BETA Siirry sisältöön

Vuorovaikutus kaksikulttuurisessa parisuhteessa

Julkaistu 14.11.2018 - Kirjoittanut Hanna Kinnunen , suunnittelija, YTM , Familia ry
Kommunikaatio toimii ihmisten vuorovaikutuksen perustana. Kommunikaatiossa on samanaikaisesti kaksi tasoa: sanallinen ja sanaton. Sanallinen edustaa vain pientä osaa ihmisten välisestä kommunikaatiosta. Omaa tapaa ilmaista asiat pidetään ”normaalina”, selkeänä ja oikeana, siitäkin huolimatta, että sanojen merkitys ei ole sama kaikille, vaan se vaihtelee jopa saman kielen ja kulttuurin piirissä. Sanallisen kommunikaation pulma on siinä, että vastaanottaja saattaa tulkita sen hyvin eri tavalla kuin lähettäjä. Ihmisten kyky ilmaista itseään verbaalisesti vaihtelee suuresti, varsinkin kun on kysymys tunteista.

Sanallinen viestintä rakentuu sanoista, lauseista ja virkkeistä, sekä äänenpainosta ja -sävystä. Sanattomaan tapaan viestiä kuuluvat esimerkiksi olkapäiden kohottaminen, haukotteleminen, ilmeet ja jopa pukeutumisella voidaan viestiä. Sanattomalla viestinnällä on kaksikulttuurisen parisuhteen vuorovaikutuksessa vähintäänkin yhtä suuri merkitys kuin sanallisella. Nainen voi viestittää pukeutumisella itsemääräämisoikeuden tarvettaan, jos mies toivoo, että nainen pukeutuisi säädyllisemmin. Miehen huomionosoitusten puuttuminen saattaa taas viestittää naiselle, ettei tämä kunnioita ja välitä hänestä tarpeeksi.

Eri äidinkieltä puhuvien liitoissa puheen, itsensä ilmaisemisen ja ymmärtämisen merkitys korostuu. Kysytään, selitetään ja tarkennetaan; ihmetellään, tulkitaan ja ymmärretään. Kommunikaatioon ja kieleen liittyvillä väärinkäsityksillä ja eroilla on tapana tulla ilmi vasta myöhemmin ja silloinkin niitä voi olla vaikea tunnistaa. Sanallisesti itsensä ilmaiseminen ja ymmärretyksi tuleminen on haastavaa omallakin kielellä, mutta haastavampaa se on silloin, kun toinen tai kummatkin pariskunnasta joutuu käyttämään vierasta kieltä. Pariskunnilla on monia erilaisia tapoja kommunikoida, eikä yhtä oikeaa ole. Joillekin puhuminen on tärkeämpää kuin toisille, jolloin myös yhteisen vahvan kielen merkitys vaihtelee parisuhteissa. Niissä parisuhteissa, joissa puolisot eivät osaa toistensa äidinkieltä, voidaan kiinnostusta toisen kulttuuria ja kieltä kohtaan osoittaa opettelemalla edes muutama sana tai lause tällä kielellä.

Toimiva viestintä toimii suhteen pohjana ja lujittajana, mutta sitä on vaikea saavuttaa. Syvimpien tunteiden ilmaiseminen on aina vaikeaa. Tunteet pitää pystyä ensin itse tunnistamaan ja sitten vielä uskaltaa puhua niistä. Meillä kaikilla on pelkoja, epävarmuuksia, toiveita, haaveita ja katumuksen aiheita, joista haluaisimme puhua, mutta joista emme joko osaa tai uskalla toiselle kertoa. Silloinkin, kun löydämme sekä rohkeuden että sanat, voi kumppanimme ymmärtää ja tulkita meidät väärin.

Riiteleminen on tärkeä osa parisuhteen viestintää. Kumppaneiden on löydettävä heille sopiva tapa puhua ristiriidoista, ongelmista ja pettymyksistä, ja tavat ratkaista ne. Kulttuureille ominaiset tavat riidellä poikkeavat toisistaan. Joissain kulttuureissa pieneenkin eripuraan reagoidaan huutamalla, ja hiljaisuus koetaan välinpitämättömyydeksi. Toisissa kulttuureissa taas kielteiset tunteet ilmaistaan mykkäkoululla ja ilmeillä, ja huutamista pidetään vähintään epäkohteliaana tapana ilmaista itseään. Monissa kulttuureissa sukupuoliroolit määrittelevät sen, minkälainen riitelytapa on sopivaa naiselle ja miehelle. Myös saman kulttuurin sisällä riidellään eri tavoin. Joissakin suomalaisissa perheissä riidat ovat kuin ukkosmyrskyjä ja toisissa kuin viikkoja kestäviä matalapaineita.

Maahanmuuton ja sopeutumisen ongelmat voivat vaikuttaa parin väliseen vuorovaikutukseen. Maahanmuuttajataustainen puoliso voi tuntea olonsa vieraaksi toisen puolison kotimaassa tai kokea rasismia ja ennakkoluuloja. Sosiaalisten suhteiden luominen saattaa olla vaikeaa tai ne voivat tuntua pinnallisilta, jos yhteistä kieltä ei ole tai oman äidinkielen käyttöön ei ole mahdollisuuksia. Tällöin arkipäivän jaksaminen ja positiivisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen myös parisuhteessa ja perhe-elämässä vaikeutuu. Sopeutumiskriisistä tulee osa parisuhteen kriisiä ja parisuhteen vuorovaikutuksesta muuttuu negatiiviseksi.

Toimiva vuorovaikutus on osittain puhumista, osittain tulkitsemista, mutta pääosaltaan se on aktiivista kuuntelemista ja vilpitöntä halua ymmärtää. Lapsuudessa opitut ajatus- ja toimintamallit aktivoituvat esimerkiksi oman vanhemmuuden ja lastenkasvatuksessa kohdattujen haasteiden myötä, jolloin tietoisuus omista lapsuudenmuistoista kasvaa. Kaksikulttuurisilla pareilla lapsuuden kokemuksista puhuminen avaa oven sellaiseen menneisyyteen, jonka kuvitteleminen voi olla vaikeaa toisessa kulttuurissa kasvaneelle puolisolle. Tämän takia lapsuuden muistoista ja kokemuksista puhuminen on tärkeä osa omaa ja toisen ymmärtämistä.

Oliko tästä sinulle apua?

Ei ollenkaan
Erittäin paljon

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Kumpi on sinulle tärkeämpi: kumppani vai älypuhelin?

Parisuhteiden hyvinvointia häiritsee uusin teknologia – varsinkin älypuhelimet. Vaikka älylaitteet auttavat ihmissuhteiden ylläpitämisessä,...

Kun rakkaus loppuu - uusi yhteys on mahdollista

Onko toivoa parilla, jolla ei ole enää toisiaan kohtaan eroottista intohimoa? Mistä voisi saada inspiraatiota, happea parisuhteeseen? Moni jatkaa...

Pidä minut lähelläsi

Sue Johnson: Kosketusta tarvitaan vahvistamaan rakkautta. Useimpien riitojen taustalla on protesti puuttuvasta tunneyhteydestä. Ahdistavan tilanteen...