Siirry sisältöön

Äiti kontrolloi ja arvostelee aikuista lastaan

ID 299414

Äiti kontrolloi ja arvostelee aikuista lastaan. Missä menee raja? Olen lähes 40-vuotias, yksinhuoltajaäidin tytär jolla on kaksi pientä lasta. Äitini on ylenpalttisen avulias ja suuri tuki perheellemme ja samalla ainoa tukiverkostomme, sillä mieheni suku asuu ulkomailla. Hän hoitaa puutarhaamme, remontoi, tiskaa, siivoaa, hoitaa lapsia, auttaa rahallisesti…Kaikkea tätä pyytämättä. Osoitamme jatkuvasti kiitollisuuttamme häntä kiittämällä ja joskus muuten muistamalla. Olen painottanut, että hänen tulisi tehdä asioita vain oman jaksamisensa rajoissa ja vain jos niin itse pyyteettömästi haluaa.

Ongelma on jo koko nuoruus – ja aikuisikäni kestänyt lähes päivittäinen, kovasanainen arvostelu, kritisoiminen ja huomauttelu, jota hän minuun kohdistaa. Se kohdistuu pukeutumiseeni, painooni, ravintooni, hiuksiini, työn määrään, kuinka lapsiani nukutan, mitä jääkaapista löytyy, kuinka paljon ruokaa menee hukkaan, jäikö valo jostain sammuttamatta, millä kulkuneuvoilla menen töihin, mitkä lastenvaunut ostin, hyödynsimmekö tämän syksyn kaikki puiden omenat. Olen aivan normaalipainoinen ja itsestäni huolehtiva nainen, joka on päässyt pitkälle urallaan. Koen myös olevani hyvä vanhempi ja parisuhteemme on kunnossa.

Hän myös jakelee mielellään erilaisia diagnooseja muista läheisistään, kuka on narsisti, kuka ADHD, nepsy, aspereger. Näistä ei ole säästynyt itseni lisäksi mieheni, hänen miehensä, siskonsa eikä lapsemme. Pahinta on, että koen ettei hänen kanssaan kerta kaikkiaan pysty keskustelemaan niin, että hän pystyisi vastaanottamaan myös minun eri näkemyksiäni. Mikäli kehtaan olla eri mieltä, saan vastaan kasan sloganeja: – ”Olet vain ylimielinen narsisti, kun et voi ottaa vatsaan kritiikkiä.” – ”Olisit iloinen, että joku kertoo sinulle kuinka asiat ovat.” – ”Olet hemmoteltu ja kaiken saanut.” – ”Et vain kestä kuulla totuutta.” Olen myös aivan ymmälläni, kuinka hän yhtenä päivänä tarjoaa hoitoapuaan ja heti seuraavana valittaa, kuinka on väsynyt tähän ”teidän touhuun”.

Koen, etten voi mitenkään puolustautua häntä vastaan ja vastusteluni johtaa vaan rajumpaan ja solvaavampaan kielenkäyttöön. Jos koetan aloittaa lauseen ”minusta tuntuu..”, hän saattaa vastata ivallisesti ”..niin, aina sinä ja sinä..”. Otan vastaan epäkohtien huomauttelua aina muutaman kuukauden, kunnes räjähdän totaalisesti kun en enää jaksa. Ajoittain huomaan vaistomaisesti tekeväni valintoja elämässäni niin, että säästyisin pahimmalta kritiikiltä. Jotkut satuttavimmat lauseet, varsinkin ulkonäkööni ja äitiyteeni liittyen pysyvät muistissani yhä. Ja koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi. Voisinko itse tehdä jotakin toisin ja katsoa peiliin? Kuinka paljon aikuisen lapsen täytyy pystyä sulattamaan vanhempansa arvostelua? Missä menee raja ja mistä tämä arvostelun tarve kumpuaa? Hän on kuitenkin ainoa elossa oleva vanhempani ja ainoa läheinen mummi lapsilleni.

