Siirry sisältöön

Olen keski-ikäinen kymmenisen vuotta sitten eronn...

ID 295906

Olen keski-ikäinen kymmenisen vuotta sitten eronnut yh, lapset aikuistumassa. Tapasin netissä viisi vuotta sitten miehen, jonka kanssa tavattiin ennen koronaa muutaman kerran ja pahimman jälkeen liki puolentoista vuoden jälkeen ollaan nähty kerran vuodessa ja tulevalle syksylle on jo yhteinen lomamatka varattuna, muuten yhteydenpito vähäistä, viesti silloin tällöin. Molemmat haluttiin ystävyyssuhde ilman sitoumuksia.

Korona-aikaan kolme vuotta sitten, kun en häntä voinut nähdä, tapasin netin kautta toisen, parin tunnin matkan päässä asuvan miehen, johon rakastuin, hän kertoi ettei tunne samoin ja minunkin voimakkaimmat tunteen laantuivat vuoden kohdalla. Hänkin sanoi ettei halua seurustelusuhdetta. Hänen kanssaan ollaan nähty noin kahdesti kuussa. Hän on sittemmin useasti tosin vain tekstiviestillä kysynyt seurustelusta ja kihlautumisesta, muttei enää kuukausiin, kun olen kertonut etten halua, syynä alustapitäen hänelle kertomani toinen mies, jota haluan myös nähdä. Toisaalta hän on toistuvasti kertonut, ettei hän kykene rakastumaan. Minua pitää itselleen tärkeimpänä ihmisenä. Hänellä ei tiettävästi ole muita enkä ole nyt varma, tajuaako hän minun edelleen tapaavan myös sitä toista.

Aiemmin kertoi, ettei halua tietää, kun tapaan, mutta toissa vuonna arvasi ja sai tietää tapaamisesta, viime vuonna ensimmäistä kertaa ei enkä ole kertonut nyt varatusta matkasta. En tiedä miten suhtautuisi, jos kertoisin, ei ole enää kysellyt miehestä.

Toinen, ehkä suurempi ongelma mielessäni on, etten ole kertonut iäkkäille vanhemmilleni hänestä, vaikka on niin pitkään tapailtu. Se johtuu siitä, että lapsuudenperheessäni välimme on tiiviit, mutta jotenkin olen aina kokenut, että miesystäviin on suhtauduttu epäilevästi. Pelkään, että vanhempani huolestuisi mahdollisesta taloudellisesta hyväksikäytöstä eikä hyväksyisi ystävääni. Toisaalta tuntuu, etten voi kertoa, koska en ns. seurustele ja koska minulla on se toinenkin, eli joka tapauksessa jotain jättäisin kertomatta. Omatunto kalvaa. Mitä tasapainoisesti käyttäytyvä aikuinen tekisi tai mitä hänen (minun) tulisi tehdä tällaisessa tilanteessa

Asiantuntija vastaa

09.08.2023 klo 14:48 - Päivi Stelin-Valkama , perheneuvoja, kliininen seksologi , Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Hei!

Kerrot tapailevasi kahta miestä, joista ensimmäistä kutsun tässä Lomamatkamieheksi. Tapaat tätä miestä yleensä kerran vuodessa yhteisen lomamatkan merkeissä ystävinä ja ilman sitoumuksia. Muuten yhteydenpitonne on vähäistä.

Toinen miehistä, sanotaanko vaikka Lähiseutumies, asuu parin tunnin matkan päässä ja tapaatte suunnilleen kaksi kertaa kuussa. Lähiseutumieheen rakastuit, mutta hän ei tuntenut samoin eikä myöskään halunnut seurustelusuhdetta, vaan ainoastaan seksisuhteen. Hyväksyit tämän ja omatkin tunteesi painuivat vähitellen alemmas.

Siinä vaiheessa, kun sinun rakastumisen tunteesi haalistuivat, Lähiseutumies alkoikin aktivoitua. Sittemmin hän on tekstiviesteissään kysellyt seurustelusta ja kihlautumisestakin, mutta lopettanut, kun ei ole saanut sinulta vastakaikua. Vaikuttaa siltä, että suhteeseenne ei mahdu sellaista tilannetta, jossa olisitte molemmat rakastuneita toisiinne ja haluaisitte jollakin tavalla liittyä yhteen. Kun toinen lähestyy, toinen vetäytyy. Mitähän mahtaisi tapahtua, jos joskus ottaisitte askeleen samaan suuntaan?

Rakkaussuhteen mahdollisuudesta vetäytyminen saattaa liittyä sisällä kaihertavaan pelkoon. Tuo pelko on usein niin epämääräistä, ettei sitä itse edes tunnista. Ajatus sitoutumisesta vain alkaa ahdistaa. Taustalla voivat vaikuttaa aiempiin seurustelusuhteisiin liittyneet pettymykset tai vielä kauemmas katsottaessa omassa lapsuudenperheessä tai muissa varhaisissa kiintymyssuhteissa koetut ihmissuhdevaikeudet. Kun pidättelee itseään rakastumasta, ei tule niin pahasti satutetuksi suhteen mahdollisesti päättyessä. Toisaalta samalla tulee sulkeneeksi pois mahdollisuuden hyvin syvästä ja kannattelevasta yhteydestä.

