Avoimessa suhteessa kaikki läheisyyden tarpeet eivät kaadu yhdelle ihmiselle
Mitä virkaa parisuhteella on?
Psykologian professori Balzarini kumppaneineen tutki, miten ihmisen keskeisimmät parisuhteeseen kohdistuvat tarpeet, eroottinen tyydyttyneisyys ja hoiva, tuottavat onnellisuutta monogaamisissa versus avoimissa suhteissa.
Vaikka eroottisuuden ensisijainen merkitys on lisääntyminen, ihmislajin parittelulla on myös paljon syvempiä merkityksiä. Seksuaalisuus on sosiaalista toimintaa, joka mahdollistaa syvän, intiimin yhteyden toiseen ihmiseen.
Hoiva puolestaan perustuu parin keskinäiseen huolenpitoon ja turvallisuuden tunteen ylläpitämiseen. Kun kaksi ihmistä jakaa elämänsä keskenään, heidän välilleen kehittyy ainutkertaista läheisyyttä. Luottamus, jakaminen ja tietoisuus rakastavan kumppanin olemassaolosta vahvistavat turvallisuuden tunnetta.
Ihmisiä avoimissa suhteissa
Avoin suhde perustuu sopimukseen, jonka mukaan kumppaneilla voi olla useampia intiimejä, seksuaalisia suhteita samanaikaisesti parisuhteen rinnalla.
Joidenkin mielestä avoin suhde ei voi olla yhtä tyydyttävä kuin yksiavioinen suhde. Mustasukkaisuutta ei voi välttää. Uskotaan, että liika keskittyminen seksiin tekee avoimista suhteista pinnallisia. Lisäksi on olemassa huoli, että avoimet suhteet tyydyttävät enemmän puolisoita, jotka haluavat avointa suhdetta, mutta vähemmän heitä, jotka ”suostuvat” avoimeen suhteeseen kumppaninsa toiveesta.
Kannattajat puolestaan väittävät, että avoin suhde on aivan yhtä tyydyttävä kuin monogaaminen. Mustasukkaisuutta voi rajata rehellisellä kommunikaatiolla. Onnentunne avoimessa suhteessa syntyy tiedosta, että kumppani on onnellinen. Se merkitsee vilpitöntä iloa kumppanin viihtymisestä uudessa rinnakkaissuhteessaan. Avoimessa suhteessa eroottisen tyydytyksen ja hoivan tarve jakautuu useammalle henkilölle, mikä helpottaa parisuhteisiin liittyvää, kahdenvälistä vastuuta kumppanin onnellisuudesta.
Yksiavioiset suhteet
Uskollisten, monogaamisten suhteiden ongelma on se, että puolisoiden seksuaaliset ja psyykkiset tarpeet eivät aina kohtaa. Suhteen alussa on tyypillistä, että tapahtuu eroottinen rakastuminen. Seksuaalinen vetovoima tempaisee kumppanit yhteen. Joidenkin vuosien sisällä intohimo rauhoittuu ja tilalle astuu kiintymys. Tämä kiintymys perustuu luottamukseen ja läheisyyteen. Kumppania kohtaan tunnetaan lojaalisuutta, ja hänen luotetaan olevan tuki ja turva.
Intohimo pitää sisällään uutuuden viehätyksen, kun taas kiintymys rakentuu tuttuudelle. Toisin sanoen: mitä tutumpi kumppani on, sitä vähemmän tunnemme intohimoa. Pitkän, onnellisen liiton salaisuus olisi siis ylläpitää uutuuden viehätystä ja tuttuutta samanaikaisesti.
Kun seksuaalinen vetovoima hiipuu, voi nousta kiinnostus jättää vanha suhde ja siirtyä tuoreeseen. ”Sarjamonogamia” perustuu nimenomaan uskomukseen, että uusi intohimo on yhtä kuin uusi rakkaus. Se, mitä uusista suhteista saattaa jäädä puuttumaan, on hoiva. Keskinäinen hoiva ja huolenpito on vahvimmillaan vakiintuneissa ja onnellisissa suhteissa.
Tyydyttymättömien tarpeiden ulkoistaminen uusille partnereille
Avoimissa suhteissa elävät kumppanit ovat törmänneet parisuhteissaan samaan ongelmaan kuin monogaamit: tarpeet eivät kohtaa. Ratkaisu on se, että kumpikin puolisoista on vapaa ottamaan uuden tai uusia kumppaneita samalla, kun syvä kiintymys, ystävyys ja huolenpito primäärisuhteessa säilyy.
Yorkin yliopiston tutkimuksessa yksiavioiset raportoivat korkeatasoisesta seksuaalisesta ja huolenpidollisesta tyydyttyneisyydestä. Avoimissa suhteissa elävät raportoivat heikosta seksuaalisesta aktiivisuudesta primäärisuhteessa, mutta voimakkaasta rinnakkaissuhteissa. Avoimissa suhteissa elävien seksuaalinen aktiivisuus oli voimakkaampaa kuin yksiavioisten. Hoivan kohdalla tilanne oli päinvastainen. Avoimissa suhteissa elävät raportoivat korkeaa aktiivisuutta primäärisuhteen hoivassa, mutta matalaa rinnakkaissuhteissa. Yksiavioiset raportoivat vahvasta molemminpuolisesta hoivasta parisuhteissaan.
Kun tyydyttymättömät seksuaaliset tarpeet ulkoistetaan, avoimien suhteiden parisuhdekumppaneille avautuu mahdollisuus keskittyä siihen, mitä he luontaisesti tekevät parhaiten: antavat hoivaa. Tässä mielessä avoimissa suhteissa elävät saavat tarpeensa tyydytetyksi täydemmin kuin yksiavioiset.
Avoimet suhteet eivät kuitenkaan sovi kaikille. Usein unohdetaan, että myös uusi rinnakkainen kumppani voi rakastua ja haluta eksklusiivisen suhteen. Mustasukkaisuuden torjuminen ei ole helppoa, sillä tunne on evoluutiossa kehittynyt tärkeä mekanismi omien ja jälkeläisten resurssien suojelemiseksi.
Avoimessa suhteessa vastuu jokaisesta ihmissuhteesta kuuluu osapuolille. Primäärisuhde ei aja toisten suhteiden ohi, ellei näin erityisesti sovita. Kommunikaatiosta ja toimintatavoista tulee määritellä säännöt.
Avoin suhde edellyttää erinomaisia vuorovaikutustaitoja ja rehellisyyttä. Se vaatii kykyä hylätä vallitsevat sosiaaliset normit. Jos avoin suhde onnistuu, se hyödyttää osapuolia.
Lähteet:
Balzarini, R. N. et.al. (2019). How eroticism and nurturance differs in polyamorous and monogamous relationships. Social Psychology, 50, 185-200.
Kuusniemi, Silva (2021): My Boyfriend has two partners. Should I be his third? 26.4.2021 New York Times.
Ludden, D (2021): Meeting Your Needs Through Polyamory . Outsourcing unmet needs to a secondary partner . 27.5.21 Psychology Today.
Päivitetty 12.7.2022