Ristiriitoja appivanhempien kanssa
Hei, kysymykseni liittyy suhteeseeni appivanhempiini eli kahden lapseni isovanhempiin. Appivanhempani ovat monella tapaa ihania ja korvaamattomia isovanhempia lapsilleni ja olen kiitollinen heille paljosta. Samalla tunnen valitettavan usein, että he tukahduttavat minut vanhempana ja kävelevät ylitseni, mikä saa minut tuntemaan kiukkua ja pelkoakin.
Anoppini on hoitanut vuosikymmeniä lapsia ammatkseen ja tuntuu pitävän itseään pätevämpänä lasten kasvattajana kuin minua. Koen itse tuntevani lapseni luonnollisesti paremmin kuin appivanhempani. Lisäksi luen kasvatuksesta, hyvästä vanhemmuudesta jne. paljon. Tilanne on usein se, että mielestäni anoppini on jäänyt opeissaan ajasta jälkeen, enkä aina voi allekirjoittaa hänen tapojaan toimia lasten kanssa. Yritän kohteliaasti silloin tällöin tuoda esiin sitä, miten toivoisin lapsiani kohdeltavan (esim. ruokaa ei saa tuputtaa, lapsen kiukkua tulisi torjumisen ja harhautusten sijaan kannatella jne), mutta viesti ei mene perille.
Olen kerran korottanut ääntäni, kun usean pyynnön jälkeen anoppi sooloili edelleen omiaan minun läsnä ollessa. Sekä anoppini että appiukkoni loukkaantuivat. Koen, että vanhempana minun on voitava vetää jokin raja myös isovanhempien toiminnalle ja että minulla pitää olla oikeus lasten isän kanssa sanoa ns. viimeinen sana, eikä tulla ylikävellyksi minulle tärkeissä asioissa. Mieheni puolustaa minua, mutta näkee asian usein niin, että meidän vanhempien on vain katsottava tällaisia asioita sormien lävitse, kun kuitenkin haluamme, että isovanhemmat osallistuvat lastemme elämään mm. hoitamalla heitä.
En mielestäni ole ollut kohtuuton ja päsmäröivä, vaan vanhempi, joka on puolustanut näkemyksiään. Miten toimia jatkossa, kun huomaan, ettei minua kuunnella? Onko kohtuutonta vaatia, että isovanhempien on tietyissä minulle tärkeissä asioissa vain kuunneltava minua, vaikka olisivat itse eri mieltä? Tunnen itseni tässä asiassa voimattomaksi, kun appivanhemmat eivät tunnu aina pitävän minua yhtä pätevänä ja tasavertaisena aikuisena rinnallaan.
Asiantuntija vastaa
Hei ja kiitos kysymyksestäsi. En tiedä lohduttaako sen sanominen, että tosi monella vanhemmalla on tämä sama haaste suhteessa lapsen isovanhempiin tai muihin lasten tärkeisiin aikuisiin. Tuo kuvaamasi syy voi olla merkittävänä tekijänä taustalla, eli suositellut tavat toimia lasten kanssa ovat muuttuneet tai niistä on eri käsityksiä, ja tästä voi syntyä ristiriitaa. Isovanhemmat lähtökohtaisesti tarkoittavat hyvää ja yrittävät auttaa, vaikka se näyttäytyy ymmärrettävästi eri tavalla sinulle.
Lähisuhteissa ei tietenkään halua kokea tulevansa ylikävellyksi ja sinä äitinä toki tiedät lähtökohtaisesti parhaiten, miten lapsen kanssa tulisi toimia. Olisi ihanteellista, että saisit tukea vanhemmuuteen isovanhemmilta ja he kuuntelisivat sinua näissä tilanteissa. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu ja tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että isovanhemmilla on haasteita tällaisessa vuorovaikutksessa ja näistä syistä johtuen vaikeaa ottaa palautetta vastaan tai muuttaa toimintaansa.
Isovanhempien suhteen monet joutuvatkin tekemään kompromisseja säilyttääkseen hyvän ilmapiirin. Isovanhempien tavat toimia lasten kanssa eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia ja nykysuositusten mukaisia, mutta ne eivät myöskään suoranaisen vahingollisia tai haitallisia lapselle. Varsinkin, kun vaikkapa ruuan tuputtaminen on satunnaista.
Kysymyksestäsi ei käy ilmi, miten paljon vietätte aikaa yhdessä. Ajatuksellisesti voisi olla helpompaa, että silloin kun lapset ovat isovanhempien kanssa, he voivat pääsääntöisesti päättää toimintatavoista. Jos taas te vanhemmat olette paikalla, niin te päätätte, miten tehdään. Tärkeintä on tietysti huolehtia, että lapsi on turvassa.
Olisiko mahdollista yrittää selvittää jotakin sinulle tärkeää asiaa jälkikäteen rauhallisessa hetkessä? Ehkä voisit yrittää uteliaan kiinnostuneena kysyä, mikä isovanhemman ajatus on hänen toimintansa taustalla? Tämä voisi lisätä ymmärrystä ja voisit myös itse päästä kertomaan, mikä sinusta toimii tilanteessa parhaiten? Mahdollisesti voisit myös sanoa ääneen sen, että tuntuu etteivät he arvosta sinua vanhempana? En millään usko, että he haluaisivat sinusta tuntuvan siltä. Kehut ja kiitokset usein myös luovat yhteyttä – ehkä voisitte yrittää kertoa toisillenne jotain hyvää isovanhemmuudesta ja vanhemmuudesta?
Kerrot, että miehesi on kanssasi samoilla linjoilla, joten voit pyytää ensisijaisesti häntä selvittämään mahdollista ristiriitatilannetta isovanhempien kanssa. Tämä on suositeltavaa, koska kyseessä ovat hänen vanhempansa. Silloin sinä et myöskään jäisi niin hankalaan asemaan.
Lähisuhteisiin voi joskus syntyä haastavaa valta- tai kilpailuasetelmaa. Suhde lapseen on kuitenkin teille kaikille se kaikkein tärkein asia. Lapsen kasvulle ja kehitykselle on myös hyväksi se, että hän näkee eri tapoja toimia ja hänen ympärillään on useita hänestä välittäviä, turvallisia aikuisia. Lapselle ensisijaisen tärkeää on myös hyvä ilmapiiri aikuisten kesken. Lapsi viettää eniten aikaa kotona vanhempien kanssa ja hänellä on lähin kiintymyssuhde teihin, joten kotona opitut tavat ja toimintamallit juurtuvat vahvemmin kuin toiminta ”kylässä”.