Siirry sisältöön

Moni tuntee yksinäisyyttä

18.08.2021 klo 09:45 - Kirjoittanut Minna Jaakkola , Pari- ja perhesuhteiden asiantuntija , Väestöliitto
Uudet tutkimukset kertovat huolestuttavaa tietoa siitä, kuinka koronaepidemia on lisännyt erityisesti 20-54 -vuotiaiden ahdistuneisuutta ja masennusta sekä yksinäisyyden kokemusta. Tähän ryhmään kuuluu valtaosa pienten lasten vanhemmista. Omia tuntemuksia on syytä tarkastella erityisellä armollisuudella ja pandemiavaikutuksien valossa. Tieto siitä, miksi nyt ahdistaa ja tuntuu yksinäiseltä mahdollisesti enemmän kuin tavallisesti, voi tuoda toivoa ja valoa tulevaan.

Pitkittynyt pandemia on ollut valtaosalle meistä stressaava kokemus. Se on vaikuttanut erityisesti ihmissuhteisiimme. Sosiaalinen eristäytyminen, kosketuksen ja yhteydenpidon vähentyminen muiden kanssa, etätyö ja harrastusten ja erilaisten ajanviettopaikkojen kiinniolo – nämä kaikki ovat lisänneet yksinäisyyden kokemusta.

Perheille erityisen tärkeää on usein samassa tilanteessa olevien vertaistuki ja kanssakäyminen, joka on vähentynyt tai hankaloitunut paljon. Tutkimukset osoittavat, että aliarvioimme toisten kokemusta yksinäisyydestä tai vaikeuksista. Ajattelemme helposti, että toisilla menee paremmin, eikä heillä ole ahdistavia ajatuksia, mikä myös lisää omaa psyykkistä kuormitusta.

Jos meitä pyydetään arvioimaan muiden onnellisuutta tai itseluottamusta, yliarvoimme sitä. Jos taas pyydetään arvioimaan toisten kokemusta stressistä, ahdistuneisuudesta tai yksinäisyydestä, tuloksena on aliarviointi. Tämä virhearviointi tapahtuu usein sen kummemmin miettimättä, sillä aivomme tekevät sen automaattisesti – omalla kohdallamme pystymme ymmärtämään, että esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kerromme vain pienen osan itsestämme, mutta emme pysty soveltamaan tätä periaatetta muihin.

Yleisiä stressin aiheuttamia tuntemuksia ovat erilaiset pelot, vihaisuus, turhautuminen, välinpitämättömyys ja surullisuus. Ahdistuneena koemme enemmän hankaluutta tehdä päätöksiä tai keskittyä tai suunnitella tulevaa. Voi olla, että asiat, joista oli aiemmin kiinnostunut, eivät tunnu enää innostavan. Erilaiset fyysiset vaivat voivat myös lisääntyä. Näyttää myös siltä, että sosiaalisiin tilanteisiin ja paikkoihin liittyvät pelot ovat yleistyneet pandemian myötä. Nämä ovat myös asioita, joista suurin osa meistä vaikenee, vaikka niin moni tuntee samoin.

Sosiaalisen kanssakäymisen edut ihmisen hyvinvoinnille ovat kiistattomat. Sosiaaliset suhteet – perhe- ja ystävyyssuhteet, mutta myös monenlainen satunnainen kanssakäyminen kuten työpaikan epävirallinen vuorovaikutus ja kuulumisten vaihto kaukaisenkin sukulaisen kanssa, lähtökohtaisesti parantavat psyykkistä ja fyysistä terveyttä. Sosiaalisen eristyneisyyden tiedetään aiheuttaa suorastaan kipua, sillä aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin fyysistä kipua tuntiessa.

Ihminen tarvitsee muita voidakseen hyvin. Sosiaaliset suhteet lisäävät onnellisuuden ja joukkoon kuulumisen kokemusta, myötätuntoa toisia ja itseä kohtaan ja pidentävät elinikää. Ihmiset ympärillä lisäävät myös luovuutta ja oppimiskykyä. Niiden pitkittyneellä puuttumisella on käänteisiä vaikutuksia.

Vaikka kynnys ottaa yhteyttä kaveriin pitkästä aikaa olisi korkea, nyt on hyvä aika tehdä se. On hyvin todennäköistä, että hän on myös kaivannut sinua. Ahdistuneisuuden, masennuksen ja yksinäisyyden tunteet luovat helposti negatiivisuuden kehää, joka vaikeuttaa tämän kynnyksen ylittämistä: voi tuntua raskaalta tai pelottavalta ottaa yhteyttä. Voi tuntua, että pitäisi jaksaa esittää pirteää tai kiinnostunutta. Siksi kannattaakin muistaa – tutkimusten valossa oman (ja myös kaverin!) hyvinvoinnin kannalta yhteydenpidon edut ovat kiistattomat! Myös se, että kerromme hankalista tunteista helpottaa useimmiten omaa oloamme, mutta myös toisen oloa.

Lähteitä:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008008206.html

Jordan, A. H., Monin, B., Dweck, C. S., Lovett, B. J., John, O. P., & Gross, J. J. (2011). Misery has more company than people think: Underestimating the prevalence of others’ negative emotions. Personality and Social Psychology Bulletin, 37(1), 120–135.

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Rakentava vuorovaikutus - Hanna Savanna

Kipua sairastavalla ja läheisillä voi olla kokemuksia siitä, että heitä ei ymmärretä. Miten omista tunteistaan ja tarpeistaan voisi kertoa...

Nyytin chat 2.12. klo 18-20: Olen erilainen kuin muut - onko minulla paikkaa opiskeluyhteisössä?

Onko sinulla tunne siitä, että sinua ja muita opiskelijoita erottaa jokin läpinäkyvä seinä? He siellä ja minä täällä. Tunnetko usein, että...