Siirry sisältöön

Satu vai totuus?

28.10.2018 klo 19:00 - Tuottanut Väestöliitto
Aina kannattaa kertoa totta siitä, mistä lapset tulevat. Kertomukset jotka eivät ole totta, tuntuvat myöhemmin lapsesta petkutukselta. Kun totuus selviää ja lapsi tajuaa tulleensa huijatuksi, se voi nolottaa tai suututtaa häntä.

Lapsilla pitää olla oikeus kysyä kaikkia asioita. Näin he oppivat ja uskaltavat kysyä kaikkea. Jos lapselle hermostutaan, kun lapsi kysyy hänelle yksinkertaista asiaa, lapsi hämmentyy. Hän tajuaa, että kyseessä on asia, josta ei voi puhua suoraan. Lasta hävettää, kun hän on kysynyt sitä. Tämän jälkeen hän ei ehkä halua kysyä vanhemmiltaan enää mitään.

”Aikuisen kiusaantuneisuus tms. vie asiaa vain huonompaan suuntaan, lapset aistivat että asiat olisivat jotenkin salaisia tai häveliäitä tms.” (ammattilaisen vastaus)

 

“Kysyin äidiltäni mistä lapset tulevat. Hän sanoi pyllystä. Kavereilleni kerroin tämän ja he sanoivat muuta. Tuli nolo olo.” (vanhemman vastaus)

Tosiasiatkin voi kertoa lapselle kauniisti ja vaikka sadun kautta. Voit kertoa lapselle tarinan siitä, miten juuri häntä toivottiin ja suunniteltiin, odotettiin ja vihdoin saatiin!

Tärkeintä lapsen seksuaalikasvatuksessa on se, että lapsen uteliaisuutta ei paheksuta, vaan hän voi avoimesti kysellä asioita turvallisilta ja luotettavilta aikuisilta lähipiirissään. Yksinkertainen, ikätasoinen totuus on paras tieto lapselle.

Alle kouluikäistä kiinnostaa oman kehon toiminta. Yleensä myös lasten saaminen tulee esille ohimennen, jolloin tieto vauvan siemenistä ja vauvan kodista äidin masussa on hyvä, eikä mitenkään vaarallinen tieto.

“Asioista kerrottiin niin kuin ne ovat, eikä sepitetty mitään haikara juttuja.. Olin 3,5-vuotias kun veljeni syntyi ja kerroin mummille, että isä laittoi äidin sisälle veljen siemenen ja se alkoi kasvaa äidin masussa ja syntyi äidin pimpistä ulos… Näin asia minulle kerrottiin, ilma satuja, mutta myös ilman liikoja yksityiskohtia..” (vanhemman vastaus)

Hankalalta tuntuvan kysymyksen kohdalla kannattaa ajatella, että on hyvä kun lapsi uskaltaa kysyä juuri sinulta! Muuten hän jää esimerkiksi kavereiden tietojen varaan.

Ei kannata vastata, että hyi kauhea, ei tuollaista saa kysyä. Ellet heti tiedä mitä sanoa, vastaa: ”Onpa hyvä kysymys, tätä täytyy miettiä. Jutellaan asiasta vähän myöhemmin aivan rauhassa.” Kaikista asioista voi ja saa kysyä omalta vanhemmalta tai aikuiselta, joka on kaikkein turvallisin ja viisain tietolähde.

”Luetaan yhdessä kirjaa “mistä lapset tulevat” sitä mukaa kun eri kysymyksiä tulee :)” (vanhemman vastaus)

Kirjoittanut: Vanhemmuuden asiantuntijat, Väestöliitto

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Tunnepuhuri - hengitys- ja mielikuvaharjoitus

Tämä tunnesäätelyharjoitus voi auttaa rauhoittamaan lasta tunnekuohun aikana. Kun lapsi hermostuu ja on tunnekuohun vallassa, lapsen vireystila...

Lapsen viisi toivetta eroaville vanhemmille

Vanhempien ero on myös lapsen kriisi. Eroavat aikuiset voivat sitä omalla toiminnallaan syventää tai madaltaa. Parhaimmillaan vanhemmat...

Puhutaan rahasta osa 2: Raha-asioista puhuminen lapsen kanssa

Lasten ja nuorten kanssa on tärkeää puhua rahasta ikätasoisesti. Lapsille voi kertoa perheen rahatilanteesta ja siitäkin, että ei ole varaa...