Kiintymyssuhteet
Ihminen on suunniteltu olemaan suhteessa ja toimii optimaalisimmillaan, kun hänellä on turvallinen
tunneyhteys. Varhaisten turvan kokemuksien kautta aikuinen oppii rauhoittamaan niin itseään kuin
läheisiäänkin. Jos kasvaessaan ei ole saanut riittävästi vanhempien tukea, on vaikeampi säädellä omia tai muiden tunteita. Mitä turvallisemmin vanhempaan ja myöhemmin kumppaneihinsa on voinut tukea, sitä helpompaa on olla itsenäinen ja riippumaton. Aikuisen rakkaussuhteissa kiintymys on osa rakkautta.
Kiintymystyylit jäsentyvät ensimmäisen elinvuoden aikana ja ovat kohtalaisen pysyviä. Itsetuntemus ja kokemukset ihmissuhteista muokkaavat kuitenkin kiintymystyyliä ja kokemusta turvasta läpi elämän.
Rakkaussuhde aikuisiän kiintymyssuhteena:
• Suhde on minulle turvapesä.
• Tulen nähdyksi juuri itsenäni.
• Tunnen itseni merkitykselliseksi ja rakastetuksi.
• Turvasatama, johon voin tulla suojaan.
• Voin olla turvallisesti haavoittuva.
• Voin olla turvallisesti tarvitseva.
• Kokea olevansa hyväksytty
• Kokea itsensä merkitykselliseksi
• Kokea itsensä riittäväksi
• Tulla kuulluksi ja ymmärretyksi
• Kokea itsensä tärkeäksi
• Kokea olevansa rakastettu
• Kokea itsensä arvostetuksi
Turvattomuus parisuhteessa aktivoi kumppaneiden kiintymyssuhdejärjestelmät. Tunnekokemukset
määrittävät suhteen turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Tunneyhteyden katketessa pari jumiutuu ja synnyttää negatiivisen kehän, jossa näyttäytyy primaaritunteiden sijaan reaktiiviset tunteet:
• Viha ja protesti
• Takertuminen, yhteyden tavoittelu
• Masennus ja epätoivo
• Välinpitämättömyys