Parisuhteen seksuaalisuus on molempien vastuulla

Puolisoiden erilaiset elämäntilanteet, mielialojen vaihtelu, erilaiset tunnetilat, ilot ja surut, vaikuttavat seksuaaliseen halukkuuteen ja haluttomuuteen parisuhteessa. On täysin normaalia, että välillä seksuaalielämä on enemmän tyydyttävää ja välillä vähemmän. Kriisitilanteissa seksuaalielämä on luonnollisesti erilaista kuin seesteisimmissä elämän vaiheissa. Erilaiset stressi- ja väsymystilat syövät energiaa. Halukkuuden ja haluttomuuden kaudet vaihtelevat kaikilla ihmisillä sukupuoleen katsomatta. Monet voivat elää hyvää ja tyydyttävää elämää vähäiselläkin seksillä, jos se sopii parin molemmille osapuolille.

Odotukset sekä tarpeet seksuaalisuudessa muuttuvat ihmisen elinkaaren aikana. Hyvässä suhteessa osapuolien toiveet osataan huomioida ja niistä keskustellaan. Toimivassa suhteessa osataan löytää myös ratkaisuja parin erilaisen seksuaalisen aktiivisuuden suhteen. Tärkeää on, että ratkaisut tyydyttävät molempia osapuolia. Vasta rakastunut pari voi haluta suhteen alussa rakastella usein samaan tahtiin. Myöhemmin arjen koittaessa kummankin erilaiset seksihalut tulevat paremmin näkyviin.

Seksuaalisen kanssakäymisen kautta kysytään monia asioita; tulenko hyväksytyksi, huomatuksi, rakastetuksi, olenko sinulle tärkeä ja ainutlaatuinen? Aina ihmiset eivät halua seksiä ja pari voikin miettiä, löytyykö suhteessa muita tapoja vastata näihin kysymyksiin. Henkilökohtaiset eroavuudet vaativat osapuolilta halua tehdä kompromisseja, löytää joustavuutta ja keinoja ratkaista eroavuudet positiivisella tavalla. Molempien tulee voida kokea, että juuri minä itse pystyn säätelemään minulle sopivaa läheisyyttä, intiimiyttä ja seksuaalielämää.

Toimivassa seksuaalisuhteessa huonot ajat vaihtelevat onnellisempien aikojen kanssa, kumppanit kokevat olevansa toistensa ystäviä ja kohtelevat toisiaan kuin ystävää. Kun parisuhteen kokee riittävän turvallisena, kumpikin uskaltaa ilmaista itseään, omia tarpeitaan, tunteitaan ja seksuaalisuuttaan sekä arkipäiväisessä yhdessäolossa että intiimissä läheisyydessä. Jos jompikumpi ei tunne olevansa turvassa parisuhteessaan, joko henkisesti tai fyysisesti, joko itsestä tai suhteesta johtuvista syistä, estyy sekä tunteiden ilmaisu että kontaktiin tulo.

Seksuaalisuus antaa parisuhteelle lujuutta ja kestävyyttä. Monille riittävän hyvä seksuaalisuhde on parisuhteen ytimessä ja lujittaa sitä. Tyydyttävimmillään se auttaa rentoutumaan ja kokemaan läheisyyttä, joka synnyttää intiimiyttä ja auttaa näin luomaan kiintymystä puolisoiden välille. Jokainen meistä haluaa olla pidetty, rakastettu ja haluttu parisuhteessaan. Hyvä ja riittävän toimiva seksuaalisuhde lujittaa myös uskollisuutta, vapauttaa ja tuo suhteeseen luovuutta. Puolisot kokevat näin suhteen syvemmin tyydyttäväksi.

Toimiva seksuaalisuus edellyttää riittävän pitkän ajan viettämistä yhdessä

Elämästä, parisuhteesta ja seksistä on nyky-yhteiskunnassa tullut suoritus, joka aiheuttaa paineita. Ahdistumme ja väsymme. Sen takia meidän voi olla vaikea nähdä parisuhdetta paikkana, jossa voimme latautua. Suhteessa suoriudutaan kuin projektissa ja vaatimukset hyvään vanhemmuuteen, kumppanuuteen ja seksipartnerina olemiseen kasvavat. Kuitenkin parisuhteen toimiva seksuaalisuus edellyttää, että pari viettää riittävän pitkän ajan yhdessä, esimerkiksi päivän tai viikonlopun. Silloin tunteet toista kohtaan ehtivät nousta pintaan arjen tohinan alta.

Ole läsnä, tässä ja nyt, itsellesi ja toiselle. Ei vain harrastaessa seksiä, vaan myös arjen hetkissä päivän mittaan. Ajattele, että parisuhteen parhaat hetket ovat saari keskellä jokea. Saareen kumpikin tietää voivansa uida silloin tällöin levähtämään toinen toistensa sylissä.

Läsnä oleminen tarkoittaa, etteivät ajatuksesi ja tunteesi ole muualla. Se antaa voimaa, rauhaa, levollisuutta ja turvallisuutta. Suorittaminen, tehokkuus ja vaatimukset estävät aidon läsnäolon ja erottavat meidät itsestämme ja kumppanistamme. Läheisessä intiimissä suhteessa pitää saada jakaa omia ajatuksia, mielikuvia, tunteita ja tarpeita. Siinä on oltava mahdollisuus kokea, että seksuaalinen käyttäytymisemme on luvallista ja hyväksyttyä. Jos huomio menee siihen, kuinka usein rakastellaan, vie se pohjan nautinnolta ja seksuaalinen halu ja tunteet kaikkoavat ja tyytymättömyys lisääntyy.

Parisuhteen ydinkysymys on, miten lähelle toisen voi päästää ja miten kaukana hänet voi pitää. Jos tämä raja ylittyy, kokee ihminen ahdistusta. Joku lähtee pois tilanteesta, joku toinen ei enää kykenekään jatkamaan ja kokee epäonnistuvansa. Tällöin pelko epäonnistumisesta voi jäädä kytemään.

Läheisyyden ja etäisyyden säätely on kaikkien parisuhteiden keskeinen haaste ja kuuluu niin kutsuttuihin ikuisiin ongelmiin. Vaikka ikuisia ongelmia ei voidakaan ratkaista, parin tulisi pystyä saamaan niistä aikaan keskustelua ja oppia elämään niiden kanssa. Muutoin joudutaan lukkiutuneeseen tilanteeseen, jolla ratkaisemattomana on usein tuhoisia seurauksia suhteelle. Tilanne aiheuttaa monenlaista ahdistusta ja pettymystä molemmille.

Pitkässä suhteessa opitaan vuosien varrella erilaisia keinoja, kykyjä ja taitoja saada läheisyys, intiimiys ja seksuaalisuhde sujumaan. Edellytyksenä on riittävä tutustuminen itseensä ja omiin tarpeisiin sekä toiseen ja tämän tarpeisiin.

Kirjoittajat: Parisuhteen asiantuntijat, Väestöliitto