Tulehdukselliset suolistosairaudet ja seksuaalisuus
Mitä ovat tulehdukselliset suolistosairaudet?
Tulehduksellisilla suolistosairauksilla tarkoitetaan kroonisia maha-suolikanavan tulehduksia. Sairauksista käytetään myös lyhennettä IBD (inflammatory bowel diseases). Tavallisimpia tulehduksellisia suolistosairauksia ovat Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus (Colitis ulcerosa).
IBD:n tyypillisiä oireita ovat ripuli, veriset ja limaiset ulosteet, vatsakivut ja vatsakrampit ulostamisen yhteydessä. Sairaus voi alkaa äkillisesti tai olla pitkään vähäoireinen, ja taudin aktiivisuus tyypillisesti vaihtelee. Osalla rauhoittuneet vaiheet voivat kestää vuosiakin, osalla oireita esiintyy tiheämmin tai jatkuvasti. Tauti on kuitenkin krooninen, eli sairaus voi aktivoitua pitkänkin rauhallisen jakson jälkeen.
IBD:n esiintyvyys on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Tavallisesti IBD todetaan 15–35-vuotiailla, mutta sairauden puhkeaminen on mahdollista minkä ikäisenä tahansa. Tulehduksellisten suolistosairauksien perimmäistä syytä ei tunneta, eikä sairauksille ole mitään yhtä yksittäistä aiheuttajaa.
Jos itsellä on tulehdukselliseen suolistosairauteen viittaavia oireita, tulee hakeutua lääkäriin selvittämään oireiden syytä. Kaikissa sairauden hoitoon liittyvissä kysymyksissä ensisijainen asiantuntija on hoidosta vastaava lääkäri.
Miten tulehduksellinen suolistosairaus voi ilmentyä nuoruudessa
Nuoruudessa tulehdukselliset suolistosairaudet voivat aiheuttaa aliravitsemustilaa, joka voi vaikuttaa myös murrosiän kehitykseen. Hoitoon käytettävistä lääkkeistä kortisoni voi vaikuttaa murrosiän etenemiseen ja muutoksiin. IBD voi aiheuttaa kuukautiskierron epäsäännöllisyyttä ja runsasta vuotoa. Osa IBD:tä sairastavista nuorista saattaa reagoida sairauteen ja sen oireisiin kontrolloimalla syömistä. Kontrollointi voi vahvistuessaan ja pitkittyessään johtaa syömishäiriöön.
IBD:tä sairastavan voi olla vaikea tehdä pitkäaikaisia suunnitelmia, tai niihin tuntuu mahdottomalta sitoutua. Sairauden aktiivisemmat vaiheet voivat aiheuttaa eristäytymistä ja vetäytymistä sosiaalisista tilanteista.
Sairaus ei koskaan ole ihmistä määrittävä tekijä. Mieluisat harrastukset, läheiset ja arjen rutiinit tuovat turvaa vaikeinakin hetkinä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tulehduksellinen suolistosairaus todetaan, ja sopivat hoidot voidaan aloittaa, sitä paremmin voidaan tukea kasvun ja arjen sujumista tavanomaiseen tapaan.
Intiimit ihmissuhteet
Läheiset ihmissuhteet parhaimmillaan tuovat osapuoltensa elämään paljon hyvinvointia. Toimiva ihmissuhde voi auttaa sopeutumaan elämään tulehduksellisen suolistosairauden kanssa. Toimimaton ihmissuhde taas voi kariutua sairauden vaikeisiin vaiheisiin, tai sairauden diagnosoimisesta aiheutuneeseen kriisiin. Sairastuminen ei mitenkään automaattisesti tuo ongelmia ihmissuhteisiin.
Intiimissä ihmissuhteessa puhumisen merkitys korostuu suhteen osapuolen sairastuessa. Erilaiset pelot ja huolet voivat nousta sekä sairastuneen itsensä, että hänen kumppaninsa/kumppaneidensa mieleen. Se, millaiset asiat huolia aiheuttavat, voivat muuttua sairauden eri vaiheissa. Suhteen yleinen kyky selvitä kriiseistä, kumppaneiden välinen kunnioitus, sekä muut läheisyyttä ja avoimuutta tukevat keinot auttavat pitämään suhteesta kiinni vaikeissakin tilanteissa.
Sinkkuna elävä saattaa pohtia, missä vaiheessa treffailua sairaudesta tulisi kertoa. Kynnys uusiin ihmisiin tutustumisessa tai seksikumppanin hakemisessa voi nousta. Oikea ajankohta ja tapa kertomiselle riippuu aina ihmisestä. Tärkeintä on, että itse kokee olonsa turvalliseksi kertomisen hetkellä. Monille sairauden aktiivinen salaaminen voi tuntua raskaalta, ja avoimuus asiasta helpottaa oloa.
Seksi
Tutkimusten mukaan seksuaaliset toimintahäiriöt ovat IBD:tä sairastavilla yleisiä. Naisilla epämukavuus tai kipu yhdynnän aikana vaikuttavat seksuaaliseen haluun, kiihottumiseen ja orgasmiin. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että suolistosairauden ollessa hallinnassa, seksuaalinen mielihyvä on samanlaista kuin sairastamattomillakin. Toisin sanoen sairauden mahdollisimman hyvä hoito on seksuaalisen mielihyvän kokemisen kannalta tärkeää.
