Vauva suhtautuu eri tavalla eri vanhempiin
Meillä on 5kk vauva, joka alkanut suhtautua eri tavalla isään ja äitiin. Isä on ihana ja lämmin, hoitaa vauvaa paljon kun on kotona. Kuitenkin tekee paljon töitä, joten arki-iltoina näkee vauvaa vain pari tuntia, joskus viikonloppuisinkin on töitä. Vauva ei huoli tuttipulloa, joten minä (äiti) hoidan myös yöherätykset. Olen jo pitkään (se vain on imetyksen takia huomaamatta mennyt niin..) hoitanut myös vauvan nukkumaanlaiton, joka sujuu hienosti: imetyksen ja iltapesujen jälkeen vauva nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn noin vartissa.
Nyt kun isä on laittanut muutamana iltana nukkumaan, on se aiheuttanut kovasti itkua ja huutoa, joka on alkanut jo iltapesuilla ja kestänyt noin puoli tuntia, kunnes vauva on rauhoittunut nukkumaan. Huolenaiheena on, onko tämä haitallista vauvalle, että hänen iltarutiineja vaihdetaan nukuttajan osalta näin yhtäkkiä? Minusta tuntuu kamalalta kuulla kun vauva huutaa, mutta oman jaksamiseni kannalta olisi välttämätöntä että myös isä voisi laittaa nukkumaan.
Haluan antaa isälle tilaa opetella ja olla puuttumatta, mutta tuntuu että teen väärin vauvaa kohtaan, kun yhtäkkiä olen hänet illoiksi “hylännyt” uuteen tilanteeseen. Päivisin vauva on pääosin tyytyväinen isän kanssa, mutta aina väsymyksen tullen menee isän kanssa itkuisemmaksi kuin minun. Mitä voisin(/mme) tehdä, jotta vauvalla olisi turvallinen olo JA isä voisi huolehtia vauvasta enemmän ilman minun läsnäoloani? Voiko vauva vierastaa omaa isää ja jos kyllä, niin mitä silloin pitää tehdä?
Asiantuntija vastaa
Hei! Kiitos kysymyksestäsi.
Tilanne mitä kuvasit on hyvinkin tavallinen tämän ikäisen vauvan kanssa. 5kk ikäiselle on tyypillistä alkaa erottamaan tutut ja vieraat ihmiset toisistaan osoittaen sen vierastamisella. Vauvat ilmaisevat vierastamista eritavoin, tähän vaikuttaa mm. temperamentti. Toinen voi kääntää päätään pois ja toinen puolestaan voi aloittaa lohduttomalta kuulostavan itkun. Reagoiko vauvanne yleensä muutoksiin voimakkaasti vai vähäeleisesti? Se voi kertoa jotain juuri hänen reagointitavastaan, temperamentistaan muuttuneessa tilanteessa. Haluan korostaa, että vierastaminen ja muutosten yhteydessä pettymyksen ilmaisu ovat hyvin luonnollisia ja ohimeneviä vaiheita vauvan kehityksessä.
Kuulostaa kuitenkin siltä, että vauva tunnistaa isänsä, kun hän päivisin suhtautuu avoimin ja rennoin mielin hänen läsnäoloonsa. Turvallisen ja tutun aikuisen kanssa lapsella ei ole hätää itkiessä, kun hänen tarpeisiinsa vastataan ja lapsella on turvallinen paikka osoittaa tunteitansa.
5kk ikäinen vauva on oppinut näiden kuluneiden kuukausien aikana tietyllä tavalla toistuneet rutiinit kanssasi, on siis luonnollista, että vauva reagoi muuttuneeseen rutiiniin itkullaan. Itkullaan vauva ilmaisee niitä tunteita, mitä hänessä herää muuttuneessa tilanteessa. Temperamentti osaltaan ohjaa tunnereaktion voimakkuutta. Tätä ei ole syytä säikähtää. On kuitenkin ymmärrettävää, että äitinä vauvan itkun kuuleminen voi herättää syyllisyyden tunteita.