Asiantuntija vastaa

13.10.2023 klo 13:07 - Vanhemmuuden asiantuntija , Väestöliitto

Hei, 

Kiitos tärkeästä kysymyksestäsi. Toit ilmi, että kohtaat aktiivisesti perheesi arkeen osallistuvan äitisi taholta lähes päivittäistä arvostelua, kritisoimista, näkemyksiesi ja kokemuksiesi vähättelyä, sekä solvaavaa kielenkäyttöä. Olet huomannut, että äitisi taholta koetun epäasiallisen kohtelun välttely on ajoittain alkanut myös toimimaan elämänvalintojasi ohjaavana tekijänä ja saanut sinut olemaan varuillaan. Kuvaat tilannetta, jossa ikään kuin väistät satuttavaa ja samalla ohitat omat tarpeesi ja toiveesi. Pohdit missä menee raja ja kuinka paljon aikuisen lapsen tulee sulattaa vanhempansa häneen kohdistavaa arvostelua. Kohdistit myös katseen itseesi ja pohdit, voisitko itse tehdä jotenkin toisin. 

On hyvin ymmärrettävää, että kohtaamasi kohtelu satuttaa sinua ja läheisiäsi. Itsetuntosi ja itsearvostuksesi kannalta on merkityksellistä, että elämäsi päätöksissä tiedät tehneesi päätöksen itse, omista lähtökohdistasi ja tarpeistasi käsin. Kuvailusi perusteella minusta kuulostaa siltä, että kohtaat toistuvasti henkistä väkivaltaa arjessasi. Henkisen väkivallan kierteen katkaisu mahdollistaa omanlaisen elämän muodostamisen ja turvallisen arjen. Sinulla ja perheelläsi on oikeus psykologiseen turvallisuuteen, eikä vanhemmuus tai isovanhemmuus oikeuta tämän ohittamiseen. Myös vanhempaansa saa kritisoida. Tätä usein vaikeuttaa se, että vanhempi tai huoltaja on useimmiten ollut se elämän ensimmäinen auktoriteetti ja tästä on syntynyt eräänlainen riippuvuussuhde, josta sopivasti erilleen kasvaminen on iso prosessi. Ihmissuhde vanhempaan on pitkä ja merkityksellinen. Sinulla on kuitenkin oikeus erillisyyteen, omiin elämänvalintoihin ja siihen, että valintojasi kunnioitetaan. Kuvaat, kuinka olet nuoruusiästä asti altistunut äitisi satuttavalle käytökselle. Menneisyyteen ei pysty vaikuttamaan, paitsi ajatusten ja hyväksynnän tasolla, mutta tämä hetki ja tulevaisuus on käsissäsi. Mitä ajattelet, millaiseksi haluat maalata tulevaisuuden? Mitä uhrauksia tai toimia, kenties hetkellistä epävarmuutta ja vastusta muutoksen tekeminen voi aiheuttaa? Mikä auttaa sinua selviämään näiden tunteiden kanssa?  

Vanhemmuussuhteeseen liittyy monia tunnetekijöitä ja toitkin esille äidistäsi myös asioita, joita hänessä arvostat. Hän on tärkeä osa perheenne arkea ja tukiverkkonne. Arvostamasi, arvokkaat asiat välillänne, kuten se, että hän pyytämättä auttaa teitä arjessanne eivät kuitenkaan saa toimia oikeutuksena sinun ja lähipiirisi satuttamiselle. Niiden arvo ja arvostus säilyy, vaikka toisitkin ilmi asioita, joita et toivo teidän väliseenne vuorovaikutukseen. Emme voi muuttaa toisten käytöstä, mutta voimme asettaa rajat sille, kuinka meitä voi kohdella. Jokaisella, myös sinulla on oikeus ihmisarvoiseen kohteluun, äitisikin taholta. Sinulla ja sillä miltä sinusta tuntuu, on väliä. 

