Siirry sisältöön

Mikä on kehoitsetunto?

26.10.2018 klo 15:40 - Tuottanut Väestöliitto
Kehonkuva ja kehoitsetunto jokaisen ihmisen ikioma, henkilökohtainen uskomus omasta kehosta. Se on oma luulo tai kokemus eikä mitään muuta. Se on sitä, miltä oma kroppa itsestä tuntuu.

“Lasten terve suhtautuminen kehoonsa herättää minussa ihailua, minusta on ihanaa, että heillä on edes yksi elämänvaihe, jossa he kokevat olevansa täydellisiä juuri sellaisina kuin he ovat. He suhtautuvat kaikkeen niin luonnollisesti. Tulevaisuudessa ympäristö ja elämä tulee tuottamaan heille pettymyksiä ja heidän minäkuvansakin tulee saamaan elämän aikana kolhuja. Toivoisin, että heidän minäkuvansa säilyisi mahdollisimman hyvänä aikuisuuteen asti.”  (vanhemman vastaus)

Kehoitsetunto on ihmisen kehonkuva, käsitys omasta kropasta. Miten hyvänä, sopivana, oikeanlaisena tai kelpaavana ihminen kokee oman ruumiinsa.

Nuoruusiässä kehonkuva usein vääristyy. Ihan tavalliset nuoret tuntevat olevansa vääränlaisia tai huonompia kuin muut. Ihminen alkaa muokata tai vaikkapa laihduttaa aivan turhaan itseään, koska kokee olevansa väärän kokoinen.

Kehoitsetunto kehittyy hyväksi, kun ihmisen kehoa kohdellaan hyvin ja siitä puhutaan arvostavasti. Läheisyys ja myönteinen koskettaminen tukevat kehoitsetuntoa. Silloin ihminen itsekin alkaa pitää kehostaan ja haluaa pitää siitä myös hyvää huolta.

Kehoitsetunto ei riipu siitä, millainen keho on muiden silmillä katsottuna. On aivan samantekevää, onko ihmisen kehossa joku erityispiirre tai toimintarajoite. Kehoitsetunto voi aina olla erinomainen. Toisaalta täysin toimintakykyisen ja tavallisen kehon omaavalla ihmisellä voi olla todella huono kehoitsetunto. Silloin hän kärsii nahoissaan, häpeää itseään ja haluaisi muuttaa itsessään kaiken. Se on surullista ja turhaa. Kiusaaminen ja kaltoinkohtelu rikkovat kehoitsetuntoa.

Aikuisten kannattaa muistaa toimia itse myönteisen kehonkuvan mallina. Se tarkoittaa, että puhuu itse itsestään, omasta kehostaan ja kaikkien muidenkin kehoista myönteiseen sävyyn. Ei siis pilkkaa ja kritiikkiä kenenkään selän takana tai telkkaria katsottaessa.

Kukaan meistä ei voi vaihtaa kehoaan, mutta onneksi jokaisella on oma ainutkertainen kroppa. Sen kanssa pärjätään parhaalla mahdollisella tavalla, iloisina, kiitollisina ja pystypäin!

Kirjoittanut: Vanhemmuuden asiantuntijat, Väestöliitto

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Lapsen viisi toivetta eroaville vanhemmille

Vanhempien ero on myös lapsen kriisi. Eroavat aikuiset voivat sitä omalla toiminnallaan syventää tai madaltaa. Parhaimmillaan vanhemmat...

Puhutaan rahasta osa 2: Raha-asioista puhuminen lapsen kanssa

Lasten ja nuorten kanssa on tärkeää puhua rahasta ikätasoisesti. Lapsille voi kertoa perheen rahatilanteesta ja siitäkin, että ei ole varaa...

Nuoren itsenäistyminen haastaa vanhemman muutokseen

Itsenäistyvä nuori haastaa myös vanhempaa itsenäistymään. Vanhemman tehtävä on sekä tukea nuorta hänen itsenäistymisessään että kantaa...