Kun selviytyjän syyllisyys ei hellitä
Selviytyjän syyllisyys perustuu traumaan
Sotilaista selviytyjän syyllisyyttä potee noin 40%. Muista katastrofeista selvinneistä syyllisyydestä kärsii 40 – 60%. Selviytyjän syyllisyyttä potevilla on vakavia post-traumaattisen stressireaktion oireita. Heidän syyllisyydentunteensa ei hellitä ja heillä voi olla itsetuhoisia ajatuksia. Esimerkiksi juutalaisten joukkotuhosta selvinneitä tutkittaessa havaittiin, että selviytyjien eloonjääminen saattoi tuntua heistä petokselta kuolleita kohtaan. Tunne aiheutti pelastuneelle jatkuvan ristiriidan, syyllisyyden ja ahdistuksen. Toisissa tutkimuksissa on löydetty katastrofeista selviytyjien uskomus, että he ovat jollakin tavalla vastuussa kuolleista tovereistaan, tai että he jäivät eloon vain, koska toinen kuoli. Selviytyjät saattoivat kokea, että Jumala kostaa heille heidän tovereidensa kuoleman.
Ukrainan pakolaisten tilanne on erityinen siksi, että perheet hajosivat; miehet jäivät taakse kun osa naisista pelastautui. On hyvin urheaa lähteä yksin tai lapsen kanssa turvaan, samalla kun oma puoliso jää sotimaan. Nämä sotapakolaiset ansaitsevat kaiken empatian ja tuen.
Sodan jaloista pelastautunut etsii selitystä
Tutkimuksissa kuolemanvaarasta selviytyneet saattoivat kokea, että oikea ja väärä menivät sekaisin pelastautuessa, ja väärät ihmiset kuolivat tai jäivät vaaraan. Selviytyjä ei voi hyväksyä tapahtunutta, ehkä ei edes omaa pelastumistaan!
Tutkittavien hellittämätön syyllisyys piti sisällään tunteen, ettei omalle pelastumiselle ole oikeutusta. Ihminen yritti löytää selityksen eloonjäämiselleen. Hän yritti korjata tapahtuneen. Selviytyminen sodan jaloista oli hämmästyttävää, eikä sitä voinut järjellä selittää. Vastuuntunto oli musertava, samoin kuin tunne siitä, että jokin meni vikaan siksi, että he selviytyivät, mutta toiset eivät.
“Miksi juuri minä pelastuin?”
Tutkimukseen osallistuneet pitivät selviytymistään käsittämättömänä. Heitä piinasi ajatus, miksi? Mutta vastauksia ei ollut. Silti he kysyivät itseltään yhä uudelleen “Miksi minä jäin henkiin?” “Miksi en kuollut?”
Selviytyjille jäi tyhjä olo siitä, että kaikki heille tärkeät ihmiset eivät olleet enää elossa. Jotkut tutkituista koettivat hyvittää eloonjäämisensä auttamalla muita. Toiset halusivat kostaa toverin kuoleman tai hakivat oikeutta.
Tarve korjata tapahtunut
Hellittämätön eloonjääneen syyllisyys saattoi pitää sisällään tunteen, ettei ole oikeutettu elämään. Selviytynyt yritti korjata tapahtuneen.
Jotkut tutkituista koettivat hyvittää eloonjäämisensä auttamalla muita., Toiset halusivat kostaa toverin kuoleman tai hakivat oikeutta. Jos selviytyjä koki, että hän ei voi tehdä mitään hakeakseen oikeutta kuolleille, syyllisyys vain syveni. He, jotka kykenivät auttamaan muita, voivat paremmin kuin he, jotka kokivat, ettei mitään ollut tehtävissä.
Selviytyjän traumaperäinen syyllisyydentunne
Selviytyjä koki, että on väärin, että juuri hän selviytyi. Tämä aiheutti syyllisyyttä ja tunteen, ettei hänellä ole oikeutta selviytyä, kun toiset eivät selviytyneet. Tunne siitä, että selviytyjän pitää jotenkin hyvittää eloonjäämisensä, oli vahva. Selviytyjän syyllisyydentunne oli hellittämätöntä. Ajan myötä syyllisyydentunne vahvistui ja ajatus, ettei ole oikeutettu elämään, vahvistui. Kun eloonjäämistään ei voinut hyvittää, seurasi turhautuminen ja ahdistus. Jos eloonjäänellä oli mahdollisuus ymmärtää tapahtunut, hän toipui paremmin ja kykeni auttamaan muita ihmisiä.
Kahdeksan tapaa tukea selviytyjän syyllisyydestä kärsiviä
- Puhuminen auttaa. Anna tulijan kertoa kokemuksistaan omaan tahtiinsa. Kaikki eivät pysty puhumaan tapahtumista, ja se on ok. Se on heidän selviytymiskäyttäytymistään.
- Auta tulijaa löytämään sukulaisia ja ystäviä sekä omankielisiä tukihenkilöitä.
- Tieto suojaa. Auta tulijaa saamaan tietoa, jos hän haluaa. Toiset suojaavat itseään pysyttelemällä kaukana uutisista. Tämäkin kuuluu selviytymiskäyttäytymiseen.
- Kannusta selviytyjän syyllisyydestä kärsivää kohtaamaan tunteensa. Suru ja itku on hyvä kokea yhdessä toisten kanssa.
- Sotapakolainen saattaa kokea ylivoimaisia muistikuvia ja intensiivistä kipua ajatellessaan jälkeensä jääneitä. Syvä hengitys ja kädestä pitäminen auttavat.
- Auta sotapakolaista auttamaan muita. Toiminta ja tekeminen sekä toisten tukena oleminen auttavat ja antavat tunteen osallisuudesta.
- Kannusta sotapakolaista hoitamaan itseään musiikilla, piirtämisellä, maalaamalla tai kirjoittamalla päiväkirjaa. Kreatiivisuus voi antaa pakopaikan selviytyjän syyllisyydestä.
- Tue syyllisyydestä kärsivää hakemaan keskusteluapua itselleen. Tukipisteet, keskustelupiirit, ryhmät, lukupiirit tai lasten leikkiryhmät ovat kaikki hyväksi. Yksinäisyys voi vahvistaa syyllisyyden tunnetta, mutta tunteiden jakaminen ja yhteisöllinen kokemus auttavat.
Lähteet:
Leonard, J (2019) What is survivor’s guilt? Medical News Today Newsletter, June 27, 2019.
Pethania Y, Murray H, Brown D (2018) Living a Life That Should Not Be Lived: A Qualitative Analysis of the Experience of Survivor Guilt. J Trauma Stress Disor Treat 7:1.
Psykoterapeutti Heli Vaarasen kokemuksia traumaperäisestä selviytyjän syyllisyydestä psykoterapiatyössä 2008 – 2022