Kaipaan neuvoja kolmevuotiaan uhmaan pukeutumis- j...

Uhma kuuluu jokaisen lapsen kehitykseen, on normaali ja tärkeä ilmiö. Lapset hakevat sekä vanhempiensa huomiota, että kokemusta minuudesta, omista vaikuttamisen mahdollisuuksistaan maailmassa. Lapsi tarvitsee kuitenkin rakentavat rajat uhmahetkiinsä. Niitä voi hieman opetella lapsen kanssa.

Uhmatilanteissa, jotka ovat muotoutuneet jo ikäviksi kierteiksi, oleellista on, että tilanne jollain tavalla muuttuu. Lapsen kanssa kannattaa alkaa sanottamaan, kuinka iso lapsi hän jo on, kuinka paljon taitoja hänellä onkaan. Lasta tulee siis kannustaa toivottavan käyttäytymisen suuntaan jatkuvalla tilanteen auki sanoittamisella myönteiseen sävyyn, siis puheella ja pienillä palkinnoilla. Esimerkiksi: ”Olet iso tyttö/poika ja osaat jo laittaa sukat jalkaan. Noin osaat laittaa myös paidan päälle. Olet todella taitava! Voi miten on mukavaa! Äiti näkee miten taitavasti osaat laittaa housut jalkaan. Haluat nyt tulla syliin, ole siinä rauhassa, onpas mukavaa olla sylikkäin, kanssasi on hyvä olla lähekkäin, silitä vähän äidin poskea. Nyt voidaan laittaa ulkopuku päälle.” Ja kun lapsi koettaa rimpuilla tai tekee väärin, estetään se, sanotaan ”Ei!” ja hiljennytään. Estetään toiminta, mutta ei kosteta väkivallalla (kivahtelulla, huudolla tai huitomisella).Lapsen tulee saada katse- ja kosketuskontakti vanhempaan kaikissa erilaisissa, ei vain silloin kun häntä ollaan kieltämässä.

Voitte myös koettaa järjestää vaatteet jonoon, kun autat puheellasi lasta. Etsi siis vaatteet, jotka lapsen tulee laittaa päälleen, laita ne jonoon esimerkiksi hänen huoneeseensa. Kerro lapsellesi mitä on esillä ja miksi, eli nämä vaatteet lapsi laittaa päälleen tässä järjestyksessä, ensin sukat ja niin edelleen.

Voit myös ottaa suoraan asian puheeksi rauhallisesti lapsen kanssa. Kysy häneltä mitä hän on mieltä, onko arjessanne joku tilanne, joka hänen on vaikea hoitaa tai mikä tuottaa hankaluutta. Lapsi todennäköisesti sanoittaa pukemis- tai nukkumaanmenotilanteen, mutta mikäli näin ei ole, sanoita asia. ”Äiti tietää, että sinuakin harmittaa, kun nukkumaanmeno ja vaatteiden päälle laittaminen on välillä vähän hankala juttu, eikö vaan. Miten me voitaisiin helpottaa tilannetta?”

Pukemiseen liittyvissä tilanteissa te voitte alkaa askarrella esimerkiksi kuvia, jotka kuvaavat eri vaatekappaleita. Lapsi piirtää jokaisen vaatekappaleen paperilappuselle. Tämän jälkeen voitte yhdessä laittaa laput esimerkiksi huoneen ilmoitustaululle tai jääkaapin oveen. Pukemistilanteissa voit pyytää lasta aina tarkistamaan, mikä vaate tuleekaan seuraavaksi. Lapsi pukee ne päälleen ja tarkistaa jälleen, mikä on vielä laittamatta. Samalla hän voi harjoitella omatoimisuutta, mutta myös liikkuessaan voi kenties harjoitella ”nopeusjuoksua”.

Teidän tulee myös sopia lapsenne kanssa, että onnistuneista pukemisista seuraa aina palkinto. Palkinnot voivat olla vaikkapa tarroja. Käykää esimerkiksi ostamassa yhdessä tarroja, siten että lapsi valitsee mitä tarroja ostaa ja antaa ostettavat tarrat kassalla. Tehkää yhdessä kalenteri, lapsi piirtää ja kuvittaa kalenterin aikuisen kanssa ja se laitetaan johonkin yhdessä sovittuun paikkaan vaikka jääkaapin oveen. Riville tulee pikku tarra tai piirretty kaunis kukka aina, kun pukeminen on onnistunut. Ja aikuisten pitää niistä kukkasista iloita ja tehdä ”oikeasti” niistä iso asia. Niitä kukkia ja siis lapsen onnistumisia näytellään sisaruksille ja isälle ja vieraille, ja ihastellaan uudelleen ja uudelleen. Näin lapsi voi ”voittaa” jotakin toimimalla oikein (nyt hän voittaa kielteistä huomiota: suuttumisen tai puhuttelun toimiessaan väärin). Ja vaikkapa viidestä tarrasta hän saa pulkka- tai kirjastoretken, sellaisen leikkihetken tai tekemisen vanhemman kanssa mistä hän erityisesti nauttii, säännöllisesti, loogisesti, ainakin kahden viikon ajan.

Sama pätee nukkumaanmenotilanteissa. Keskustelkaa lapsenne kanssa, että hän on jo niin iso tyttö/poika, että osaa mennä hienosti nukkumaan. Sitten sovitte, että hän saa jokaisesta hienosta nukkumaanmenoillasta itselleen uuden hienon tarran kalenteriin. Ja jälleen lisäpalkinnoksi mukavaa yhteistä tekemistä, sellaista mitä lapsenne haluaa, joko äidin, isän tai koko perheen kesken.

Vanhemman maltti on valttia uhmatilanteissa. Vanhempana koeta siis hillitä omat tunteesi. Kun otat rauhallisesti lapsen tunteen vastaa, se auttaa lasta myös rauhoittumaan. Raisa Cacciatoren kirjoittaman Kiukkukirjan (toim. Vuokko Hurme) kautta voi myös saada lisää ajateltavaa näihin pienten lasten uhma-asioihin liittyen.

Kiukkukirja on luettavissa osoitteessa: www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiukkukirja/