Onko toisella huoltajalla oikeus viedä lastamme omaan kirkkoonsa?
Hei!
Olen etävanhempi (niin päätti hovioikeus 4 vuotta sitten). Lapseni asuu äitinsä luona toisessa kaupungissa. Meillä on tapaamisoikeus.
Suomen lain mukaan lapsen uskonnolliset asiat päättävät molemmat huoltajat. Ei kumpikaan voi liittää lapsen mihinkään uskontoon ilman toisen suostumusta. Lapsen äiti on ortodoksi ja hänestä pikkuhiljaa on tullut aivan ääriuskovainen (jopa vietti omaa lomaa luostarissa). Minä en ole antanut suostumusta, että tyttäreni olisi ortodoksi, enkä yleensä hyväksy ortodoksikirkkoa. Silti äiti säännöllisesti ottaa lapsen mukaan ortodoksikirkkoon.
Noin puoli vuotta sitten tyttäreni valitti, että äiti pakotti häntä olla kirkossa jumalanpalveluksessa (seisomalla) ja se oli aivan epämukava ja raskasta. Sanoi silloin, ettei enää koskaan lähde sinne. Silti sen jälkeen hän on jatkanut käydä ortodoksikirkossa, luullakseni äiti antaa tyttärelle palkinto tästä, siksi tytär suostuu.
Kesäloman aikana huomasin, että lapsellani nykyään on tapa (mm. ulkona ja myymälässä) tehdä ristinmerkkiä ja rukoilla kuiskaamalla (esim. siitä, että hän onnistuisi saada chipsejä). Hän uskoo, että Jumala voi toteuttaa hänen tavoitteet. Mielestäni lapsen pitää ymmärtää, että tavoitteita pitää yrittää savuttamaan omalla teolla eikä toivoa että Jumala tekee kaikki hänen puolesta. Esimerkiksi tyttärelläni on ylipaino ja hänen pitää ymmärtää, että pitää harrastaa enemmän urheilua ja noudattaa ruokavaaliota eikä rukoilla Jumalaa laihtumisesta.
Enkä yleensä halua, että lapseni johdateltiin ortodoksien arvoihin, sääntöihin ja perinteisiin. Lain mukaan liittääkseen lapsen johonkin uskontoon, tarvitsee molempien huoltajien suostumus. Kun äiti ottaa säännöllisesti lapsen ortodoksikirkkoon ja opettelee hänelle ortodoksiperinnet, hän käytännössä tekee lapsesta ortodoksi. Mielestäni tällä tavalla hän rikkoo lakia. Onko minulla keinot estää häntä? Kannattako kääntyä poliisin tai käräjäoikeuden puoleen?
Asiantuntija vastaa
Hei,
kiitos tärkeästä kysymyksestäsi. Teillä on ymmärtääkseni lapsen toisen vanhemman kanssa, alaikäisen lapsenne yhteishuoltajuus ja oikeuden vahvistama päätös tapaamisoikeudesta. Lapsesi asuu toisen vanhempansa kanssa eri kaupungissa kuin sinä, mutta on hienoa, että tapaamisista on olemassa sopimus, jota te noudatatte. Kerrot asiasta päätetyn hovioikeudessa, mikä viittaa siihen, että teillä on lapsen äidin kanssa ollut merkittäviä ristiriitoja lapsen huoltajuuteen liittyen. Kysymystäsi lukiessani pohdinkin, liittyykö uskontokasvatus myös, jollain lailla, välillänne ristiriitoja aiheuttaneisiin asioihin aiemminkin.
Olet huolissasi lapsen toisen vanhemman vaikutuksesta lapsenne uskontokasvatukseen ja uskonnolliseen yhteisöön liittämisestä. Eri maailmanuskonnoissa liittyminen uskonnolliseen yhteisöön voi toteutua eri tavoin. Kysymyksessäsi on ikään kuin kaksi aihetta: toisaalta lapsen liittyminen ortodoksiseen seurakuntaan ja toisaalta äidin uskontoon tutustuminen ja käynnit äidin mukana jumalanpalveluksissa.
Ortodoksisen uskonkäsityksen mukaan lapsi yleensä seuraa äitinsä uskontoa, mutta vanhemmat voivat päättää myös toisin. Tullakseen osaksi ortodoksista uskonyhteisöä lapsi kastetaan eli ortodoksipappi siunaa lapsen pyhällä vedellä. Myös aikuinen voi ottaa kasteen kääntyessään ortodoksiksi. Et kerro, minkä ikäinen lapsenne on, tai onko hän saanut kasteen, joten oletan, että ainakaan vauvana häntä ei ole kastettu ortodoksiksi eli liitetty osaksi ortodoksista seurakuntaa.
