Siirry sisältöön

Vanhemmilla erilainen ajatus lapsiluvusta?

ID 193930

Hei, Olen 30-vuotias puolivuotiaan vauvan äiti ja toivon kovasti perheenlisäystä (en vielä, mutta tulevaisuudessa). Toiveissani on saada ainakin kaksi tai ehkä joskus kolmekin lasta. Puolisoni on sanonut aina, että katsotaan ensin tämä yksi ja sitten ehkä toinen. Ennen vauvaa minäkin ajattelin näin, koska eihän minulla ollut vauvoista kokemusta (vaikkakin sanoin heti, että haluan kaksi lasta), mutta nyt tunne toisesta lapsesta on vain vahvistunut ja tässä kohtaa mietin, että kolmaskin lapsi voisi olla mahdollinen.

Puolisoni on taas epävarma ja juuri ja juuri suostuisi ehkä toiseen, mutta kolmatta ei ainakaan halua. Tämä tekee minut kovin surulliseksi, koska itselleni kolmas lapsikin olisi mahdollinen. En halua kuitenkaan painostaa häntä. Hänen kanssaan on vaikea puhua. Ajankohta on aina väärä. Viikonloppuna pilaan tunnelman, jos puhun syvällisiä ja viikolla ei jaksa töiden jälkeen. Itse haluan puhua asioista ja elän tunteella. Mieheni taas on kovin rationaalinen. Pelkään, että asiasta tulee liian kova ristiriita ja ehkä välttelenkin nykyään puhumista, koska siitä tulee myös minulle paha mieli mieheni suhtautumisen takia.

Ensimmäinen lapsi on meidän yhteinen toive ja haave ja olemme siitä kovin onnellisia, mutta mieltäni varjostaa se, että mies ei olisi onnellinen toisesta lapsesta. Olen yrittänyt tehdä vauvanhoidosta mahdollisimman helppoa hänelle, jotta hän ei kokisi hoitoa raskaaksi, mutta silti hänestä tuntuu, että hoitaminen on raskasta. Miten tässä tilanteessa pitäisi edetä? Haluan kyllä olla mieheni kanssa, mutta pelkään, että tulevaisuudessa koemme liikaa ristiriitoja. Kaiken piti olla selvää, mutta nyt tuntuu, että haaveet poikkeavatkin toisistaan. Tällä hetkellä olen onnellisempi kuin koskaan, mutta samalla pelkään ja ahdistun tulevasta.

Asiantuntija vastaa

07.07.2020 klo 17:29 , Väestöliitto

Hei. Ymmärrän hyvin pettymyksesi tässä tilanteessa ja pelon siitä, että haaveenne ovatkin erilaiset perheen lapsiluvun suhteen. On kuitenkin suhteellisen tavallista, että juuri vauvavuosi voi muuttaa parin alkuperäisiä ajatuksia perheen lapsiluvusta – ainakin hetkellisesti.

Jäin pohtimaan miehesi perusteluja ja pohdintaa, ettei hän haluaisi enempää lapsia. Toisaalta mietin myös, onko kokemus raskausajasta, synnytyksestä ja vauvan ensikuukausista olleet miehellesi ja sinulle kovin erilaiset?  Luultavasti näin on käynyt.

Kysymyksessä ei tule ilmi, miten paljon isä viettää aikaa vauvan kanssa tai hoitaa häntä – ja kerrot, että yrität tehdä hoitamisesta miehellesi helppoa. Toinen puoli tätä voi olla se, että mies ei välttämättä ole tutustunut vauvaan samalla tavoin kuin sinä– monesti voikin käydä niin, että lapsi tulee läheisemmäksi toiselle vanhemmalle vasta kasvaessaan vähän isommaksi. Toisaalta on myös mahdollista kokea ”mustasukkaisuutta”, eli sinun aikasi menee paljon vauvanhoitoon, eikä parisuhteelle luonnollisesti jää niin paljon aikaa.

Melko todennäköistä on, että miehesi voi pelätä sinun olevan pettynyt häneen ja omatkin tunteet voivat yllättää. Ehkä isyys ei tunnukaan siltä mitä oli kuvitellut? Äitejä useammin isiä voi painaa huoli myös vaikkapa perheen taloudesta tulevaisuudessa – siis että kyseessä voi olla myös jokin muu mieltä painava asia kuin olet arvaillut. Myös isää voi vaivata väsymys ja ehkä vauvan hoito ei tunnu luontevalta ja on siksikin raskasta.

Tässä on paljon arvailua, mutta tärkeintä varmasti olisi, jos hän saisi kerrottua omia ajatuksiaan. Vaikeista asioista ja tunteista on monesti hankalaa puhua. Pystytkö kuuntelemaan häntä niin, että olette samalla puolella tässä asiassa? Asia on kuitenkin lopulta teidän yhteinen, vaikka nyt ajatuksenne ovatkin erilaiset. Yksi mahdollinen ajatusleikki on, että vaihdat mielessäsi roolejanne: jos kumppanillesi vanhemmuuden tuomat muutokset tuntuisivat helpoilta, etkä itse tuntisikaan samoin? Miten toivoisit kumppanin huomioivan sinua?

Luultavasti olisi viisasta, että siirrätte keskustelua toisesta (tai kolmannesta) lapsesta eteenpäin, vaikka tämä onkin sinulle varmasti nyt haasteellista. Ehdottaisin, että aiheeseen palattaisiin esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden kuluttua, sanothan itsekin, että toisen lapsen aika on vähän myöhemmin. Tällaisessa tilanteessa on usein hyödyllistä, jos aiheeseen ei palata jatkuvasti uudelleen, sillä tuntiessaan painostusta näin ison asian kohdalla voi olla haastavaa nähdä asian eri puolia. Kerroit teidän olevan nyt onnellisempia kuin koskaan ja nyt onkin aika nauttia vauva-ajasta. Kun aikaa kuluu, on todennäköisempää, että löydätte yhteisen ajatuksen tulevaisuuden suunnitelmista myös tältä osin.

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Apua monikkoperheille - lastenpsykiatri vastaa chatissa

Voit keskustella luottamuksellisesti ja nimettömänä kaikista monikkoperheiden asioista. Linjoilla kanssasi lastenpsykiatri, psykoterapeutti ja...

Apua monikkoperheille - lastenpsykiatri vastaa chatissa

Voit keskustella luottamuksellisesti ja nimettömänä kaikista monikkoperheiden asioista. Linjoilla kanssasi lastenpsykiatri, psykoterapeutti

Vertaistukichat erityislasten vanhemmille 30.11.2020

Leijonaemot ry:n vertaistukichat erityislasten vanhemmille