Siirry sisältöön

Sateenkaariperheen nuori - kumppanuusvanhempien lapsi

Julkaistu 03.05.2020 - 03.05.2020 klo 13:50 - Kirjoittanut Kumppanuusvanhempien lapsi , nuori 18v , Sateenkaariperheet ry
Minut on adoptoitu Etiopiasta ollessani 9-10kk vanha. Olen viettänyt äitini katon alla nyt reilut 17 vuotta nähden isääni jokainen päivä viikosta, kun olen itse ollut saatavilla.

Elämäni perheessä, jossa toinen vanhempi on jonkin sukupuolivähemmistön edustaja, on ollut erilaista kuin mitä moni ehkä luulisi. Se on ollut uskomattoman helpottavaa varsinkin, mitä enemmän ymmärtää varttuessaan. Olen aina voinut luottaa vanhempien väliseen suhteeseen ja ajansaatossa katsoen vierestä lukuisia kavereita, joiden vanhemmat ovat eronneet, olen huomannut olevani etuoikeutettu. Perhetilanne vanhempien kanssa, joiden ero ei olisi ollut samassa kaavassa mahdollista, on tuonut suurta turvaa perheemme sisäiselle dynamiikalle, kun ottaa kaiken lisäksi huomioon vähän oikukkaan isosiskoni.

Vaikka äitini on laillisesti mielestäni yksinhuoltaja, isäni on ollut aina elämässäni yhtä paljon mukana, enemmän vielä nuorempina vuosina. Äitini hoitaessa töitään, oli se sitten työmatkoilla tai yömyöhään venyvissä seminaareissa, isäni on aina ollut minun ja siskoni kanssa. Hän on myös antanut kaiken avun mitä on pystynyt, jos ja kun olen sitä pyytänyt. Ainoa kohta, missä isäni seksuaalinen suuntautuminen on vaikuttanut, on tilanteet, joissa olen pelännyt hänen puolestaan. Kun kävimme yhdessä Venäjällä tai kuullessani hänen lähteneen kapeakatseisempaan ja konservatiivisempaan maahan työmatkalle, olen pelännyt hänen joutuvan ongelmiin sen takia.

Reaktio perhetilanteeseeni on aina ollut mielestäni erittäin huvittava. Alakouluikäisenä monet kaverini eivät voineet käsittää, miten tai miksi vanhempani eivät ole koskaan olleet romanttisesti tekemisissä. Olen aina iloisesti ja innokkaasti yrittänyt selittää asiaa enemmän, jos jollain on ollut kysyttävää tai halua vain kuulla, miten se on toiminut. Luonnollisesti kaikki reaktiot eivät ole olleet positiivisia. Olen kuullut herjaamista isäni homoseksuaalisuudesta paljon ja kyllä se on kieltämättä suututtanut. Paljonkin. Silti, isäni on aina ollut avoin, itsevarma ja suorapuheinen itsestään, jonka kautta olen itse pystynyt vastaamaan negatiivisiinkin kommentteihin virne naamalla: “ No…se on.”

Ehkä huvittavinta elämässäni on kaikki muuttujat, joista yhtenä isoimmista toimii sateenkaariperheisiin kuuluminen isäni kautta. Kaikki ovat aina olettaneet, että elämäni olisi tämän muuttujan takia todella erilainen kuin heidän. Totuus on, että elämäni on mitä varmemmin samanlaista kuin monen helsinkiläisnuoren. Olen aina voinut nauttia vanhempieni seurasta ja perheen yhteisistä hetkistä. Ja jos en, se ei ole KOSKAAN ollut vanhempieni takia.

En ole ikinä ajatellut perheestäni niitä asioita, mitä olen joskus kuullut sanottavan. Olen aina ajatellut samaa: tämä on minun perheeni ja olen siitä kiitollinen ja sanoin kuvaamattoman iloinen. Olen ylpeä perheestäni ja sen monimuotoisuuden yhtälöstä.

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

MAINONTA | Miten sillä vaikutetaan?

Kuulostaako Coca-Cola, Nike tai Apple tutuilta? No tietenkin, kaikkihan ne tietää! Mutta oletko koskaan miettinyt, että miksi?

Sateenkaariperheen nuori - neliapilaperheen lapsi

Olen kahden viikon päästä 18 vuotta täyttävä nuori. Minulla on kaksi äitiä ja kaksi isää. Minulla on myös pikkuveli. Asumme paritalossa,...

Näkymätön raha?

Kolikot kilisevät taskuissa yhä harvemmalla, kun käteisen sijaan maksamiseen käytetään yhä useammin kortteja sekä erilaisia...