Parisuhdeteemainen verkkokurssi vanhemmille, joiden lapsella tai nuorella on neurokehityksellisiä haasteita
Neurokirjon kehitykselliset haasteet vaikuttavat koko perheeseen ja vanhemmuudessa selviytymisen kokemukseen. Lapsen ollessa käyttäytymisen- ja tunnesäätelyn, vuorovaikutuksen ja tarkkaavaisuuden kehityksen osalta erityispiirteinen, vanhempien keskinäinen vuorovaikutus ja parisuhde joutuvat lujille. Lapsen kannalta vanhempien ristiriidat lisäävät oireilua, aiheuttavat haasteita sopeutumiselle ja kuntoutumiselle. Onneksi parisuhde on suhde, jonka laatuun voi itse vaikuttaa.
Osa 1: Lapsen haastava käytös kuormittaa molempia vanhempia
Läsnä oleva jatkuva huoli lapsesta tai nuoresta voi tuoda parisuhteeseen ärtymystä, katkeruutta ja kyynisyyttä. Kun oma jaksaminen alkaa tuntua vaikealta, odotukset kohdistuvat kumppaniin, joka kokee ehkä yhtä suurta voimattomuutta. Molemmat tekevät varmasti parhaansa, sen minkä osaavat ja jaksavat.
Vanhempien omat kokemukset siitä, miten vaikeista elämäntilanteista on aiemmin selvitty, niin yksin, lapsuudenperheessä kuin nykyisessä suhteessa, vaikuttavat siihen, miten haastavaan elämäntilanteeseen nyt suhtautuu. Toinen voi kaivata paljon yhteisiä keskusteluja, toinen paljon tilaa omille ajatuksilleen tai toinen voi kaivata yhdessäoloa perheen kanssa siinä missä toinen kaipaa runsaasti aikaa kodin ulkopuolella. Jos vanhempien tavat selviytyä hankalista tilanteista ja kuormittavasta arjesta ovat keskenään erilaiset, tai vanhempien on hankala ymmärtää toistensa tapaa reagoida ja toimia, toisen tai kummankin vanhemman kokemus yksinjäämisestä saattaa vahvistua ja haastaa vanhempien mahdollisuuksia olla tukena toisilleen.
On tärkeää antaa itselleen ja kumppanilleen tilaa käsitellä erityisvanhemmuuteen liittyviä asioita omaan tahtiinsa ja hyväksyä, että näin kuormittavassa elämäntilanteessa ei kukaan kykene olemaan aina parhaimmillaan. Arjen kuormitus voi aiheuttaa sen, ettei voimavaroja riitä keskusteluun, toisen kuunteluun, ymmärtämiseen ja myötätunnon tarjoamiseen. Tämä kokemus on inhimillinen ja ymmärrettävä, mutta apua ja tukea yhteiseen keskusteluun kannattaa hakea mahdollisimman varhain.
Harjoitus: millaisia tunteita tunnistat vaikean perhetilanteen herättävän? Entä millaisia tunteita tunnistat heräävän tilanteissa, joissa olet kumppanisi kanssa erimielinen?
Vastatkaa molemmat näihin kysymyksiin alla olevan Värikäs tunnekartta -työkalun avulla ja kertokaa toisillenne, millaisia tunteita tunnistitte. Kun toinen kertoo, toisen tehtävä on vain kuunnella eikä kommentoida. Vaihtakaa sitten osia. Keskustelkaa lopuksi, miltä tehtävän tekeminen tuntui, miltä toisen kertomat asiat tuntuivat, millaisia ajatuksia heräsi?
https://parisuhdekeskus.fi/wp-content/uploads/2024/08/Varikas-tunnekartta.pdf
Osa 2: Kuormittava elämäntilanne voi ajaa erilleen
Molemmilla voi olla oma tapansa kohdata lapsen vaikeuksia. Toiselle saattaa yleensäkin vaikeiden asioiden kohtaaminen ja käsitteleminen tuntua tuskaiselta. Avoin keskustelu usein auttaa ymmärtämään toista ja parantamaan yhteistyötä. Kokemus lapsen haasteellisesta tilanteesta saattaa vanhemmilla olla keskenään erilainen, ja myös reaktiot siihen.