Uskonvapaus tarkoittaa käytännössä sitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus elää oman vakaumuksensa mukaista elämää. Kukin voi valita kuuluko johonkin kirkkokuntaan vai ei, harjoittaako uskontoa vai ei, elääkö uskonnollisen vakaumuksensa mukaan tai elääkö muun elämänkatsomuksensa mukaisesti. Toisen ihmisen pakottaminen uskonharjoittamiseen tai uskostaan luopumiseen ei ole hyäksyttävää. Elämänkatsomus ja uskonnollinen vakaumus ovat yksilön henkilökohtaisia asioita.
Alle 12-vuotias lapsi voi liittyä seurakuntaan huoltajien (yhteisellä) päätöksellä, jos ainakin toinen vanhemmista kuuluu seurakuntaan. 15-vuotiaana lapsi voi tehdä omia valintojaan, liittyä tai erota kirkkokunnasta huoltajien kirjallisella suostumuksella. Näin ollen, jos lapsenne on alle 12-vuotias, ei lapsen äiti yksin, ilman sinun suostumustasi voi liittää häntä seurakunnan jäseneksi. Toisaalta, jos lapsenne on 15-vuotias, hän saa tehdä omia valintojaan, mutta tarvitsee siihen molempien huoltajien kirjallisen suostumuksen. Eli käytännössä, ainakaan virallisesti, ei lapsen äiti ole voinut liittää lastanne ortodoksiseen kirkkoon ilman suostumustasi.
Sen sijaan jumalanpalveluksiin osallistumista ei lainsäädäntö estä. Teoriassa vanhemmat päättävät yhdessä, miten lapsen eettistä-, moraali- ja uskontokasvatusta toteutetaan. Vanhempien omatessa erilaiset elämänkatsomukset tai kuuluessa eri uskonnollisiin yhteisöihin, olisi tärkeää keskustella, miten lapsen kanssa toimitaan. Molemmilla huoltajilla on oikeus oman uskontonsa harjoittamiseen, lapsen kasvattamiseen oman maailmankatsomuksensa ja arvomaalimansa mukaisesti, mutta samalla tulisi kunnioittaa ja arvostaa toisen huoltajan oikeutta toimia toisenlaisen vakaumuksen mukaisesti.
Käytännössä et siis voi kieltää toista huoltajaa ottamasta lastanne mukaan jumalanpalveluksiin, vaikka et sitä kannata, etkä pidä siitä. Lapsen toinen huoltaja ei siis riko mitään lakia, eikä toiminnallaan vahingoita lasta tavalla, joka edellyttäisi viranomaisten puuttumista asiaan. Ortodoksisissa jumalanpalveluksissa yleensä seistään, penkkejä ei ole kuin vanhuksille tai muutoin heikkokuntoisille, joten seisominen palveluksen aikana ei myöskään ole sellainen asia, joka johtaisi mihinkään toimenpiteisiin.
Suosittelen keskustelemaan lapsen äidin kanssa siitä, mikä olisi sinun näkökulmastasi kohtuullista ja mahdollista, kuuntelemaan lapsen äidin näkemyksiä ja sopimaan lapsen uskontokasvatuksesta yhdessä. Joskus yhteisen ratkaisun löytymistä voi auttaa, jos teillä on mahdollisuus yhteisesti tavata kolmannen, puolueettoman osapuolen läsnä ollessa (esim. perheasiain sovittelija).
Mikäli ette pääse asiasta yhteisymmärrykseen, voit tehdä omia valintojasi, kuitenkin lapsen toisen huoltajan vakaumusta kyseenalaistamatta ja sitä kunnioittaen. Sinulla lapsen huoltajana on oikeus ja mahdollisuus kertoa lapselle omasta vakaumuksestasi. Keskustele lapsen kanssa lasta mietityttävistä asioista, esimerkiksi siitä, miten tavoitteita voi saavuttaa ja mitä sinä ajattelet asiasta. Kuuntele lasta, suhtaudu keskusteluissanne arvostaen ja kunnioittaen lapsen äidin uskontoon sekä lapsen omiin ajatuksiin ja uskomuksiin. Voit kertoa, että sinä ajattelet joistain asioista eri tavalla. Voit myös kertoa, että on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat joistain asioista eri tavoin, uskovat eri jumaliin, mutta kaikkien omaa mielipidettä pitää kunnioittaa. Voit puhua lapsesi kanssa monista maailmankatsomuksellisista aiheista, tutustuttaa häntä toisenlaisiin tapoihin ja kertoa erilaisista uskonnoista.
On ensiarvoisen tärkeää, että lapsellasi on turvallinen ja hyväksytty olo, niin sinun kuin äitinsäkin kanssa. Tue hänen kasvuaan itsenäisesti ajattelevaksi, omiin päätöksiinsä luottavaksi aikuiseksi. Parhaiten edesautat lapsesi kasvua ja kehitystä sekä uskonnonvapauteen liittyviä valintoja, mahdollistamalla hänelle turvallisen ja avoimen keskusteluyhteyden kanssasi.