Kuten kuvasit, on luonnollista, että väsyneenä myös vauvat reagoivat voimakkaammin kuin virkeänä ollessaan. Yksi keino mitä voitte kokeilla, on aikaistaa iltarutiineja silloin kun isä ottaa ne vastuulleen. Näin väsymyksen tuoma kiukku ei ennätä saada yliotetta. Joskus siirtymävaihetta voi auttaa myös iltarutiinien tekeminen ensin yhdessä kumppanisi kanssa ja sitten siirtyminen siihen, että isä hoitaa yksin iltatoimet. Voitte yhdessä kumppanisi kanssa pohtia, mikä on juuri teidän perheellenne toimivin keino.
Miten puolisosi kokee omien tunteiden säätelynsä silloin, kun vauva itkee. Miten hän kykenee olemaan rauhallinen ja rauhoitteleva vauvalle, joka on tunnekuohussa? Vauvat lukevat ja aistivat aikuisen tunteita ilmeistä, eleistä, äänenpainosta sekä kosketuksesta. Itserauhoittelun harjoittelu on tärkeässä kohtaa silloin, jos huomaa hermojen kiristyvän hoitotilanteessa. Hermostuminen lisää vauvan itkua ja vaikeuttaa rauhoittumista. Keinoja itsensä rauhoitteluun ovat esimerkiksi tunteen sanoittaminen itselleen mielessään, sekä rauhoittava hengittely tai vaikkapa käsien pesu lämpimällä vedellä. Jokainen löytää itselleen toimivat keinot.
Itserauhoittelu on tärkeää myös sinulle, jotta maltat antaa tilaa isälle harjoitella juurikin omaa tapaa hoitaa iltarutiineja. Toisaalta vauvat oppivat hyvinkin nopeasti uuden rutiinin, jos jaksatte toteuttaa sitä johdonmukaisesti vauvaa ja itseänne rauhoitellen kerta toisensa jälkeen. Yksi vaihtoehto on myös poistua paikalta ilta imetyksen jälkeen, esimerkiksi kävelylle. Vauvat ovat myös hyvin fyysisiä olentoja, rintamaidolta tuoksuva äiti samassa tilassa aiheuttaa usein vauvassa tarpeen päästä sen tuoksun lähteelle. Joskus voi toimia sekin, että isä “lainaa” äidin rintamaidolta tuoksuvaa paitaa iltarutiinien ajaksi.
Sinun jaksamisesi on tärkeää ja siitä on tärkeää pitää huolta. Väsyneenä myös teidän aikuisten tunnetilat korostuvat herkästi ja kärpäsestäkin voi tulla härkänen. Onko teillä tukiverkostoa lähellä? Voiko heitä pyytää esim. joskus pariksi tunniksi olemaan vauvan kanssa? Tai voisiko kumppanisi jäädä joskus pariksi tunniksi vauvan kanssa? Jos vauva ei huoli tuttipulloa, voi hänelle kokeilla tarjota pumpattua rintamaitoa myös lusikalla tai hörpyttämällä. Jos hän maistelee jo kiinteitä ruokia, voi hoivaava aikuinen tarjota ruoan tälläkin tavoin tarvittaessa. Toisinaan voi käydä niinkin, että pullo kelpaa, kun imettävä äiti ei ole maisemissa. Voitte kokeilla mikä keino toimii teille ja vauvallenne parhaiten. Koettakaa olla lannistumatta epäonnistumisista, vauvat kehittyvät nopeasti ja yksi asia mikä ei onnistunut esim. kuukausi sitten voikin onnistua tänään. Jos vauva nukkuu hyvin päiväunia, jos mahdollista niin käytä ne hetket oman hyvinvointisi ja jaksamisesi tueksi. Kotityöt voi hoitaa myöhemminkin esimerkiksi kumppanisi kanssa yhteistyössä.
Vauvat ovat aina yksilöitä, ja olette vauvanne parhaita asiantuntijoita. Haluan kannustaa sinua ja kumppaniasi rakentavaan keskusteluun, silloin kun olette virkeitä. Uskon, että löydätte perheellenne parhaan tavan toimia tilanteessa. Toivottavasti saitte vastauksestani ideoita tilanteenne tueksi.