Kysymyksestäsi ei selvinnyt tarkemmin, miten olet aiemmin pystynyt ilmaisemaan omia rajojasi, mutta toit ilmi, että ilmaisemasi mielipiteet ovat saaneet aikaan väheksyviä ja satuttavia kommentteja, hyökkäyksellä vastaamista. Minulle jäi käsitys, että olet pyrkinyt vaikeissakin hetkissä saamaan ajatuksiasi esille, mutta tilanteiden selvittäminen on pysähtynyt, jäänyt kesken. Jäin pohtimaan, voisiko omien rajojesi ilmaisemisessa äidillesi auttaa niiden kirjoittaminen ja tuon kirjoituksen luettavaksi antaminen tai lähettäminen. Tällöin sinulla olisi mahdollisuus pohtia rauhallisessa tilanteessa, mitä haluaisit kertoa esimerkiksi tavasta, jolla toivoisit tulevasi kohdatuksi. Voisit myös tuoda esille, mikä on sellaista käyttäytymistä ja puhetta, joka on sinun kodissasi sopivaa, mikä puolestaan ei. Tällöin myös äidilläsi olisi aikaa käsitellä tunnereaktioitaan ja hän pääsisi kuulemaan eli lukemaan ajatuksesi rauhassa, keskeyttämättä ja hiljentämättä sinua. Voisitko esimerkiksi rajata, että olet valmis puhumaan tästä, kun hän lupaa, että se tehdään molemmin puolin rauhallisesti ja toista arvostelematta, esimerkiksi päivän tai jonkin muun ajanjakson kuluttua? Voisit ilmaista asian suoraan, mutta syyttelyä vältellen ja kertoa myös niistä asioista, joita hänessä arvostat. Ne ovat todennäköisiä niitä asioita, joiden takia toivoisit, että suhteenne muuttuisi kunnioittavammaksi.  

Kun olet ilmaissut rajasi sille, miten sinulle ja lapsillesi saa puhua, voit itseäsi arvostavana tekona pysyä jämäkästi sanojesi takana. Joskus voi olla tilanteita, joissa joutuu vahvastikin rajaamaan toista ihmistä, jotta voi säilyttää oman itsenäisyytensä ja kunnioittaa omaa hyvinvointiaan. Tämä voi tuntua haastavalta ja usein lyhyellä aikajänteellä voisi tuntua helpommalta vain taipua ja ikään kuin sopeutua toisen toimintaan. Kannattaa kuitenkin pohtia, mikä palvelee sinua ja sinun hyvinvointiasi pidemmällä aikavälillä. Mitkä vahvuudet sinussa tukevat muutoksessa ja mitä päätös muutoksesta viestii sinulle tärkeistä arvoista? Epäröinnin hetkellä voi esimerkiksi kysyä itseltään, mikä minulle on tärkeää ja mitä en halua menettää. 

Mikäli päädyt kirjoittamaan äidillesi tai ottamaan asian puheeksi esimerkiksi kirjoittamalla jäsentelyn jälkeen, voi olla avuksi harjoitella ennakkoon jämäkkyystaitoja itseksesi ja tämän jälkeen joissain vähemmän latautuneissa tilanteissa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi niin, että päätät ennakkoon sinulle sopivia rajaamislauseita, kuten: ”Minusta tämä tunnelma ei tunnu nyt hyvältä, “Voin keskustella asiasta lisää, kun tilanne on rauhallisempi, ”Ei, tämä ei tunnu minusta nyt hyvältä.”, ”Ei, kerroin sinulle rajani ja minusta tuntuu, ettei niitä nyt arvosteta.” tai ”Haluan välillemme hyvää ja vähemmän satuttavaa.” Tärkeää on, että rajaamislauseesi ovat juuri sinulle sopivia. Aluksi voit esimerkiksi kirjoittaa ylös rajaamislauseitasi, tämän jälkeen toistaa niitä ääneen itsekseen ja ottaa hiljalleen käyttöön ja tunnustella, miltä tällainen suunnitelmallisempi rajojen vetäminen tuntuu erilaisissa tilanteissa. 

Jämäkkyystaitoja ja rajojen vetämistä voi harjoitella myös esimerkiksi ei-sanomisen harjoittelulla ennakkoon peilin edessä, voit myös käyttää tässä rajaamislauseitasi. Voit hakea painokkaan ”ei”-sanan tueksi varmuutta kehostasi. Pyri hakemaan jämäkkää tunnetta myös kehollisesti. Voit esimerkiksi kuvitella, kuinka jalkasi ovat vakaina maata vasten ja niistä lähtee vahvat sinua tukevat juuret maan tai lattian syvyyksiin. Voit ottaa ryhdikkään asennon, kohdistaa katseesi eteenpäin pään ollessa pystyssä, hengittää keuhkot rauhallisesti täyteen ilmaa, tuoda rintakehää ulos ja halutessasi tehostaa viestiä vielä määrätietoisella, mutta ei hätäisellä käsien liikkeellä. Useissa tilanteissa jo pelkkä sana ”ei” voi olla riittävä, ilman mitään selittelyjä ja aggressiivisuutta. 

