Milloin on hyvä aika perustaa perhe ja saada lapsia?
Lapsettomuuden taustalla olevat lääketieteelliset syyt eivät ole yleistyneet merkittävästi. Mikä on muuttunut on, että raskautta yritetään paljon vanhempana kuin aikaisemmin. Tähän on monia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia syitä, eikä niihin ole yksinkertaista ratkaisua. Naisten suurempi autonomia omaan elämäänsä on aivan luonnollisesti johtanut tilanteeseen, jossa lasten saamista suunnitellaan vasta sitten kun muut elämän puitteet; koulutus, talous ja sopiva isäehdokas ovat kunnossa.
Elinajanodote nousee Suomessa koko ajan, naisilla se on jo 80 vuotta, ja ihmiset ovat keskimäärin terveempiä kuin aikaisemmin. Mutta naisen hedelmällisyys ei noudata tämän päivän elämäntyyliä. Nainen on edelleen hedelmällisimmillään 20–25-vuotiaana, hedelmällisyys alkaa laskea 30 ikävuoden jälkeen ja päättyy 40–43-vuotiaana. Vaihdevuodet tulevat noin 10 vuotta hedelmällisyyden loppumisen jälkeen keskimäärin 51-vuotiaana. Hedelmällisyys ei kuitenkaan ole vakio, vaan se vaihtelee paljon. Joillakin naisilla hedelmällinen aika on selvästi pidempi kuin toisilla. Niinpä raskaus voi joskus alkaa aivan itsestään vielä 45-vuotiaana. Tämän todennäköisyys on kuitenkin vain muutama prosentti eikä sitä voida parantaa nykyaikaisilla hedelmöityshoitomenetelmillä. Toisilla naisilla hedelmällinen aika loppuu jo 35-vuotiaana. Tilannetta vaikeuttaa, että meillä ei ole mitään luotettavaa hedelmällisyysmittaria tai määritystä, joka kertoisi kulloisenkin hedelmällisyyden tason.
Hedelmöityshoidoilla ei voida parantaa munasarjojen ja munasolujen vanhentumisesta aiheutuvaa hedelmällisyyden laskua. Tätä tosiasiaa on monta kertaa vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Munasolut eivät uudistu, ne vanhenevat naisen mukana ja vuosien myötä niihin kertyy yhä enemmän DNA:n ja kromosomien eli perimän vaurioita, jotka huonontavat munasolujen laatua. Vaikka kuukautiskierto olisikin vielä säännöllinen, niin munasolut eivät ole riittävän hedelmöityskykyisiä enää 40-vuotiaana. Hedelmöityshoidot perustuvat siihen, että hedelmöitymistä ja raskauden alkuun pääsyä autetaan ja tuetaan, mutta munasolujen peruslaatuun ne eivät vaikuta.
Mikä neuvoksi? Onko mahdollista, että kaiken ei tarvitse olla aivan valmiina ennen kuin lapset tulevat elämääni? Voimmeko olla vähemmän kriittisiä pohtiessamme valmiuttamme vanhemmiksi? Voivatko miehet ottaa enemmän vastuuta? Vai hyväksynkö sen, että tarvitsen luovutettuja munasoluja saadakseni lapsen vai olenko halukas pakastamaan munasolujani 30-vuotiaana epävarmaa tulevaisuutta varten? Kaikki nämä mahdollisuudet ovat tarjolla. Tärkeintä mielestäni on olla tietoisia omista toiveistamme ja mahdollisuuksistamme. Tässä me asiantuntijat haluamme auttaa ja antaa mahdollisimman ajantasaista ja oikeaa tietoa.