Miten riidellä rakentavasti?
Tunteiden säätely tarkoittaa ihmisen keinoja lievittää tai vahvistaa tunnereaktioita tavoitteiden saavuttamiseksi ja tasapainon säilyttämiseksi. Parisuhteessa keskeistä on, miten vahvistetaan ja pidetään yllä keskinäistä hyvää ilmapiiriä ja miten lievitetään vaikeuksia. Sekä kielteiset että myönteiset tunteet ovat tärkeitä. Myönteiset tunteet ylläpitävät keskinäistä läheisyyttä. Kielteiset tunteet ovat viestejä siitä, mikä ei toimi ja mitä tarvitsemme.
Tapoja myönteisyyden vahvistamiseen
Toisen tunteminen
Pyri uteliaisuuteen toisen sisäistä maailmaa kohtaan. Pysähdy kysymään kerran viikossa, mitä toinen toivoo? Mitä pelkää? Mistä on huolissaan? Mistä haaveilee? Avoimet kysymykset viestivät kiinnostusta ja auttavat keskustelua:
”Miten päiväsi meni?”
Arvostuksen osoittaminen
Kiitos, kehu ja toisen arvostaminen ääneen tuntuvat hyvältä. Se herättää kiitollisuuden ja lämmön tunteita. Kiitos ja kehu motivoi tuhat kertaa paremmin kuin kritiikki. Parisuhteen hoitamisen ei tarvitse olla isoja ja näyttäviä asioita, vaan pikemminkin paljon pieniä asioita.
”Näytätte ihanilta kun leikitte noin”
”Kiitos, kun tiskasit”.
Toisen puoleen kääntyminen
Pienissä arjen tilanteissa haemme monin pienin tavoin yhteyttä kumppaniin. Kyse voi olla esimerkiksi huomion, keskustelun, helpotuksen, vitsailun, hellyyden, seksin tai tuen hakemisesta toiselta:
”Olen huolissaan veljestäni”
”Voisitko kylvettää vauvan?”
Yleensä emme ole kovin tietoisia näissä tilanteissa. Aina emme myöskään osaa lähettää kovin selkeitä viestejä. Aloitteeseen voi vastata kolmella tavalla: kääntyä toisen puoleen ja vastata aloitteeseen, jättää sen huomiota tai vastata kielteisesti. Toisen puoleen kääntyminen lujittaa läheisyyttä ja viestii toiselle, että hän on arvokas ja tärkeä.
Stressiä lievittävä keskustelu
Stressiä lievittävässä keskustelussa otetaan vastaan kumppanin ajatukset ja tunteet. Keskitytään olemaan toiselle läsnä, kuuntelemaan ja ymmärtämään. Keskustelussa ei neuvota tai esitetä ratkaisuja. Ymmärryksen täytyy edeltää neuvontaa.
Kuulijana
- Osoita mielenkiintoa ja kysy avoimia kysymyksiä: ”Miltä se tuntui?”
- Osoita ymmärrystä: ”Minuakin suututtaisi tuossa tilanteessa”
- Tarjoa tukea: ”En hyväksy sitä, että hän loukkaa sinua”
- Osoita hellyyttä: ”Tule tänne niin halataan. Et ole yksin”
Kuulijan kannattaa välttää
- Puolison huomiotta jättämistä
- Vastaamattomuutta
- Kriittisyyttä
- Mielipahan aiheuttajan puolelle asettumista
Keinoja rakentavaan ristiriitojen kohtaamiseen
Pehmeä aloitus
Aloita keskustelu vuorovaikutusta edistävästi. Valitse keskustelulle sopiva aika. Puhu omasta kokemuksestasi ja kuvaile tilanne syyttämättä toista. Kerro mitä tarvitset. Vuorovaikutus on kehämäistä ja jatkuu yleensä siinä sävyssä, jossa se on aloitettu. Älä varastoi mielipahaa. Vältä totaalisia ilmaisuja ”sinä aina” tai ”sinä et koskaan”.
Vaikutuksen hyväksyminen
Ristiriitatilanteessa molempien kokemukset tilanteesta ovat tosia. Ei ole hyödyllistä riidellä siitä, kumman kokemus on oikea ja kumman väärä. Ota vakavasti toisen näkemys, yritä ymmärtää se, kysy tarkennusta ja pyri eläytymään toisen asemaan. Toiselle tulee mahdolliseksi kuulla sinua yleensä vasta sitten, kun olet kuullut ensin hänen kantansa ja osoittanut, että ymmärrät sen. Ota vastuu omasta osuudestasi ristiriidassa, ole valmis tarkastelemaan ja muuttamaan omaa osuuttasi.
”Ymmärrän, että olet pettynyt siihen, että minulle tuli työmatka. Olet ollut niin paljon yksin vauvan kanssa. En tainnut kuulla sinua tarpeeksi.”