On hyvä muistaa, ettei sinulla ole velvollisuutta löyhentää rajojasi sen takia, että se olisi toiselle helpompaa. Et voi olla vastuussa äitisi tunteista. Rajojen sanoittaminen ja toisen rajaaminen voi tuottaa haastavia tunteita, mutta tilanne tällaisena aiheuttaa puolestaan sinulle pahoinvointia. Usein voi olla myös niin, että molemmat osapuolet kärsivät näissä tilanteissa, mutta toimintamallien kyseenalaistamiseen ja muutoksen mahdollisuuksiin ei vain olla kiinnitetty riittävästi huomioita tai tilanteen edessä ei ole ollut keinoja. Rajojen asettaminen ja siihen liittyvä asioiden käsittely, voi rakentaa vahvempaa ja ymmärtävämpää suhdetta vanhemman ja lapsen välille. On kuitenkin myös hyvä pohtia, miten toimia, jos tämä ei vaikuta mahdolliselta.  

Ajattelen, että on välittävä teko itseäsi ja lähipiiriäsi kohtaan, että olet lähtenyt hakemaan ratkaisuja tilanteeseenne. Kerroit olevasi pienten lasten äiti, jolloin kotisi ilmapiirin vaikutuskentässä on myös kasvuikäisiä lapsia, jotka tarvitsevat turvaa ja vakautta. Ajattelenkin, että halukkuutesi löytää tilanteeseen muutosta osoittaa myös välittävää vanhemmuutta. On hyvä pohtia, millaisen mallin haluaa lapsille välittyvän siitä, miten toisia ihmisiä kohdellaan. Kertomasi mukaan kokemasi kohtelu on ikään kuin arkipäiväistynyt, eikä tällaisessa tilanteessa ole aina yksinkertaista saada kiinni siitä, mikä satuttaa, loukkaa tai kuormittaa. Olet kuitenkin pystynyt jäsentelemään kokemuksiasi ja toiveitasi hyvin. Tämä on merkittävä ensimmäinen askel ja toivotan sinulle voimia ja rohkeutta tilanteen eteenpäin viemiseen juuri teille sopivalla tavalla. Uskon, että sinussa on paljon sellaista vahvuutta, joka auttaa sinua seuraavissa askeleissa. 

Mikäli haluat keskustella tilanteestasi ja sen aiheuttamista tunteista, voit olla yhteydessä meihin Perhepulman asiantuntijoihin. Maksuttomista palveluistamme löydät lisätietoa täältä: www.hyvakysymys.fi/perhepulma 

Väestöliiton maksuttomissa Sukupolvien sopu- palveluissa tarjotaan myös neuvontaa ja tukea isovanhemmille ja heidän läheisilleen, kun lähisuhteissa on huolia. Tukea voi saada esimerkiksi tilanteissa, joissa koetaan haasteita oman aikuisen lapsen vanhemmuuden tapojen kunnioittamisessa ja halutaan vahvistaa isovanhemman ja hänen aikuisen lapsensa suhteen muodostumisessa tasavertaiseksi. Lisätietoa löydät täältä: https://www.hyvakysymys.fi/palvelukortti/tukea-isovanhemmille-sukupolvien-sopu/ 

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Perhepulma-chat alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten vanhemmille ja lasta odottaville

Tule juttelemaan maksutta ja luottamuksellisesti Väestöliiton asiantuntijan kanssa, jos sinulla on vanhemmuuteen, pari- tai perhesuhteisiin tai...

Tunnepuhuri - hengitys- ja mielikuvaharjoitus

Tämä tunnesäätelyharjoitus voi auttaa rauhoittamaan lasta tunnekuohun aikana. Kun lapsi hermostuu ja on tunnekuohun vallassa, lapsen vireystila...

Lapsen viisi toivetta eroaville vanhemmille

Vanhempien ero on myös lapsen kriisi. Eroavat aikuiset voivat sitä omalla toiminnallaan syventää tai madaltaa. Parhaimmillaan vanhemmat...