Erityislapsen vanhemmuus myös vaatii paljon enemmän sitoutumista hankaliin perhetilanteisiin, joita ei ole itse valinnut. On osoitettava kumppanilleen ja lapsilleen kykenevänsä seisomaan heidän rinnallaan, vaikka itse olisi hämillään tai kykenemätön vielä täysin hyväksymään oman lapsensa erityisyyttä. Usein haastava arki asettaa meidät tilanteeseen, jossa aiemmat tavat toimia eivät enää auta, tai tilanne herättää aivan uudenlaisia epävarmuuden tunteita. On tosi ok kertoa, jos ei tiedä miten toimia. Parisuhteessa voi yhdessä miettiä, mikä auttaisi tässä tilanteessa sinua, minua ja perhettämme.
Omien tarpeiden sivuuttaminen voi tuntua sankarilliselta, mutta todellisuudessa jatkuva uhrautuminen vaikuttaa negatiivisesti perhedynamiikkaan. Omien yksilöllisten tarpeiden tunnustaminen antaa myös lapsille terveen mallin yksilönä kasvamiseen.
Vaikeissa ja kuormittavissa tilanteissa otamme usein käyttöön selviytymis- ja puolustuskeinot, jotka saattavat ulospäin näyttää hyökkäävyydeltä tai vetäytymiseltä. Usein näiden keinojen tarkoitus on suojella itseä ja jopa keskinäistä suhdetta ja yhteyttä toiseen, mutta ne kääntyvät joskus itseään vastaan. Päällepäin näkyvän ärtymyksen, turhautumisen ja välinpitämättömyyden alla on usein hyvin haavoittavia tunteita, kuten syyllisyyttä, epävarmuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, häpeää, huolta ja pelkoa. Näistä tunteista puhuminen syyttelyn ja vetäytymisen sijaan vahvistaa vanhempien yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Harjoitus:
Tämä harjoitus on kaksivaiheinen.
1) Palatkaa edelliseen tehtävään. Miettikää, millaisia ajatuksia teillä herää niissä tilanteissa, joissa olette erimielisiä. Muistakaa, että ajatukset ja tunteet ovat spontaaneja, niihin ei aina pysty vaikuttamaan, eivätkä ne aina ole totta, vaikka ovatkin kokijalleen todellisia. Alla on joitain esimerkkejä:
Et välitä minusta
Minulla ei ole merkitystä
Olen toiselle jatkuva pettymys
Taaskaan minä en onnistunut
Et kestä minua
Olet mahdoton, sinun kanssasi ei voi puhua
Olet välinpitämätön
Et arvosta minua
Olet minua vastaan
Kaikki muu menee minun edelleni
Me ollaan vaan niin erilaisia
Tämä ei tule onnistumaan
Olemme vääriä toisillemme
Kertokaa toisillenne, millaisia ajatuksia heräsi jälleen niin, että kun toinen kertoo, toisen tehtävä on vain kuunnella eikä kommentoida. Vaihtakaa sitten osia.
2) Kuvitelkaa eteenne tyhjä tuoli ja molemmat teistä vuorotellen tuoliin istumaan. Mitä haluaisitte sanoa toiselle ja itsellenne, kun teille tulee erimielisyyttä ja teissä herää hankalia tunteita ja ajatuksia?
Esimerkiksi Kumppani 1 kertoo, että riitatilanteessa hän on usein yksinäinen ja keinoton, ja kokee tuottavansa Kumppani 2:lle pettymyksen. Kumppani 1 voisi riitatilanteessa muistuttaa itseään, että Kumppani 2 tosiasiassa toivoo vain, että joku kuuntelisi hänen huoliaan yrittämättä ratkaista niitä. Kumppani 2 voisi muistuttaa Kumppani 1:stä, että hän haluaisi keskustella yhdessä, jotta he eivät jäisi kumpikaan yksin vaikeissa tilanteissa.