Aikalisä – rauhoittuminen
Kun riidellessä tunteet vyöryvät yli, havainnointi ja ratkaisuvaihtoehdot kapeutuvat. Opettele rauhoittamaan itseäsi ja harjoittele tilanteen pysäyttämistä. Aikalisä tarkoittaa, että rauhoitutaan vähintään puoli tuntia. Aikalisä sovitaan yhdessä. Yksipuolinen aikalisä voi pahentaa tilannetta, jos toinen kokee sen vetäytymisenä ja hylkäämisenä. Aikalisää ei pidä käyttää vihan lietsomiseen. Asiaan palataan vasta, kun ollaan rauhoituttu.
”Voidaanko palata asiaan myöhemmin, olen nyt liian kiivas?”
Kompromissit
Kompromisseissa molemmat saavat osittain mitä haluavat ja saavat osallistua päätöksentekoon. On myös asioita, joissa ei voi tehdä kompromisseja. Päätöksenteossa kannattaa pohtia, missä asioissa voi joustaa ja missä ei.
Korjaava vuorovaikutus
Korjaava vuorovaikutus tarkoittaa omaa vastuun huomaamista vuorovaikutuksen kulusta. Jarruta silloin, kun huomaat keskustelun kääntyvän väärälle uralle. Tutkimusten mukaan hyvässäkin vuorovaikutuksessa on paljon epäselvää ja ohittamista. Onnelliset parit käyttävät paljon korjaavaa vuorovaikutusta.
”Anteeksi, ylireagoin”
”Saatan olla väärässä”
”Sanoinko jotain hassusti?”
Sovinto
Hyvässä sovinnossa molempien tunteet nähdään hyväksyttyinä ja oikeutettuina. Ristiriitaa ei kuitenkaan välttämättä pystytä ratkaisemaan. Molempien näkökulmat ymmärretään ja otetaan huomioon. Kumpikin ottaa vastuun omasta käytöksestään ja miettii, miten vastaava tilanne vältetään tulevaisuudessa. Sovintoon kuuluu usein kosketus. Sovinto lasten nähden antaa mallin siitä, miten ristiriidoista voi päästä yli.
Unelmien tunnistaminen
Ristiriitojen taustalla voivat olla tärkeät elämänunelmat tai -arvot. On tärkeää pyrkiä kunnioittamaan toisen unelmia.
Tuhoava vuorovaikutus – vältä näitä
Tuhoava vuorovaikutus, ilman korjaamista tai sovittelua, ennustaa parin ajautumista eroon. Riidoissa voi käydä niin, että molemmat puhuvat, mutta kumpikaan ei kuuntele toisiaan.
Parin pitkäkestoinen riitaisuus vaikeuttaa vanhempien kykyä vastata lapsen tarpeisiin. Pieniä lapsia tulisi suojata vanhempien vaikeilta ristiriidoilta. Lapset herkästi syyttävät itseään tai alkavat pelätä vanhempien eroamista. Ristiriidat lisäävät vanhempien ärtyisyyttä ja ahdistuneisuutta, mikä vaikeuttaa rakentavaa ongelmanratkaisua. Silloin arjen yhteispeli hankaloituu. Vanhemman stressi heikentää lapsen tarpeiden ymmärtämistä. Vanhempien stressi lisää lasten ärtyisyyttä ja itkuisuutta, mikä puolestaan kuormittaa vanhempia entisestään. Perhe voi ajautua negatiiviseen kehään, jossa tunteiden säätely vaikeutuu. Myös vanhempien ja lapsen välinen vuorovaikutus voi muuttua negatiiviseksi.
Kun perheessä on pitkittyneitä ristiriitoja, lasten riski mielenterveysongelmiin, sairasteluun ja käyttäytymisen ongelmiin lisääntyy ja lasten on vaikeampi omaksua sosiaalisia taitoja.
Toisen kritisointi
Toisen leimaaminen ja toisen virheiden osoittaminen on tuhoavaa vuorovaikutusta. On eri asiaa ilmaista mielipahaansa ”olen pettynyt, että emme syöneet yhdessä” kuin kritisoida toista ”olet aina myöhässä ja pilaat illan”.
Puolustuskannalle vetäytyminen
Puolustuskannalle vetäytyminen on usein vastaus kritiikkiin. Puolustuskannelle vetäytyjä voi muuttua hyökkääväksi ”olet surkea kokki, mitä sitten, vaikka myöhästyn”. Hän voi alkaa kuuluttaa syyttömyyttään ottamatta vastuutta ”en myöhästy juuri koskaan”. Tai hän voi alkaa valittaa uhrina ”en voinut sille mitään, pomoni käski jäämään töihin”. Puolustuskannalle vetäytymiselle vastakkainen reaktio on hyväksyä vastuu omasta osuudestaan toisen pettymyksessä ”anteeksi, olenkin vähän myöhässä”.
Halveksunta
Halveksunnan osoittaminen toista kohtaan on vahvin avioeron ennustaja. Halveksunta voi olla sanatonta tai sanallista, suoraa ”Kuvotat minua” tai epäsuoraa ”Miten ikinä hyvität minulle ainaisen myöhästelysi?”
Vetäytyminen
Puolison poissaolevuus ja reagoimattomuus on toiselle raskasta. Vetäytyminen mykkyyteen ei ole aina tietoista, vaan heijastelee keinottomuutta ristiriitatilanteessa.
Kirjoittajat: Parisuhteen asiantuntijat, Väestöliitto