Siirry sisältöön

Olen kolmen lapsen äiti, joista pari jo teinejä....

ID 296934

Olen kolmen lapsen äiti, joista pari jo teinejä. Naimisissa jo vuosia. Parisuhde on erittäin huono ja perheessä on paljon riitaa ja erimielisyyksiä. Teinit ja isä pelaavat jatkuvasti tietokoneella. He valvovat myöhään esim. loma-aikana aamuun asti ja meluavat. En itse tai nuorimmainen lapsi pääse ajoissa nukkumaan. Tai kuten viime yönä heräsin viideltä aamulla pelaamisen ääniin enkä saanut enää unta. Kun menin puolisolle tästä sanomaan, suuttui hän ja haukkui ilon pilaajaksi. Kertoi, ettei koskaan ole minusta välittänyt. Tätä tapahtuu usein. Haukkuu minua myös lasten kuullen, kun hermostuu. Esim. “Sun kanssas ei kukaan voi olla onnellinen.” Olen puhunut hänelle erosta, sillä ajoittain olen kovin ahdistunut, enkä näe tilanteesta muuta ulospääsyä. Puolisokin ajoittain huutaa minulle ja välillä lapsillekin, että pilaatte mun elämäni. Loppujen lopuksi ei kuitenkaan halua erota, sillä haluaa asua omakotitalossa, joka meillä on. Ja kertoo, ettei ole varaa lunastaa minua ulos. Olen jopa sanonut, että minulle riittää osa talon arvosta, mutta se ei auta. Puoliso ei halua elintasonsa laskevan. Ja sitten se kysymys. Mitä voin tässä tilanteessa tehdä? Mietin myös, että onko tuo puolison käytös ihan tavallista riitelyä, jonka kanssa pitää vain elää. Anteeksi hän ei koskaan pyydä, vaan asioista ei puhuta. Eikä lähde perheneuvontaan tms.

Asiantuntija vastaa

01.08.2023 klo 13:31 - Päivi Stelin-Valkama , perheneuvoja, kliininen seksologi , Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Hei!

Kysymyksesi on hyvä. Moni kokee nuorten nettipelaamisen rajaamisen hankalaksi. Jos vielä käy niin, että toinen vanhempi asettuu osaksi ongelmaa, tehtävä alkaa olla mahdoton. Yritys saada tietokoneet kiinni ja nuoret nukkumaan on tuhoon tuomittu, kun toinen perheen aikuisista liittoutuukin teinien kanssa.

Osa perhe-elämän tukevaa perustaa on se, että vanhemmat sopivat kodin säännöistä keskenään ja kumpikin heistä sitoutuu niihin. On toki inhimillistä, että jompikumpi saattaa ostaa kauniina kesäpäivänä yhdet ylimääräiset jäätelötötteröt, mutta kasvatuksen suurten linjojen on tärkeätä pysyä yhtenevinä. Muuten lapset oppivat äkkiä käyttämään hyväkseen vanhempien erimielisyyttä.

Teidän perheessänne isä kävelee yhdessä teinien kanssa äidin ja nuoremman lapsen unen tarpeen yli. Jos pelaaminen aiheuttaa melua, sen täytyy rajoittua kodissa sellaisiin tiloihin ja ajankohtiin, joissa kenenkään lepo ei häiriinny. Tällaisten rajojen asettaminen on perheen aikuisten tehtävä.

Milloin teillä, miehelläsi ja sinulla, vielä oli samansuuntaisia ajatuksia perhe-elämästä ja lasten kasvattamisesta? Millaisia arvoja olette halunneet lapsillenne opettaa? On selvää, että toista vanhempaa ei pitäisi haukkua lasten kuullen. Jos niin käy, lasten pitäisi kuulla myös anteeksipyyntö ja sovinnon teko.

Arvelen, että miehelläsikään ei perhettä perustaessaan ollut tavoitteena päätyä tällaiseen umpikujaan. Niin vain on jotenkin tapahtunut ja peruutusvaihteen löytäminen on vaikeaa.

Ihmisillä on monenlaisia käsityksiä tavallisesta riitelystä. Puolison nimitteleminen ja haukkuminen, yritys liittyä lasten kanssa puolisoa vastaan ja tämän syyttäminen oman elämän pilaamisesta kuulostaa myrkylliseltä riitelyltä. Sellaisessa riidassa ei moitita vain toisen tekoja vaan arvostellaan ja loukataan hänen koko olemustaan, hänen persoonaansa. Tällaisen riitelyn keskellä kasvaminen kuormittaa lapsia, koska he haluavat rakastaa molempia vanhempiaan ja olla asettumatta kummankaan puolelle toista vastaan.

Sanot, että erovaihtoehto ei ole miehen mielestä mahdollinen taloudellisista syistä. Entä millaiset elämän eväät tällainen perhetilanne antaa teille ja lapsillenne? En voi tietää, onko yhteiselämä vai ero paras vaihtoehto teille, mutta suosittelen, että lähtisit vaikka yksin perheneuvontaan tai johonkin muuhun perhe- ja parisuhdepalveluita tarjoavaan paikkaan pohtimaan näitä asioita. Ulkopuolinen ihminen on peili, johon voi rauhassa heijastella omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Kun alkaa puhua hankalista asioista ääneen toisen kanssa, kuulee itseäänkin paremmin.

Käännän vielä hetkeksi ajatukseni mieheesi. Kun suhteenne on alkanut, olette nähneet toisissanne niin paljon hyviä ja yhteensopivia piirteitä, että olette perustaneet perheen. Miehesi on varmaan tuntunut hyvin erilaiselta silloin. Muistatko vielä, millainen hän oli silloin? Mitähän hänelle ja sinulle on vuosien varrella tapahtunut? Kun hän nyt syyttää sinua ja lapsia elämänsä pilaamisesta ja sanoo, ettei sinun kanssasi kukaan voi olla onnellinen, se kuulostaa paitsi loukkaukselta, myös hätähuudolta. Työterveyspalvelut voisivat olla hänelle matalan kynnyksen paikka lähteä miettimään, miten elämässä jaksaisi paremmin. Teidän aikuisten mahdollisimman hyvä vointi on iso asia myös lapsillenne riippumatta siitä, jatkuuko elämänne yhdessä vai erikseen.

Toivon teille molemmille ja koko perheellenne parasta mahdollista tulevaisuutta,

Päivi.

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Keskusteluapua nuorille ja nuorille aikuisille suhteiden pyörteisiin

Ongelmia suhteissa? Entä deittailussa? Sinä alle 29-vuotias, Väestöliiton asiantuntija on tukenasi.

Keskusteluapua nuorille ja nuorille aikuisille suhteiden pyörteisiin

Ongelmia suhteissa? Entä deittailussa? Sinä alle 29-vuotias, Väestöliiton asiantuntija on tukenasi.

Keskusteluapua nuorille ja nuorille aikuisille suhteiden pyörteisiin

Ongelmia suhteissa? Entä deittailussa? Sinä alle 29-vuotias, Väestöliiton asiantuntija on tukenasi.