Näitä vuorosanoja voi sanoa sekä itselleen että ääneen toiselle riitatilanteissa, ne usein tekevät keskusteluista avoimempia ja turvallisempia.
Lisäksi halutessanne kuunnelkaa alla oleva podcast -jakso:
Osa 3: Voimavarojen vahvistaminen hankalassa tilanteessa
On tärkeää tehdä asioita vain parisuhteen itsensä vuoksi. Parhaimmillaan parisuhde on se, josta saa voimaa haasteisiin lasten ja koko perheen arjen pyörittämiseen. Jos aikaa tai voimavaroja keskusteluun ei tunnu aina riittävän, kosketus, halaus, toisen silittäminen tai kainalokkain lepääminen voivat olla arvokkaita tekoja läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi. On tavallista, että kosketus vanhempien välillä vähenee kaikissa lapsiperheissä, mutta erityisesti lapsen käytöksen haastaessa vanhempia jatkuvasti. Kosketuksella ilmaisemme kuitenkin, että näemme toisen ja koemme hänet paitsi tärkeäksi, myös ihanaksi. Joillekin kosketus on merkityksellisempää kuin toisille. Parisuhteessakin on tärkeää erottaa hellivä ja seksuaalissävyinen kosketus. Fyysinen, paineeton lähellä olo kuitenkin kasvattaa usein myös tunnetason läheisyyttä.
Parisuhteessa tarvitaan kuitenkin myös puhetta ja keskustelua, jotta todella voi ymmärtää toisen kokemusta. Jos aikaa keskustelulle ei ole, väärinymmärrykset, oletukset ja jopa loukkaantumiset kasaantuvat ja pahimmillaan haavoittavat parisuhdetta. On tärkeää muistaa puhua myös niistä asioista, joista haluaa toista kiittää, mitä toisessa ja parisuhteessa arvostaa ja millaisia vahvuuksia juuri meidän suhteessamme ja perheessämme on. Se vahvistuu, mihin kiinnitämme huomiota, ja hyvien asioiden huomaaminen vahvistaa kestämään myös vastoinkäymiset yhdessä.
Avainasemassa on myös vanhempien oma hyvinvointi. Vain oman palautumisen ja virkistäytymisen kautta voi tarjota hyvää myös omille läheisilleen. Jokaisella on oikeus pyrkiä kohti omaan hyvinvointia ja jaksamista, vaikka lapsen elämässä esiintyisi haasteita.
Harjoitus: Hyvän vahvistaminen
Täydentäkää molemmat seuraavia lauseita ja kertokaa sitten vuorotellen vastuksenne toisillenne.
- Ilahdun, kun sinä…
- Kun tapasimme, kiinnitin ensimmäiseksi huomiota sinun…
- Olen onnellinen, että sinä olet…
- Haluan kiittää sinua siitä, että…
Katsokaa myös halutessanne alla oleva Vanhempien turvallinen parisuhde -videoluento
https://www.youtube.com/watch?v=8FZ072BVWhI
Maksutonta parisuhteen ja vanhemmuuden keskustelutukea verkossa tarjoaa Väestöliiton Parisuhdekeskus Katajan Parina perheen arjessa -hanke https://parisuhdekeskus.fi/parina-perheen-arjessa/
Lähteet:
Arto Bäckström: Parisuhde erityislapsiperheen voimavarana https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/parisuhde-erityislapsiperheen-voimavarana/
Marja Laakso: Lapsi tai nuori neurokirjolla – miten perhe jaksaa? https://mielipalvelut.fi/artikkelit/lapsi-tai-nuori-neurokirjolla-miten-perhe-jaksaa/