Tekeekö ylikuormittuneisuus tuhoa parisuhteessasi etkä sumupilvessäsi sitä edes huomaa?

Näen ympärilläni kuormituksesta kireitä ja aikatauluista ahdistuneita ihmisiä mieli sumupilvessä. Joku ei ehdi syödä 12 tunnin työpäivän aikana, toinen kertoo nukkuvansa vain viisi tuntia yössä ja pärjäävänsä sillä. Kunnon kesälomaa ei ehdi pitää eikä sitä edes tarvitse, koska työ on intohimo. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on jäänyt täysin tai johonkin sen osa-alueeseen satsataan lähes pakkomielteisesti.

Ylikuormituksen ja väsymyksen tila sumentaa käsitystä itsestä. Näet itsesi pystyvämpänä kuin oletkaan. Et halua kohdata realiteetteja. Et koe olevasi ylikierroksilla, “vähän stressiä vaan pukkaa, mutta pian helpottaa.” Et ole uupunut. Jos läheisesi kehottaa hiljentämään, sanot että et voi tai ehdi. Jos hän tarjoutuu auttamaan, torjut avun. Pärjäät kyllä, olet aina pärjännyt.

Sumupilvi ympärilläsi estää näkemästä, kuulemasta, aistimasta ja tuntemasta

Sumupilvellä, johon olet verhoutunut, on suuri vaikutus vuorovaikutussuhteisiin. Paikoin maanisen tahdin katsominen hengästyttää läheisiäsi. Puhut samoja asioita uudelleen ja paljon itsestäsi. Unohdat kysyä toisen kuulumisia ja jos kysyt, et kuuntele vastausta. Sumuverho estää näkemästä, kuulemasta, aistimasta ja tuntemasta. Se estää huomaamasta sitä tärkeintä, puolisoa tai lasta, joka hakee yhteyttä sinuun. Olet vieressä, mutta kovin kaukana.

Sytytyslankasi on minimaalinen tai et reagoi mihinkään. Puolisolle raivoat, tiuskit tai mökötät pitkiä aikoja. Et pysty muuttamaan negatiivista kehää omalta osaltasi. Lupauksistasi huolimatta et jaksa tehdä aloitteita parisuhdeaikaan tai innostua puolison ehdotuksista. Syöminen kiinnostaa enemmän kuin seksi tai oletat, että seksileikit onnistuvat kyllä ilman lämmittelyä jossain raossa. Puolisosi ei koe itseään halutuksi ja rakastetuksi. Hän etsii joko syytä tilanteeseen itsestään tai vuokra-asuntoa sinuun täysin kyllästyneenä.

Lapsetkin tuntuvat enemmän rasitteelta kuin ilon aiheelta

Lapsetkin tuntuvat enemmän rasitteelta kuin ilon aiheelta. Syyllisenä yrität panostaa perheen laatuaikaan. Et pysty kuitenkaan keskittymään, mielesi vaeltaa unohtamissasi asioissa ja tekemättömien asioiden listassa. Räpläät kännykkääsi niin paljon, että jopa lapsesi huomauttavat siitä. Perheesi on lopen kyllästynyt yhteen viestiin tai työpuheluun kesken päivällisen.

Saat nautintoa harvasta asiasta. Kotiroolissasi et jaksa olla sosiaalinen, kyläilyt ovat jääneet. Ahdistut some-postauksista, joissa haravoidaan ja pestään ikkunoita, mutta teet itse samankaltaisen päivityksen. Illanvietoissa juot liikaa. Aamulla podet morkkista ja entistä pahempaa väsymystä. Viikonloppu on liian lyhyt aika palautumiseen.

Tunnistitko itseäsi tai läheisiäsi edes osittain? Minä tunnistin. Tämä kaikki on ajassamme kovin ymmärrettävää ja tavallista. Puhutaan siitä, että uusi normaali on olla kiireinen ja kuormittunut. Arvojemme ristiriitaisuus on koomista. Innostumme hiljentymisestä ja tietoisesta läsnäolosta, mutta jatkamme kiireistä suorittamista. Puhumme parisuhteen ja perheen tärkeydestä, mutta pidämme heitä odottamassa harvaa vuoroaan. Lomaan panostaminen ei riitä, se ei korvaa arkea, jossa yhteys on poikki.

Pystytkö pelastamaan itsesi suorittavalta itseltäsi?

Pääsetkö ulos sumupilvestä? Pystytkö pelastamaan itsesi suorittavalta itseltäsi? Et ole korvaamaton kaikessa tekemisissäsi. Sinun ei tarvitse kontrolloida kaikkea eikä osallistua kaikkeen. Vaikka sulkisit puhelimesi, maailma ei kaadu. Muuta suuntaa ennen uupumus- ja masennusdiagnoosia sekä sydämen rytmihäiriöitä, jotka viimeistään pysäyttävät sinut! Pelasta suhteesi puolisoon, perheeseen ja läheisiin ennen puolison erosuunnitelmia ja välien viilentymistä sinulle tärkeisiin ihmisiin.

Sumuverhon avaaminen vaatii tekoja tyhjien lupausten sijaan. Järjestä vapaa-aikaa. Mene metsään tai meren rantaan, kuuntele hiljaisuutta ja luonnon ääniä. Ota yhteys itseesi ja tuntemuksiisi. Hoida itseäsi kaikin tavoin. Nuku tarpeeksi, salli itsellesi pienet päiväunet. Syö ruokaa, joka tekee sinulle hyvää säännöllisessä rytmissä. Liiku, jokaiselle löytyy lajinsa! Katsele ympärillesi, kohtaa lähimmäisesi. Vietä heidän kanssaan aikaa. Keskustelkaa puolisosi kanssa ja koskettakaa toisianne, kun sanat tuntuvat liian vaikeilta tai olette puhuneet jo väsymykseen asti.

Levänneenä tunnet ja näet selvemmin

Vähitellen sumu hälvenee. Levänneenä tunnet ja näet selvemmin. Tunne muistuttaa energistä hyvää oloa krapulan jälkeen. Normaaliin entiseen tilaan palaaminen kirkastaa näkökentän kuin silmälasit likinäköisen. Huomaat jälleen pienet yksityiskohdat ja värien sävyt. Kykenet jälleen unelmoimaan ja suunnittelemaan tulevaa. Kohtaat ihmisiä oikeasti, olet aidossa kontaktissa. Alat jälleen arvostaa sitä, mitä sinulla on ja nauttia siitä.

Olet jälleen läsnä; kuuleva, näkevä, aistiva ja tunteva. Se tunne on mahtava! Pidä tämä tunne elossa huolehtimalla itsestäsi!

Pysähdystä toivoen,

Nina