Miten selvitä bonusäitinä vaikeista tunteista?
Äidin rooliin liittyy yleisestikin paljon odotuksia. Odotukset äitipuolen roolissa on ehkä vielä paineistetummat. Tunnen itse omassa uusperheessäni jatkuvasti häpeää siitä että arki on niin vaikeaa ja tunteeni puolison lapsia sekä näiden äitiä kohtaan on ristiriitaisia. Miten voisin ottaa arjen vastaan samalla tavalla kuin puolisoni, joka ei suhtaudu rooliinsa bonusisänä ollenkaan niin odotuksilla ja syyllisyydellä ladatuiksi?
Asiantuntija vastaa
Uusperheessä onnistumisen ja onnellisuuden paine on usein valtava. Tämä perhe on muotoutunut, koska te olette valinneet toisinne ja nyt täytyy näyttää koko maailmalle, että tämä valinta kannatti, että me varmasti nyt onnistutaan! On tavallista, että uusperheeseen liittyviä hankalia tunteita peitetään, vähätellään ja häpeillään. Ja toisaalta en ole koskaan tavannut uusperhettä, joka olisi muotoutunut, asettunut ja elänyt ilman minkäänlaisia haasteita, en oikeastaan yhtään perhettäkään. Se on perheen ominaispiirre. Ja toki uusperheessä muuttujien määrä vielä moninkertaistuu.
Pahan äitipuolen myytti on meille kaikille tuttu ja moni uusperheen vanhempi jossain kohtaa aika väistämättä myös löytää tämän puolen itsestään. Jos ei muuten niin ajatusten tasolla. Näissä ajatuksissa juuri syyllistää itseään siitä, että arjessa on haasteita, tai siitä että kokee ristiriitaisia tunteita lapsia ja exiä kohtaan. Toisaalta tiedetään, että äidit (vielä useammin kuin isät) kokevat ylipäätään vanhemmuudesta syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, oli perhemuoto mikä tahansa – voi olla myös aika haastavaa erottaa mikä johtuu mistäkin.
Moni uusperheen vanhempi on asettanut tavoitteeksi tasapuolisuuden kaikkia lapsia kohtaan. Tämä on lasten kannalta tosi hyvä juttu, joka tulisikin toteutua mahdollisuuksien mukaan arkisissa asioissa. Silti uusperheen vanhemmat liittävät tämän tasapuolisuuden vaatimuksen myös tunteisiin, ja tässä koetaan suurta epäonnistumista. Moni vanhempi onkin helpottunut kun kuulee, että tunteet ns. omia lapsia ja toisen lapsia kohtaan ovat erilaisia. Rakkauden tunteet, kiintymys ja läheisyys kumppanin lapsen kanssa eivät tarvitse olla samanlaista kuin omien ja se on aivan ok. Tärkeää voi olla huomioida, etteivät lapset myöskään odota uusperheen bonusvanhemmalta, että tämän pitäisi olla ”samanlainen kuin äiti” – uusperheen vanhemman rooli on eri myös lapselle.
Uusperheessä mukaan tulee myös ex-kumppaneita, joita ei varsinaisesti ole halunnut osaksi elämäänsä. Monissa perheissä vaikkapa lomat voidaan joutua määrittämään pitkälti vaikkapa kumppanin ex-kumppanin nykyisen kumppanin kesäloman mukaan. Se kuulostaa lähes huvittavalta, mutta uusperheessä tämä harvoin naurattaa. Monien perheenjäsenten toiveiden ja tarpeiden yhteensovittaminen vaatii usein paljon joustavuutta ja kompromisseja kaikilta. Ei ole ihme, että siihen voi välillä myös väsyä.
Millä tapaa teidän arkea voisi helpottaa? Millaiset konkreettiset asiat auttaisivat jaksamaan? Millaisia toiveita lapsilla olisi? Onko kotona sellainen ilmapiiri, jossa voi ilmaista haastavia tunteita, niin lapset kuin aikuisetkin? Miten sitä voisi edistää? Onko jotain tilanteita joihin liittyy erityisen ristiriitaisia tunteita – niistä voisi vaikka lähteä liikkeelle ja etsiä muutosta juuri siihen kohtaan.
Mietin, että voisitko kysyä lisää oman kumppanisi ajatuksista bonusvanhemmuudesta, ehkä kumppanilla on jokin oivallus, joka on tehnyt suhtautumisesta helpompaa? Ylipäätään ei kannata jäädä näiden ajatusten kanssa yksin. Uskon, että kun kuulee myös muiden uusperhevanhempien ajattelevan näitä samoja asioita, voi saada voimaa myös omaan vanhemmuuteen. Perhe-elämä ylipäätään voi olla sellaista, mihin kaipaa tukea ja sitä suosittelen myös hakemaan silloin kun arki tuntuu vaikealta.
Apua tarjolla esim. Suplissa erityisesti uusperheen kysymyksiin ja Väestöliiton maksuttomissa palveluissa kaikenlaisiin vanhemmuuden ja parisuhteen kysymyksiin kaikenlaisissa perheissä.