Onko minulla oikeutta tavata lapsenlapsiani?
Onko minulla mitään oikeutta tavata lapsenlapsia, vanhempien estettyä kaiken yhteyden pidon, jo 5 vuoden ajan. Aika jolloin en ole saanut tavata omia lapsia, enkä 6 eri ikäistä lastenlasta.
Asiantuntija vastaa
Hei,
on todella ikävää kuulla, ettet ole toiveistasi huolimatta saanut tavata lapsenlapsiasi vuosiin. Kysymyksesi on niin lyhyt, että en yhtään voi tietää millaisia asioita tässä on taustalla – joka tapauksessa syystä tai toisesta näin on tapahtunut. Oikeudellisesta näkökulmasta tilanne on vaikea. Laki muuttui jonkin verran tässä asiassa (siitä lisää lopuksi), mutta sinun tapauksessasi tästä tuskin on hyötyä ja lisäksi lakiprosessiin ryhtymistä pidetään yleisesti raskaana.
On hankalaa neuvoa näin vähillä tiedoilla, mutta tietysti paras tapa olisi rakentaa sovintoa sinun ja lastesi välille. Olisiko teillä mahdollista saada ulkopuolinen sovittelija lisäämään ymmärrystä välillenne? Esimerkiksi Väestöliitossa tehdään tällaista sovittelutyötä Sukupolvien sopu -toiminnassa.
Eniten toivoisin voivani jutella juuri lastesi kanssa niistä syistä, jotka ovat johtaneet tapaamisten estämiseen. Monesti ei ymmärretä, että vaikka välit omaan vanhempaan (isovanhempaan) ovat huonot, isovanhempi voi silti olla todella tärkeä ihminen omalla lapselle. Eniten tilanteesta usein kärsiikin lapsi, joka saattaa jopa luulla, että vika on hänessä, koska isovanhempi “ei halua tavata”.
Tulee myös mieleen, että lastenlasten kasvaessa sinulla voi olla mahdollisuus olla heihin suoraan yhteydessä. Toki suhteen luomisessa lasten jo kasvettua on omat haasteensa.
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain mukaan (lakiuudistukset tulivat voimaan 1.12.2019) huoltaja päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista. Tuomioistuimen päätöksellä lapselle voidaan vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä. Edellytyksenä on, että lapsen ja kyseisen henkilön välillä on lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Se edellyttää pitkäaikaista ja läheistä kanssakäymistä; esimerkkinä asuminen samassa taloudessa lapsen kanssa ja päivittäinen osallistuminen tuona aikana lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Pelkkä sukulaisuussuhde tai ”tavanomainen” isovanhemmuus ei riitä, todetaan lakiuudistuksessa.