksia ja puolia, jotka puhuvat sen puolesta, että suhdettanne kannattaa hoitaa. Hienoa, että rohkenit lähteä pohtimaan suhteenne kipukohtia myös tätä kautta.  

Toit esille, että sinulle on herännyt huolta kumppanisi puhelimen käytöstä, joka on vaikuttanut vuorovaikutukseen välillänne aiheuttaen ristiriitatilanteita, ohitetuksi tulemisen kokemuksia ja herättänyt sinussa myös huolta siitä, miten huomion kiinnittyminen puhelimeen voi vaikuttaa lapsen ja isän vuorovaikutukseen ja lapsen kehitykseen. Pienen lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa katseella ja sen kohdistumisella on tutkitusti suuri merkitys turvallisen kiintymyksen luomisessa. Lapsen voi olla vaikeaa ymmärtää, mihin aikuisen katse kiinnittyy puhelimella ollessa ja miksi. Aikuinen ei ole tällöin lapselle tunnetasolla kaikilta osin saatavilla. Kiireisessä lapsiperhearjessa, on ymmärrettävää, että toisinaan kuitenkin tulee tilanteita, joissa vanhemman on kiinnitettävä huomiota puhelimeensa lapsen kanssa ollessaankin. Usein puhelimen käyttö on kuitenkin myös valintakysymys ja siihen on hyvä kiinnittää huomioita. On hyvä pohtia, mihin tarpeeseen puhelimella oleminen vastaa. Onko taustalla jokin hyvin inhimillinen perustarve, kuten vaikkapa pyrkimys mielen rauhoittamiseen? Millä muulla tavoin puhelimen käyttöön ajavaa perustarvetta voisi täyttää? Onko pelaaminen joskus ollut vähäisempää ja tullut vähemmän välillenne? Jos on, niin mikä silloin on ollut toisin? Kerroit, että kumppanisi on koko suhteenne ajan harrastanut pelaamista. Voisiko pelaamiselle sopia oman ajan, kuten monille aikaan sidotuille harrastuksille? Tämä olisi aikaa, jolloin kumppanisi tietäisi, että hän voi rauhassa keskittyä omaan, itselleen tärkeään asiaan ja toisaalta vastavuoroisesti pelaamiseen käytettävää aikaa ei tällöin tarvitsisi hakea arjen keskeltä tilanteista, jolloin olette yhdessä.  

Toit esille, että puhelimella oleminen vaikuttaa myös sinun ja kumppanisi vuorovaikutukseen, kuvasit ruudun tulevan väliinne ja aiheuttavan riitoja välillenne. Puhuin aiemmin lapsen ja vanhemman välisestä vuorovaikutuksesta, mutta toki aikuinenkin kaipaa kokemusta siitä, että tulee nähdyksi ja kuulluksi. Voisiko tilannetta avata, jos kerrot, mitä sinulle merkitsee katsekontakti ja häiriöttömän huomion antaminen ja saaminen? Mitä se voisi kertoa siitä, mikä on sinulle tärkeää? Tällöin keskustelu lähtisi etenemään mainitsemiesi minäviestien kautta pehmeästi aihepiiriä nimeten. Mikäli toinen pehmeästä aloituksesta huolimatta esimerkiksi hermostuu, mitä tapahtuu, jos keskittyykin tyynnyttelyyn ja ymmärryksen osoittamiseen tilanteen haastavuudesta? Toki on hyvä myös pohtia, onko pelaaminen omassa kontrollissa, vai onko se pakonomaista ja vaikeasti hallittavissa.  Jos pelaaminen vaikuttaa olevan pakonomaista voi olla hyödyllistä kartoittaa, voisiko kyse olla peliriippuvuudesta. Peliriippuvuudessa pelaaminen muuttuu positiivisten tunteiden tuottamisesta negatiivisten tunteiden välttämiseen ja se voi aiheuttaa yksilölle ja lähipiirille paljon haasteita. Peliriippuvuuteen tarjotaan apua esimerkiksi A-Klinikoilla ja Peluurin maksuttomassa Restart-ohjelmassa 

Kerroit huolestasi liittyen vuorovaikutustilanteiden kärjistymiseen suhteessanne. Tunnetaitoja ja tunteiden säätelyä voi harjoitella myös parisuhteessa. Tunnetaidoilla tarkoitan tässä yhteydessä kykyä tunnistaa ja ilmaista omia tunteita ja kykyä vaikuttaa omaan käyttäytymiseen niin, ettei tunne ota vallanvaltikkaa ja johda ei-toivottuihin seurauksiin, kuten kumppanin sanalliseen loukkaamiseen. Oma elämänhistoria vaikuttaa tunteiden käsittelyyn, mutta uudenlaisia tapoja tunteisiin reagoimiseen voi opetella ja se voi tärkeä panostus omaan hyvinvointiin ja parisuhteen vahvistamiseen. Tunteethan itsessään eivät ole ongelmallisia, mutta toisinaan tunteiden herättämät ajatukset ja tapamme reagoida tunteiden keskellä voivat luoda haasteita vuorovaikutussuhteissa. Tunteisiin vaikuttaminen suoraan voi olla vaikeaa, joten tärkeää oppia tunnistamaan, mitä tarpeita haastavien tunteiden taustalla on. Voit esimerkiksi käydä läpi viimeistä kokemusta, jossa esiintyi voimakkaita tunteita kumppaniin liittyen ja pohtia mikä tunne oli kyseessä, mistä tunne sinulle kertoi, eli mitä halusit toisen ihmisen muuttavan. Tämän jälkeen sinun voi olla helpompaa saada tunteidesi viestiä kumppanisikin kuultavaksi. Usein nimittäin ristiriitatilanteissa myös tunteidemme viesti voi olla ristiriidassa sen ilmaisun kanssa. Esimerkiksi Väestöliiton Vanhemmuus täynnä tunteita-verkkokurssilta löydät materiaalia tunnesäätelystä, johon voit halutessasi tutustua kaikessa rauhassa ja Tunnekeskeisen parisuhdekurssin materiaaleissa on myös paljon hyviä vinkkejä oman suhteen ja omien parisuhdetaitojen vahvistamiseen. Aiheesta on kirjoitettu myös paljon kirjoja, joissa on harjoituksia esimerkiksi parisuhteen ristiriitatilanteisiin ja tunnesäätelyyn, näistä yhtenä esimerkkinä Arto Pietikäisen kirja Joustava mieli parisuhteessa. 

Mikäli koet, että olisi hyödyllistä vielä päästä keskustelemaan näistä teemoista yhdessä tai erikseen asiantuntijan kanssa, voit myös ottaa yhteyttä meidän Perhepulman maksuttomaan keskustelutukeen: www.hyvakysymys.fi/perhepulma.   

Toivon, että pääsette viemään asioita eteenpäin suhteessanne. 

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Tunnepuhuri - hengitys- ja mielikuvaharjoitus

Tämä tunnesäätelyharjoitus voi auttaa rauhoittamaan lasta tunnekuohun aikana. Kun lapsi hermostuu ja on tunnekuohun vallassa, lapsen vireystila...

Lapsen viisi toivetta eroaville vanhemmille

Vanhempien ero on myös lapsen kriisi. Eroavat aikuiset voivat sitä omalla toiminnallaan syventää tai madaltaa. Parhaimmillaan vanhemmat...

Puhutaan rahasta osa 2: Raha-asioista puhuminen lapsen kanssa

Lasten ja nuorten kanssa on tärkeää puhua rahasta ikätasoisesti. Lapsille voi kertoa perheen rahatilanteesta ja siitäkin, että ei ole varaa...