Ihastuminen, rakastuminen ja suhteeseen lähteminen on aina riskipeliä. Jos jommallakummalla on jarru päällä, suhde ei lähde kehittymään. Jos taas kumpikin antaa myönteistä viestiä toiselle, orastava kiinnostus etenee ihastumiseen, tapailemiseen, rakastumiseen ja mahdollisesti parisuhteeseen asti. Alussa ei kuitenkaan voi tietää, mihin suhde johtaa. Vasta syvempi tutustuminen osoittaa, onko kumppani sellainen, johon itse haluaa sitoutua. Jos molempien tunteet kehittyvät samaan suuntaan, tulevaisuus alkaa näyttää yhteiseltä. Minusta tuntuu, että tällaiset kysymykset elävät jollakin tavalla sekä sinun että Lähiseutumiehen mielessä.

Suhde Lomamatkamieheen puolestaan vaikuttaa säännöiltään selkeältä. Teette yhdessä vuosittaisen lomareissunne eikä muuta yhteyttä ole. Ehkä mahdollinen luopuminen tästä suhteesta ei olisi kovin vaikeaa?

Miesystävästä kertominen omille vanhemmille on merkittävä askel. Jos koet, että nyt olisi aika kertoa Lähiseutumiehestä vanhemmillesi, miksi et tekisi sitä? Sinä itse tiedät talousasiasi ja elämäntilanteesi, etkä aikuisena ihmisenä ole millään tavalla tilivelvollinen niistä vanhemmillesi. Voit etukäteen rauhassa pohtia, mitä kerrot heille miehestä ja suhteestanne. Jos he kysyvät asioista, joista et halua puhua, voit väistää sanomalla, että on vielä liian aikaista lähteä keskustelemaan tällaisista.

Koet jo etukäteen huonoa omaa omaatuntoa siitä, että ette niin sanotusti seurustele. Voit etukäteen miettiä, miten hänestä puhut. Kerrotko ystävästä? Miesystävästä? Välisi vanhempiisi ovat tiiviit, mutta heidän ei tarvitse tietää kaikkea aikuisen tyttärensä elämästä. Ihmisellä on oikeus itse päättää avoimuutensa rajat. Ei ole valehtelemista vaieta yksityisistä asioistaan tai kertoa niistä rajatusti. Jos vanhemmat kysyvät lisää, voit sanoa, että pidät heitä niin suuressa arvossa, että haluat heidän tietävän tämän sinulle merkittävän miehen olemassaolosta, mutta et tässä vaiheessa halua puhua asiasta enempää.

Mietin myös, liittyykö Lähiseutumiehestä kertominen siihen, että pääsisit rauhaan vanhempiesi mahdollisista rakkauselämääsi liittyvistä kyselyistä.. Useinhan vanhemmat pohtivat näitä asioita keskenään ja saattavat vilpittömässä innostuksessaan vaikuttaa tunkeilevilta. Miehestä kertominen voisi yhtäältä rauhoittaa heitä ja johtaa heidän mahdollisten kyselyjensä rauhoittumiseen tai toisaalta vain lisätä vettä myllyyn.

Aika näyttää, miten tilanteet etenevät Lähiseutumiehen ja Lomamatkamiehen kanssa. Kuuntele itseäsi ja kysy kummaltakin mieheltä niitä kysymyksiä, joihin kaipaat vastauksia. Ole avoin omista toiveistasi. Keskustelemalla ja elämällä asiat etenevät. Pysy kuitenkin tietoisena siitä, että kumpikaan miehistä ei ole itsestäänselvyys sinulle etkä sinä heille.

Ajattelen, että tasapainoisesti käyttäytyvä aikuinen pohtii rauhassa vaihtoehtoja ja tekee sitten omat ratkaisunsa.

Toivon elämääsi rohkeutta, viisautta ja iloa!

Päivi

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Keskusteluapua nuorille ja nuorille aikuisille suhteiden pyörteisiin

Ongelmia suhteissa? Entä deittailussa? Sinä alle 29-vuotias, Väestöliiton asiantuntija on tukenasi.

Keskusteluapua nuorille ja nuorille aikuisille suhteiden pyörteisiin

Ongelmia suhteissa? Entä deittailussa? Sinä alle 29-vuotias, Väestöliiton asiantuntija on tukenasi.

Keskusteluapua nuorille ja nuorille aikuisille suhteiden pyörteisiin

Ongelmia suhteissa? Entä deittailussa? Sinä alle 29-vuotias, Väestöliiton asiantuntija on tukenasi.