Seksuaalikasvatusta vai pornoa?
Yö vai päivä? Kesä vai talvi? Kaikkia asioita ei voi kilpailuttaa, koska ne ovat eri asioita.
Aina välillä joku kaivaa naftaliinista esiin ikivanhan pornon ja pitää sitä kasvatuksena. Sitähän se ei ole. Mitään tasokkaampaa tietoa ei ehkä ollut ennen. Nykyään kuitenkin on loistavia seksuaalikasvatusmalleja ja kouluissa asiansa osaavat opettajat. Seksuaalikasvatus on kulkenut, onneksi, pornon ohi jo aikaa sitten.
Porno on tehty kiihottamaan ja nostattamaan voimakkaita tunteita. Pornossa ei ole paljon opittavaa, koska se toistaa tiettyjä yksityiskohtia loputtomiin. Näiden toistojen katsominen silloin, kun siihen ei ole omaa halua, kypsyyttä ja oikeaa tilannetta herättää nuoressa kiihotuksen lisäksi tai tilalta hämmennystä, ahdistusta, inhoa tai halua kokeilla. (Rinkinen ym., 2012).
Silti säännöllisin väliajoin joku tuo esiin kuningasidean, että juuri pornoa tulee näyttää ja juuri koulussa. Siis todella: opettajan taholta, pakollisena tutustumismateriaalina, koulun penkissä pakosta istuville lapsille ja nuorille. ”Jotta tietää miten ”se” tehdään”, ”jotta nuoret oppisivat erottamaan pornon ja todellisen seksin”, ”jotta ei tarvitsisi katsoa pornoa salaa.” Tärkeämpää olisi opettaa: seksissä ja seksuaalisuudessa kaikki on vapaaehtoista, myös pornon katselu.
Porno herättää tunteita ja kehon reaktioita, jotka eivät sovi julkisiin tiloihin. Kukapa nyt haluaisi kiihottua koulutunnilla sen paremmin kuin kesken työpalaverinkaan. Asioilla on eri aikansa ja paikkansa. Ihmisen täytyy saada itse päättää oman seksuaalisuutensa ilmentämistä. Pornon katsomiseen velvoittaminen luokkaryhmässä, opettajan valvovan silmän alla osoittaa arvostelukyvyttömyyttä, rajattomuutta ja vallan käyttöä. Kaveriryhmässä voi olla hyvin painostavaa kamppailla tunteittensa salaamisen kanssa, tunsipa kiihotusta, hämmennystä, häpeää tai ahdistusta. Pakoonkaan ei voi lähteä. Pornon katseluun velvoittaminen olisi henkistä ja seksuaalista väkivaltaa.
Tärkeä oppi on, että seksi on yksityinen ja intiimi juttu. Kaikille ei ole tarkoitus näyttää omia elimiään tai seksiä. Tästä yksityisyydestä on jokaisella oikeus päättää itse. Porno taas on tapa julkistaa sitä yksityistä ja koukuttaa. Pornon esittäminen koulussa olisi pornon markkinointia. Se on toimintaelokuvaa, jossa seikkailevat sukupuolielimet. Tällainen yksinkertaistettu matkimismalli menee väistämättä metsään.
Seksi on vuorovaikutustilanne, eikä se suju vain käsikirjoituksen tai oman halun mukaan. Seksi sujuu, kun on vuorovaikutustaitoja ja ystävyyden taitoja. Ensin on tunnettava itsensä ja kunnioitettava toisen kokemusta.
Seksistä tulee opettaa myös lapsille ja nuorille niin, että kaikilla on aina oikeus sanoa ei ja tämä pätee myös seksin katseluun. Tämän voi opettaa kunnioittamalla – loukkaamatta – kehityksessään keskeneräistä ihmistä.
Seksivalistus alkaa vuorovaikutuksesta – miten kohtaat ihmisen, miten pääset lähelle ja olet turvallinen kumppani. Nuoret tarvitsevat ystävyyden taitoja voittaakseen luottamuksen, päästäkseen lähelle ja saadakseen kumppanin. Lapset tarvitsevat tietoa oman tunteen kuuntelemisesta ja toisen tunteiden kunnioittamisessa.
Lähde:
Rinkinen, Miettinen, Halonen & Apter (2012) Tyttöjen tunnekokemuksia ja mielipiteitä pornografiasta: hämmennystä, mielihyvää vai inhoa?, Nuorisotutkimus 3/2012