Deittailu ja rakkauden etsintä

Suurin osa ihmisistä pyrkii deittaillessa peittämään kokemuksensa, että he ovat riittämättömiä tai viallisia. Tämä aiheuttaa herkästi sen, että ei uskalleta lähestyä toista tai jos uskalletaan, niin pelätään paljastumista. Tällöin ihmisten tapailusta häviää sen tuoma tyydytys ja se voi tuntua raskaalta. Deittailijan voimat kuluvat todellisen itsen piilottamiseen ja siihen, että yritetään välttää torjuntaa tai hylkäämistä. Tämän taustalta löytyy yleensä omasta kehityshistoriasta kumpuavat riittämättömyyden tunteet, joita kaikilla on. Riittämättömyyden kokemuksesta on mahdollista päästä eroon. Tämä voi tapahtua löytämällä uudenlaisia kokemuksia, joissa omat uskomukset kyseenalaistuvat. Se vaatii kuitenkin sitä, että uskaltautuu hakemaan kokemuksia. Kontula ja Ojala (2002) havaitsivat, että oma arkuus vaikuttaa kumppanin löytämiseen. Jos ei uskalla lähestyä ihmisiä, ei saa harjoitusta ihmissuhteista, mikä taas lisää omaa arkuutta. Näin ollen hyviä kokemuksia ei synny ja ihminen toistaa samaa kehää.

”Väkisin sitä tuntee itsensä jotenkin vialliseksi. Tiedän kyllä, että omassa tapauksessani on kysymys enemmän elämän sattumista – kouluissa ja harrastuksissa ei lukuisista eri syistä ole juurikaan ollut miehiä. Sinkkuuteni ei todellakaan johdu omasta tahdosta tai valinnasta. Päinvastoin kaipuu seurusteluun ja läheisyyteen on kova.” 

”En oman ujouteni takia ole kovinkaan montaa kertaa uskaltanut kertoa ihastumisistani. Tunteeni ovat kuitenkin tulleet paljastuneeksi ihastukseni kohteille tavalla tai toisella. Olen aina ollut aika herkkä ihminen ja nämä kokemukset torjutuksi tulemisesta ovat takuulla vaikuttaneet minäkuvaan myös näin aikuisiällä. Turhan herkästi olen jäänyt miettimään asioita, joita minun pitäisi olla, jotta kelpaisin.”

Tapailu

Nettideittailun myötä on tullut yhä tavallisemmaksi, että ihmiset tapailevat samaan aikaan useampaa ihmistä. Jossain vaiheessa yhdet treffit muuttuvat kuitenkin tapailuksi. Silloin on tärkeä olla rehellinen ja kertoa, että tapailee monia ihmisiä yhtä aikaa. Muuten voi olla vaarana, että toinen on tosissaan sitoutumassa, kun toinen vasta katselee vaihtoehtoja.

Toisen torjuminen ja itse torjutuksi tuleminen ovat kaikille sinkuille tuttuja asioita. Psykologi Lotta Heiskanen (2016) kirjoittaa kolumnissaan: ”lähestymiseen ja siihen vastaamiseen liittyvät ihmiselämän syvimmät kaipaukset, täyttymykset, pelot ja pettymykset”. Oman kiinnostuksen ilmaiseminen toiselle ja omassa kaipauksessa pettyminen ovat vaikeita tunteita. Torjunta herättää herkästi häpeää ja itsetunnon haavoja. Riskin ottaminen vaatii aina rohkeutta ja vaikka lopputulos ei olisi toivotun kaltainen, voi ihminen onnitella itseään siitä, että on uskaltanut kertoa tunteistaan. Myös toisen torjuminen voi tuntua todella pahalta. Ihmiset ovat perustaltaan myötätuntoisia, ja kivun aiheuttaminen toiselle ihmiselle ei ole helppoa. Arvostava, rehellinen ja ystävällinen torjunta on kuitenkin molemmille paras vaihtoehto. Elämä tulee perustaa todellisiin asioihin ja perusteeton toivon ylläpitäminen vain pitkittää toisen kipua.

”Mies oli sellainen, jonka kanssa olisin oikeasti ollut valmis yrittämään ja tekemään töitä suhteen eteen, mutta ei niin ei. En ole päässyt vieläkään yli, vaikka tästä on kulunut jo puoli vuotta. Näen häntä aina välillä ohimennen ja tunteet nousevat aina uudelleen pintaan. Tämän ihmisen hylkääminen on tuntunut kaikkein pahimmalta, koska hänen kanssaan pystyin oikeasti kuvittelemaan jopa yhteisen tulevaisuuden.”

”Deittailu ei ole minulle enää hauskaa, rakastun aina heti ja yleensä kolmen treffin jälkeen naiset lopettavat vastaamasta viesteihini ja sitten lopulta ehkä sanovat, että ’oot kyllä tosi hyvä tyyppi, mutta nyt en pysty oikeen mitään parisuhdetta yms.’”

Artikkelin sitaatit ovat poimintoja sinkkukampanjaan kirjoittaneiden teksteistä. Sinkkukampanja järjestettiin keväällä 2016 Väestöliitto ry:n ja Nyyti ry:n yhteistyönä.