Seksi ja seksuaalinen nautinto ovat paljon muutakin kuin sukuelinten parissa tapahtuva seksi. Erityisesti sairauden vaikuttaessa sukuelinten alueella, voi muunlaisen läheisyyden ja hyväilyn merkitys korostua yhdynnän sijaan.
On hyvä ottaa huomioon, että aktiivivaiheessa oleva suolistosairaus voi vaikuttaa ehkäisypillereiden tehoon, ja tulehdukselliseen suolistosairauteen käytettävä lääkitys voi vaikuttaa maksa-arvoihin. Ehkäisyvaihtoehdoista keskustellessa lääkärin tai terveydenhoitajan kanssa on hyvä kertoa tulehduksellisesta suolistosairaudesta, jotta se osataan ottaa huomioon ehkäisymuotoa valittaessa.
Hoitokeinot ja niiden mahdollinen vaikutus seksuaalisuuteen
Tulehduksellisiin suolistosairauksiin voi liittyä hoitokeinoina lääkkeitä ja leikkauksia, jotka voivat omalta osaltaan vaikuttaa sairastavan seksuaaliseen minäkuvaan ja seksuaalitoimintoihin.
Lääkehoidolla voi olla ajoittaisia vaikutuksia hedelmällisyyteen, erektioon ja seksuaaliseen haluun. Suolistosairauksiin voi liittyä masennusta, johon määrättävät lääkitykset voivat myös vaikuttaa seksuaalisuuteen esimerkiksi haluttomuutena tai orgasmivaikeutena.
Leikkaushoidot voivat aiheuttaa toiminnallisia häiriöitä, kuten emättimen kuivuutta, tuntopuutoksia, yhdyntäkipuja, erektiohäiriöitä ja siemensyöksyongelmia. Osa leikkauksessa mahdollisesti aiheutuvista hermovaurioista on palautuvia. Leikkaushoitoon päädytään usein silloin, kun muilla hoitomuodoilla ei ole saatu toivottua vastetta. Leikkaushoito voi tällöin tuoda mukanaan sellaista helpotusta oireisiin, että se lopulta parantaa seksuaalista mielihyvää.
Suolistosairaudet voivat muuttaa minäkuvaa erityisesti kehonkuvan osalta. Hoitojen tuomat muutokset kehoon laittavat käsittelemään kehonkuvaakin uudelleen, varsinkin jos muutokset ovat näkyviä. Negatiivisesti sävyttynyt kehonkuva usein vähentää seksuaalista halukkuutta. Tilanteeseen sopeutuminen, sekä itsetunnon ja minäkuvan työstäminen eheyttävät myös seksuaalisuutta.
Kaikilla hoidoilla tarkoituksena on sairastuneen elämänlaadun ja toimintakyvyn parantaminen, sekä oireiden helpottaminen. Sairauden hoitoon liittyvistä asioista, ja hoidon vaikutuksista seksuaalisuuteen kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa.
Millä keinoin eteenpäin?
Hyvä sairauden hoito vaikuttaa hyvinvointiin kaikilla elämän osa-alueilla, ja ehkäisee esimerkiksi mielenterveyden ongelmia. Oman jaksamisen tukeminen on pitkäaikaissairauden kanssa aina tärkeää. Keinoja tähän ovat esimerkiksi päivittäiset stressittömät hetket itselle sopivan toiminnan parissa, tai hyvinvointia tukevien elämäntapojen ylläpitäminen.
Ihmissuhteissa yhteinen huumori, avoin keskustelu ja tiedonhankinta auttavat sekä sairastavaa että tämän läheisiä sairauden ja sen oireiden kanssa toimeen tulemisessa.
Vertaistuki voi tarjota näkökulmia sekä sairastavalle, että hänen läheisilleen. Vertaisten kanssa voi tuntua luontevammalta keskustella avoimesti kaikenlaisista sairauteen liittyvistä asioista.
Jos tulehduksellinen suolistosairaus aiheuttaa vaikeuksia omaan seksuaaliseen minäkuvaan tai intiimiin ihmissuhteeseen, voi olla hyvä keskustella asiasta seksuaaliterapeutin, hoitavan lääkärin, tai muun ammattilaisen kanssa. Lisäksi tulehduksellisten suolistosairauksien parissa toimivilta järjestöiltä löytyy sopeutumiskursseja ja muuta vertaistoimintaa eri ikäisille.
Seksuaalisuuteen liittyvistä pohdinnoista voi tulla juttelemaan seksuaalineuvonnan chattiin.
Kirjoittajat: Nuorten palvelujen asiantuntijat, Väestöliitto
Lähteet: Tulehdukselliset suolistosairaudet ja seksuaalisuus – opas potilaille (opinnäytetyö) , IBD ja muut suolistosairaudet ry:n kotisivut, Reunapaikka.fi-sivusto